Käyttäjä11069

Mitä pahoinpidellyistä lapsista tulee aikuisena?

Siis esim. Eerikan tapaan sairaalla tavalla kidutetuista, todella traumaattisia asioita kohdanneista? Voiko sellaisesta selvitä normaaliin elämään?
Itse tunnen yhden, ikäiseni pojan, jota isäpuoli pahoinpiteli todella rajusti ja koulussa kiusattiin todella pahasti. Oli veljeni kaveri kuitenkin. Nykyään on omissa maailmoissaan, työkyvytön ja täysin syrjäytynyt. En tiedä mikä diagnoosi hänellä on. Käykö aina näin?

Mitä töitä voi tehdä, kun käy ns. hitaalla?

Olen äitiyslomalta palaava tradenomi. Sain potkut ennen kuin jäin äitiyslomalle, joten ei ole töitä, minne palata. Olen ihan normaaliälyinen, kirjoitin Magnan YO-paperit ja amk:ssakin suoritin hyviä arvosanoja. Olen vain temperamentiltani hidas. Synnytyksen jälkeinen masennuskin saattoi hidastaa entisestään. Pelottaa nykyajan hektinen työelämä, tuntuu, että joka toinen on uupunut ja valittaa kiirettä. Minne tässä enää uskaltaa hakea töihin, kun ei ole mikään dynaaminen ja supernopea monta lankaa näpeissään pitävä supersuorittaja, vaan hieman hitaalla käyvä hajamielinen ihminen?

Taapero, joka ei saa kontrolloimattomia itkupotkuraivareita, ei ole normaali!

Jokaiselta lapselta on löydyttävä oma tahto ja sen ilmaisu. Ja tuon ikäinen ei kykene järkikeskusteluun. Niinpä hän ilmaisee tahtonsa muuten.

Ystäväni on ylpeä lapsestaan, joka näitä itkupotkiksia ei koskaan saa, vaan myöntyy melko helposti kaikkeen. Meitä normaalien lapsien äitejä hän katsoo kieroon raivareita seuratessaan. Ei tajua että hänen lapsessaan on jotain vialla. Ugh olen puhunut!