Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole siis lainaa mihinkään autoon yms, ei tietenkään. En omista mitään niin isoa enkä ikipäivänä uskaltaisi hommata mitään niin kallista. Ihan normi elämiseen mennyttä rahaa, mitä siihen nyt kuuluukaan. Ruokaa, kenkien hankkimista, rikki menneen läppärin korjaamista ja lopulta uuden läppärin osto. Tuon tyylisiä.

Naimisiin haluaisin kyllä mennä, mutta tämä ei ole tullut kai tarpeeksi ajankohtaiseksi. En tiedä, kai se on vähän jäänyt. Jos lähden tästä parisuhteesta koen että en halua enää seurustella, parisuhteet olivat osaltani sitten tässä.

Pelkään myös että olenkin se osapuoli joka on oikeasti se taloudellinen hyväksikäyttäjä, kun olen elänyt toisen siivellä. Ap

Jos olet menettänyt kaikki tuet niin et sinä silloin mikään siivellä eläjä ole ollut vaan mies on tiennyt tilanteen. Jos se ei olisi hänelle käynyt hän olisi muuttanut eri osoitteeseen. Jos nuo sun ostot on olleet jotain pieniä, että joku yksi läppäri ja kenkiä niin et sinä siinä ole miehen siivellä elänyt. Ap sinun pitää tietää oikeutesi, lainopilliset oikeutesi. Oliko tuo velkakirjan pitäminen sinun vai miehen idea? Sekin on tässä olennaista siten, että kumpi teistä tuota vaati? 

Mies ehdotti, enkä tietenkään osannut pistää vastaan tai vaikuttaa hankalalta. Kyllä se silloin vaikutti reilulta ja olin optimistinen että työllistyisin ja tilanne alkaisi korjaantumaan.

En tavallaan koe eläneeni yli varojeni, koska enhän minä oikeasti tee mitään ja olen äärettömän pihi. Ajattelen aina kaikesta että sitten joskus kun on rahaa. Sanoit että läppäri on pieni ostos, minulle se on todella valtava. Olen luonteeltani ihminen joka märehtii parinkympin pakollista ostosta viikon.

Eron yhteydessä muutosta ja muusta tulisi myös pakollisia kuluja, joihin minulla ei ihan aidon oikeasti olisi varaa. Ap

Nyt on oikea hetki alkaa ottaa vastuuta omasta elämästä. Lopeta tuo ”ei ole varaa”- hokeminen, se ei auta nyt. Se vaan pitää ongelmaa yllä.
Nyt aikuistut ja hommaat sen oman asunnon. Tai muutat vaikka vanhemmillesi takaisin hetkeksi. Sulla on aikuistuminen aikoinaan jäänyt kokematta, nyt on oikea aika. Parempi myöhään Kuin ei milloinkaan! Pärjäät kyllä. 

Minkä ikäinen olet? Oletko ikinä ollut päivääkään missään töissä?

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Velka on veli otettaessa, vihollinen maksettaessa.

Olet jo vuosikausia elänyt yli varojesi, sellaista elintasoa, mihin sinulla todellisuudessa ei ole varaa. 

Tämä ei ole miehesi syy, mutta hänkin on ollut tyhmä toimiessaan mahdollistajana.

Voitko saada eri paikkakunnalta töitä? Pistäisin nyt kaikki paukut sen työn löytämiseen ja velan maksamiseen, koska näin ei voi jatkua. 
Puolisosi varmaan myös katkeroituu ja suhteenne päättyy joka tapauksessa ennen pitkää, jos nykytilanne pitkittyy. 
Tässä on nyt tehty huonoja ratkaisuja jo pitkän aikaa. Nyt nosta kissa pöydälle, älä jää tuleen makaamaan.

Asia ei nyt ole ihan noin mustavalkoinen, sillä ap:n ja hänen miehensä avoliitto on iso syy aapeen huonoon rahatilanteeseen.

Kukaan ei varmaan ole aapeetä mihinkään suhteeseen pakottanut? Kyllä oletusasetus on se, että aikuinen ihminen huolehtii itsestään.

Ihmettelen, muten mies on katsellut tilannetta näinkin pitkään. Ap:n olisi pitänyt muuttaa omilleen jo ajat sitten. Yhteen muutetaan vasta sitten, kun kummallakin on varaa tasapuolisesti osallistua yhteisen kodin kuluihin. 
Tässä on nyt kumpikin tehnyt tosi huonon ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kunnia sinulle siitä että et halua elää kenenkään siivellä! 

Jos oikein luin niin nyt olet kuitenkin todella kurjassa tilanteessa. Ymmärrän parisuhteen alussa jonkun muutaman kuukauden ajanjakson tuolla järjestelyllä mutta vuosikausien kituuttaminen ei ole oikein. Ymmärsin että olet tehnyt opintosi loppuun ja halukas menemään töihin. Tyhmää kysellä tässä kohtaa mutta miksi muutitte opiskeluaikana yhteen kun hävisit siinä rahallisesti? Ja kenen idea tämä lainajuttu oli? 

Ehdotan että otat asian esille VÄLITTÖMÄSTI miehesi kanssa. Työmarkkinatuen saat kai miehen tuloista riippumatta (ainakin itse saan vaikka toisella on hyvä palkka) joten ei kai hän sinua kokonaan elätä? Jos keskustelu ei suju tai etene niin voisitte miettiä jos joku perheneuvoja tai vastaava voisi auttaa. Kannattaa kuitenkin kertoa miehelle etukäteen miksi sinne mennään eikä vasta tapaamisella "yllättää" häntä. 

Eikö mies ole missään vaiheessa pitänyt järjestelyä outona? Ajattelen että jotain kohtuullistamista tähän nyt tarvitaan. 

Kun muutettiin yhteen niin molemmat olivat vielä opiskelijoita. Mies valmistui paljon ennen minua ja sattui pääsemään heti todella hyvään työpaikkaan, jolloin tilanne alkoi lipsua tähän.

Mies ei ole pitänyt tilannetta outona, enkä osaa itsekään pitää kun tätä on jatkunut niin kauan. Minusta olisi ihan hullu ajatus että joku kustantaisi elämiseni, vaikka toisaalta en pidä outona jos muut pariskunnat toimivat niin. Toisaalta tässä kaihertaa joku mutta en jotenkin osaa kuvitella muutakaan omalle kohdalle. Ap

Kaihertaa jos joku muu elättäisi? No niinhän miehesi on tehnyt, ja ilmeisesti se nyt sitten sinua kaihertaa. 
 

Ja tuosta otsikosta vielä, että sehän on ihan absurdi. 

Kumppanisi on ollut todella reilu sinua kohtaan. Hänen ei olisi tarvinnut rahoittaa elämääsi ja hän ottaa nytkin ison riskin, ettei koskaan saa rahojaan takaisin.

Jos tässä joku on hyväksikäytetty, niin hän.

Velka on veli otettaessa, vihollinen maksettaessa.

Olet jo vuosikausia elänyt yli varojesi, sellaista elintasoa, mihin sinulla todellisuudessa ei ole varaa. 

Tämä ei ole miehesi syy, mutta hänkin on ollut tyhmä toimiessaan mahdollistajana.

Voitko saada eri paikkakunnalta töitä? Pistäisin nyt kaikki paukut sen työn löytämiseen ja velan maksamiseen, koska näin ei voi jatkua. 
Puolisosi varmaan myös katkeroituu ja suhteenne päättyy joka tapauksessa ennen pitkää, jos nykytilanne pitkittyy. 
Tässä on nyt tehty huonoja ratkaisuja jo pitkän aikaa. Nyt nosta kissa pöydälle, älä jää tuleen makaamaan.