Kaffebulla

Entisaikaan kun oli ne vanhanajan puhelinpistokkeet asunnoissa, niistä kuului joskus puhetta. Yhden kaverin kodin pistokkeesta kuului ja jäimme joskus kuuntelemaan korva pistokkeessa sitä keskustelua. Muistaako muut? Tämä oli aika yleistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä näkee, että suurin syy köyhyyteen on oma heikko ÄO. 

Tästä näkee? Siis mistä näkee? Sinä  järjen jättiläisenä yleistät yhden yksittäistapauksen peusteella muilla vähävaraisilla lapsiperheillä on vastaavasta syystä taloudellisesti tiukkaa....

Ei se ole yksittäistapaus. Kyllä näitä kaikkia eri juttuja yhdistää se, että on tehty järjettömiä = tyhmiä ratkaisuja.

Luuleeko joku ihan tosissaan että hallitus on tehnyt toimiaan silkkaa pahuuttaan kiusatakseen yksittäisiä ihmisiä? Työttömien määrä esim kasvaa kun työkkärin listoille on tullut näitä ”yksittäistapauksia”. 

Aiemmin nämä ihmiset ovat kelluneet toimeentulotuella. Nyt hirveä huuto ja ulina kun pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää häntä opiskelemasta ja samalla hakemasta töitä? Haastattelussa voi kertoa asiat ihan suoraan. Harmi että tuollaisilla älynlahjoilla on päätetty ruveta lisääntymään.

No mikä järki on edellyttää opiskelijalta työnhakua? Jos on kokoaikainen opiskelija, niin sehän on silloin tavallaan sen ihmisen työtä. Mikä on ajatuksena tuollaisessa pakkohaussa - muu kuin se, että jos ihminen työllistyy, hänen pitää lopettaa opintonsa. Onko järkevää?

 

Olen itse joskus opiskellut työttömyystuella. Ei silloin mitään työnhakua edellytetty. Ihan hullu tämä nykyinen lainsäädäntö.

Jos haluaa työttömyyskorvauksia niin kyllä siihen silloin se työnhakuvelvollisuus kuuluu. 
Jos haluaa vain opiskella niin silloin oikea tuki on opintotuki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutkia ehkä se maaperä. Uusia taloja saa myös ja vanha pois. Joistakin paikoista silti parempi pysyä kaukana, jos rasitteita. Sota-alueet, vanhat keskitysleiripaikat, hautausmaat, roskaaminen, nykyiset rasitteet ja muut. Olen tutkinut asiaa ja lueskellutkin. Aina voi puhdistaa silti ja parantaa ilmapiiriä omalta osalta.

Minulle selvisi, että aikoinaan nykyisen taloni kohdalla on ollut mestauspaikka ja tähän on kaikki jumalattomat aikoinaan haudattu, kauas siunatusta maasta. Yhtään haamua en ole nähnyt, enkä mitään epäonnea kokenut tässä asuessa. Kaupunki on täynnä vanhoja taloja missä on kärsitty ja kuoltu, mutta ei tällä ole missään haamuja tai kirottuja taloja, vaikka monia ikäviä juttuja on vuosisatojen aikana sattunut.

Voitko sanoa missä tämä paikka sijaitsee ja miten tämä alueen historia tuli ilmi?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on erään tuttavani kertoma juttu heidän suvun kesämökistä, mutta kukaan ei enää kutsu sitä mökiksi—se paikka on jätetty täysin oman onnensa nojaan.

Aluksi kaikki oli ihan normaalia. Vanha rakennus järven rannalla, vähän vinot lattiat ja outoja ääniä, mutta ei mitään poikkeavaa. Sitten he alkoivat huomata jotain, mikä ei oikein sopinut yhteen: tavarat eivät vain kadonneet tai siirtyneet, vaan niitä ilmestyi lisää.

Keittiön pöydälle saattoi ilmestyä lusikka, jota kukaan ei tunnistanut. Naulakossa roikkui takki, joka ei kuulunut kenellekään. Ja kerran he löysivät makuuhuoneesta valokuvan—kuva oli otettu talon sisältä, mutta kukaan heistä ei ollut koskaan nähnyt sitä ennen. Kuvassa oli huone, jossa he seisoivat ottaessaan sen… mutta kuvassa näkyi myös joku muu, hahmo nurkassa, kasvot epätarkkoina.

He yrittivät heittää esineitä pois, mutta osa niistä ilmestyi takaisin. Aina samaan paikkaan, kuin ne kuuluisivat sinne. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että talo ei vain ollut jonkun toisen jäljiltä—vaan että sinne “kertyi” asioita jostain muualta.

Pahin tapahtui yhtenä iltana, kun tuttavani veli huomasi, että seinälle oli ilmestynyt uusi valokuva. Kukaan ei ollut tuonut sitä. Siinä oli heidän mökkinsä piha… ja kuvassa seisoi heidän perheensä.

Ongelma oli se, että kuva näytti otetun juuri silloin. Samat vaatteet, sama ilta—mutta kuvassa he kaikki katsoivat suoraan kameraan. Kaikki paitsi yksi.

Yksi heistä seisoi kuvassa selin muihin, kasvot kohti taloa. Ja vaikka he käänsivät päätään pihalla samaan suuntaan, siellä ei ollut ketään.

Sen jälkeen he lähtivät saman tien eivätkä koskaan palanneet. Tuttavani sanoi, että pahinta ei ollut se, että talossa oli jotain outoa—vaan se, että se tuntui keräävän ihmisiä ja hetkiä, kuin se yrittäisi säilyttää niitä… tai lisätä niitä osaksi itseään.

Tämä oli hyvä! Oikeasti creepy!