Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutkia ehkä se maaperä. Uusia taloja saa myös ja vanha pois. Joistakin paikoista silti parempi pysyä kaukana, jos rasitteita. Sota-alueet, vanhat keskitysleiripaikat, hautausmaat, roskaaminen, nykyiset rasitteet ja muut. Olen tutkinut asiaa ja lueskellutkin. Aina voi puhdistaa silti ja parantaa ilmapiiriä omalta osalta.

Minulle selvisi, että aikoinaan nykyisen taloni kohdalla on ollut mestauspaikka ja tähän on kaikki jumalattomat aikoinaan haudattu, kauas siunatusta maasta. Yhtään haamua en ole nähnyt, enkä mitään epäonnea kokenut tässä asuessa. Kaupunki on täynnä vanhoja taloja missä on kärsitty ja kuoltu, mutta ei tällä ole missään haamuja tai kirottuja taloja, vaikka monia ikäviä juttuja on vuosisatojen aikana sattunut.

Voitko sanoa missä tämä paikka sijaitsee ja miten tämä alueen historia tuli ilmi?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on erään tuttavani kertoma juttu heidän suvun kesämökistä, mutta kukaan ei enää kutsu sitä mökiksi—se paikka on jätetty täysin oman onnensa nojaan.

Aluksi kaikki oli ihan normaalia. Vanha rakennus järven rannalla, vähän vinot lattiat ja outoja ääniä, mutta ei mitään poikkeavaa. Sitten he alkoivat huomata jotain, mikä ei oikein sopinut yhteen: tavarat eivät vain kadonneet tai siirtyneet, vaan niitä ilmestyi lisää.

Keittiön pöydälle saattoi ilmestyä lusikka, jota kukaan ei tunnistanut. Naulakossa roikkui takki, joka ei kuulunut kenellekään. Ja kerran he löysivät makuuhuoneesta valokuvan—kuva oli otettu talon sisältä, mutta kukaan heistä ei ollut koskaan nähnyt sitä ennen. Kuvassa oli huone, jossa he seisoivat ottaessaan sen… mutta kuvassa näkyi myös joku muu, hahmo nurkassa, kasvot epätarkkoina.

He yrittivät heittää esineitä pois, mutta osa niistä ilmestyi takaisin. Aina samaan paikkaan, kuin ne kuuluisivat sinne. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että talo ei vain ollut jonkun toisen jäljiltä—vaan että sinne “kertyi” asioita jostain muualta.

Pahin tapahtui yhtenä iltana, kun tuttavani veli huomasi, että seinälle oli ilmestynyt uusi valokuva. Kukaan ei ollut tuonut sitä. Siinä oli heidän mökkinsä piha… ja kuvassa seisoi heidän perheensä.

Ongelma oli se, että kuva näytti otetun juuri silloin. Samat vaatteet, sama ilta—mutta kuvassa he kaikki katsoivat suoraan kameraan. Kaikki paitsi yksi.

Yksi heistä seisoi kuvassa selin muihin, kasvot kohti taloa. Ja vaikka he käänsivät päätään pihalla samaan suuntaan, siellä ei ollut ketään.

Sen jälkeen he lähtivät saman tien eivätkä koskaan palanneet. Tuttavani sanoi, että pahinta ei ollut se, että talossa oli jotain outoa—vaan se, että se tuntui keräävän ihmisiä ja hetkiä, kuin se yrittäisi säilyttää niitä… tai lisätä niitä osaksi itseään.

Tämä oli hyvä! Oikeasti creepy!

Vierailija kirjoitti:

Oma ensiasunto oli rakennettu varmaan jollekin vanhalle kirotulle intiaanien hautausmaalle päätellen siitä miten paljon paskaa yksi kerrostalo voikin tuottaa. Milloin poliisit ovella, naapurin pitbull vapaana rapussa, idiootti vuokralainen tukkii pääviemärin ja monta asuntoa valuu täyteen paskaa, toinen idiootti rikkoo ikkunansa avaamalle sen ovenkahvaan, viemäri vuotaa alakattoeristeeseen, naapuri vetää ilokaasukännit rappukäytävässä, toisen talon sankarit tulevat kännissä painimaan poliisien kanssa talon edustalle jne jne jne jne jne.

Ikinä enää en halua asua tuollaisessa kirotussa yhteiskunnan sakan likaviemärissä. Asunto oli kiva joo mutta halvan hintatason takia sinne kasautui vain paskaa ja ongelmia joita ei normaalina töissäkäyvänä ihmisena todellakaan jaksa. Myin koko paskan seuraavalle idiootille ja parin vuoden sisällä sekin muutti jo pois.

Toisaalta tässä nyt ei ollut mitään yliluonnollista. Tuollaisia vuokratalot on huonoilla alueilla aina.

Vierailija kirjoitti:

Tuota mäkin aina mietin motarille mennessä. Jokin ihme neuroosi siitä, että ehkä jonain päivänä olen itse niin dementti, että porhallan väärää ramppia.

Se on vähän samanlainen juttu kuin sekin, että keittiössä toisen ihmisen kanssa ruokaa laittaessa pelkää yks kaks tulevansa hulluksi ja iskevänsä sitä toista puukolla selkään.

Ei normaalia tietenkään vaan neuroottista. Kerran juttelin tästä jonkun tutun kanssa ja hänellä oli sama :DDD

On eri asia pelätä tekevänsä jotain sekopäistä, kuin oikeasti tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eselväksi jäi, ainakin itselleni, että miten vastaavasti hänen (Ap:n miehen) fiksuus ilmenee?

Sinkkumies

No on taitava monenlaisessa,  selviää vaativassa työssä ja hyvä isä

Tuolla asenteella hän ei ole hyvä isä, koska vanhempi siirtää asenteitaan lapsilleen.

Sitten kun tytär joutuu ahdistelun tai rikastelun kohteeksi, voi ääni kellossa muuttua.