Kaffebulla

Tietenkin menet eläkkeelle. Et ole työkunnossa etkä opiskelukunnossakaan todennäköisesti. 
Eläkkeellä voi saada terapiaa, vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta. Kelan kuntoutuspsykoterapiaan et tuolla diagnoosilla todennäköisesti edes pääsisi. 
En ymmärrä, miksi et voi mennä eläkkeelle. Ihan varmasti voisit eläkkeelläkin opiskella omaksi iloksi, sellaiseen tahtiin mikä sinulle sopii. 

Vierailija kirjoitti:

Väärä miestyyppi. On miehiä, jotka osallistuvat kodin askareisiin spontaanisti ja sitten on miehiä, joilla on selkeä ymmärrys  miesten ja naisten roolista parisuhteessa. Vältä jälkimmäisiä. 

Ei välttämättä ole huono juttu ollenkaan tuo jälkimmäinen. Mulla on sellainen. Tekee paljon töitä, maksaa asioita avokätisesti, tekee kaikki ulkohommat kuten aurauksen ja lumenluonnin, ruohonleikkuut ym. ja autoihin liittyvät asiat ja kodinkoneisiin liittyvät asiat. Myös remontit jne.
Itse ihan mielellään vastaan ruuanlaitosta, siivoamisesta ja pyykinpesusta, ne on keveitä askareita verattuna siihen, mitä mies tekee.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta tulee jostain syystä kummallinen deja vu -ilmiö, aivan kuin olisin lukenut saman aloituksen täältä joskus aiemminkin... Ihan sama mitä ehdottaa, mikään ei ole mahdollista, koska (syy X).

No se on tämä yksi ja sama Ap joka tekee aina näitä tarinoita tänne. Jo ekasta vastauksesta tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen, joka paasaa ilmoituksessa: Muista, että lapseni ovat minulle elämässäni tärkeintä ja menevät kaiken edelle.

Eli oikein korostetaan, että mies, tiedä paikkasi. Sinulla on vain velvollisuuksia uhrata meille elämäsi ja teet juuri kuten minä määrään minun ja lasteni hyväksi.

Niin? Tiedätkö montakin nisäkäsnaarasta, jotka käyttävät elämänsä aikuisten koiraiden paapomiseen ja hoivaamiseen? Itse en tiedä mitään lajia - en nisäkkäitä tai mitään muutakaan. 

Kannattaisko mieluummin tsekata tuo miesvauva-asenne siis ja katsella, että mikä se aikuisen miehen rooli parisuhteissa ja perheissä voisi olla.

On ihan ok ja ymmärrettävää, koska lapset ovat aina vanhemmalle se prioriteetti nro 1.

 

Mutta kahta asiaa en ymmärrä: naisia, jotka haluavat miestä, jolle toisen miehen lapset pitäisi ottaa prioriteetiksi nro 1; sekä naista, joka vaatii mieheltä parisuhteessa selkeästi ylipäätään enemmän, kuin pystyy itse tarjoamaan.

Mistä käy ilmi, että niiden lasten pitäisi olla miehellekin prioriteetti nro 1? Tuollainen 'lapset ovat tärkeintä elämässäni' tarkoittaa sitä, että lapset ovat tärkeintä sen äidin elämässä, se kertoo hänen arvoistaan. Se kertoo siitä, että jos haluaa tuon naisen kanssa suhdetta (mitä siltä suhteelta sitten haluaakin), lapset on otettava huomioon. Nainen ei noin vain muuta miehen luokse 300 km:n päähän, koska ei olisi lasten etu muuttaa jonkin uuden äijän nurkkiin asumaan tai joutua vaihtamaan päiväkotia/koulua. Ensin voi tapailla silloin kun lapset ovat isällään. Jos suhde syvenee, lapsetkin on syytä tavata ja olla jonkinlaisessa roolissa heidän elämässään. Jos päädytään siihen asti, että mietitään yhdessä asumista, ratkaisut mietitäänkin sitten tarkkaan. Ehkä jos tuollainen lause deittiprofiilissa aiheuttaa jo ärtymystä, on parasta jättää sikseen se nainen.

Eniten tuossa yhtälössä ärsyttää se, että tuollaiset naiset hakee mukamas vakavaa parisuhdetta, vaikka heidän elämäntilanteensa on sellainen etteivät he realistisesti pysty uudelle kumppanille tarjoamaan sitä mitä oikeasti vakava parisuhde vaatii, kuten jo tuossa eräässä aiemmassa viestissä tuli ilmi. Tuosta juuri tulee se fiilis, että yrittävät maksimoida oman hyötynsä, mutta heillä itsellä on tarjota kuvainnollisesti vastineeksi lämmitettyä haaleaa eilispäivän keittoa. Tuollaisille naisille sopii kevyt tapailu ja se on ihan ok, mutta he haluavat enemmän, vaikka eivät pysty tarjoamaan vastinetta.

Kyllä tällaisia on miehissäkin paljon. Toivotaan sitä ja tätä, mitta mitään tarjottavaa ei suhteelle ole. Näitä on kuule paljon keski-ikäisissä eronneissa varsinkin. Sekä miehissä että naisissa. Ei ole sukupuolikysymys tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta ihan tavalliselta, että ystävä soittaa kaukana toisessa kaupungissa asuvan ystävän äidille heti seuraavana päivänä vierailun jälkeen huolissaan ja kertoo lähtevänsä ystävän asunnolle pitkän matkan päähän. Siis sekin kuulostaa epätavalliselta, että ystävä on niin pian Sinin lähdön jälkeen yrittänyt tavoittaa häntä. Jotenkin vaikuttaa siltä, että ystävän kanssa on ollut jostakin syystä tai johonkin asiaan liittyen tiivistä kanssakäymistä ja he ovat olleet tietisia toistensa menemisistä. Ainakin jos vertaa sellaiseen suhteeseen, jossa toisessa kaupungissa asuvaa ystävää tapaa harvoin, ehkä kerran tai pari vuodessa ja tapaamisen jälkeen molemmat laittavat toisilleen korkeintaan tekstiviestin, jossa kiittävät mukavasta tapaamisesta.

Jos Sini on lähtenyt ostamaan aineita sieltä Tampereelta? Ollut tosi sekaisin ja siksi kaveri ollut huolissaan. Tai kaveri antanut rahaa Sinille kaman ostoon, aineet piti jakaa, mutta Sini ei palannut hakureissulta. Siinä mahdollisia syitä.