Hansuliini

Lapsen isällä siis on virallinen diagnoosi, jota ei itse usko tai siis uskoo sillein, että on tervettä itserakkautta ja eikä nuo läärärit tiedä mistä puhuvat

Ei narsistia kiinnosta, että mitä muut on hänestä mieltä. Jos joku ei tajua narsistin loistavuutta, niin se on suoraa seurausta siitä, mitä joku toinen sanoi tai teki tai oli sanomatta tai tekemättä.

Luultavasti sellainen ihminen, joka narsistia moittii, on itse narsisti tai kärsii muista mielenterveysongelmista. Narsisti vaan suuri sydämmisenä ihmisenä yrittää pitää moista reppanaa pystyssä. Kyllähän se loukkaa, kun ei tämä avustettava osaa arvostaa narsistin näkemää vaivaa vaan hankaloittaa omaakin elämäänsä, kun ei ymmärrä, että kuinka paljon toinen hänen eteensä tekee.

Narsistihan ei koskaan näe vikaa itsessään vaan syy on aina toisen. Samoin, kuin narsisti jakaa ihmiset hyviin ja huonoihin. Esimerkiksi lellii toista lasta ja samaan aikaan orjuuttaa toista ja muut lapset siinä välissä on yhdentekeviä. Suosikin asemakin voi vaihtua lennossa, jos suosikki tekeekin jotain, jonka narsisti tulkitsee hyökkäykseksi.

Narsismi on persoonallisuushäiriö ja sille ei uhri mitään voi. Siihen käytökseen ei voi vaikuttaa millään omalla toiminnallaan vaan narsisti on jo jakanut ihmisille oman elämänsä näytelmän roolit. Ainoa mitä voi tehdä on ottaa jalat alle ja leikata moinen myrkky elämästään. Sillä, vaikka narsistin saisi terapiaan, niin se menis sinne parantamaan ton sekopää uhrin päätä. Ei omaansa, koska siinä ei ole mitään vikaa. Ihmisen kuuluukin rakastaa itseään narsisti ajattelee.

Pahinta on toi juuri, kun vanhempi on narsisti ja, jos toinen vanhemmista ei ole tarpeeksi vahva lähtemään ja pelastamaan lapset siltä narsistilta, niin sitä hyväksyntää haetaan läpi elämän ja sitä ei ikinä tuu. Näitä on tuttavapiirissä useampia. Ite lähdin kiitämään ja kerroin tyttärelle, kun oli tarpeeksi vanha, että miten se ajatusmaailma siellä toimii. Tytär oppi arvostamaan ihan itse itseään ja eikä tarvitse kenenkään muun hyväksyntää ja isänsä käy esittämässä pari kertaa vuodessa suuren pelastajan roolin ja annetaan sen tehdä se ja jatketaan elämäämme. Kiva, jos pitää lupauksensa, mutta ei sen varaan lasketa. Kun tyttö tarvitsee miehistä isähahmoa, niin se puhuu mun miehelle.

No parhaimpia on musta jousimiehet. Ne joita oon tavannut on poikkeuksetta olleet sellaisia antaa kaikkien kukkien kukkia-tyyppisiä ihmisiä, joiden kanssa voi olla oma itsensä ja eikä oo tarvinnut pelätä, että ovat takertujia.

Pahimpia on olleet oinaat. Ne vänkää vänkäämisen ilosta. Ei väliä, että ovatko oikeassa vai eivät, kun väitteleminen on se juttu. Eivätkä voi myöntää olevansa väärässä. Ite en jaksa tapella turhasta.

Tää nyt on vaan sattumaa, että just omalle kohdalle on sattunut tyyppejä, jotka on mukavia ja syntyneet joulukuussa ja vänkääjiä, jotka on huhtikuunlapsia.

Autokoulu 10-vuotiseksi kirjoitti:

Trolllooolooo!

Aja mun puolesta, vaikka 50km/h, mutta älä aja moottoriteillä tai kehäteillä.

Vituttaa noi kehäteiden 70km/h ajelijat, jotka vielä jarruttaa joka kameran kohdalla aiheuttaa jonoutumista ja ruuhkaa. Sitä voi, vaikka mennä ajelemaan sivuteille, jos ei uskalla/osaa ajaa tasaista nopeutta ja hitaampana oikean puoleisen kaistan oikeaa reunaa, niin että ne, jotka osaa ajaa pääsee ohi.

Se on liittyminenkin motareille ja kehäteille ihan hemmetin ärsyttävää, kun siellä on liiketeessä joku Pirkko-Jorma, joka on sen korttinsa muropaketista saanut ja lyö jarrupoljinta pohjaan ihan miten sattuu.

Jos ei oo sitä ajovarmuutta/-taitoa, niin ei tarvii joka ikinen aamu- ja iltapäiväruuhka tulla tänne Stadiin sitä treenaamaan.

Joo se on ihan käsittämätöntä, että ideaaleissa sääolosuhteissa ajetaan kehällä se 70km/h ja jarrutetaan joka kameran kohdalla nopeus sinne 60km/h. Miksi ihmeessä? Onneksi sinne tulee ne alin nopeus merkit. Erittäin ärsyttävää tulla liittymästä se 80km/h ja sit lyödä liinat kiinni, ettei paukauta jonkun takaluukusta sisään vain, koska edellä ajava jarruttaa ilman syytä.

Jos ihminen ajaa tasaista nopeutta, niin se ennakointi on paljon helpompaa, mutta kun tuolla ihmisillä on täysin käsittämättömiä tapoja.

Toinen mitä ihmettelen on se, että vaikka joka ikinen aamu ajetaan sinne töihin, niin ei opita millään, että mikä kaista vie mihinkin ja sit paniikissa tullaan miltei kyljestä sisään, kun pitää päästä sille oikealle kaistalle. Ei tee kyl mieli antaa sellaisille tilaa, kun huomaa, että toi on se sama auto, joka ikinen aamu.

Joskus vaan on sitä mieltä, että ne tietullit ulkopaikkakuntalaisille ois jees Helsingin alueella.

Eroaisin kyllä. Seksuaalisuus on mulle niin tärkeä osa. Samoin musta olisi ihan kamalaa ajatella, että mun puoliso olisi seksuaalisesti mun kanssa vain pakosta. Enkä myöskään odottaisi, että mies jäisi suhteeseen, jossa löisin sakset kiinni. Toisen tuomitseminen selibaattiin on väärin.

Avoinkaan suhde ei mulle kävisi, koska tarvitsen henkisen yhteyden seksikumppaniin. Joten se, että kävisin vieraissa toteuttamassa yhtä puolta itsestäni ja palaisin sitten kämppiksen luo ei toimi mulla. Mulla, kun tunteet kuolee siinä vaiheessa, kun seksuaalinen kiinnostus siirtyy toiseen kohteeseen. Oon siis sellainen, että haluan parisuhteelta kaiken ja samoin itse olen valmis sen antamaan.

Introverttinä, mutta laajan ystäväpiirin omaavana mulla ole pakottavaa tarvetta siihen, että koko ajan pitää olla joku mies siinä vieressä. Viihdyn hyvin yksinkin.

Mun suhde perustuu siihen, että haluan ja kumppanikin haluaa olla parisuhteessa, eikä mihinkään riippuvuuteen tai tottumiseen. Intohimo kuuluu siihen isoilta osin.

Kumppanin sairastuminen olisi sitten asia erikseen, mutta siihenkin edellyttäisin puolison hakevan apua tai tulkitsisin sen niin, että en kiinnosta puolisoa enää. Jos itseltä menis halut, niin raapisin heti lääkärin ovea että nyt tää on saatava kuntoon.

Kamalaa lukea ihmisistä, jotka täälläkin palstalla kirjoittaa, etteivät oo saaneet ties kuinka pitkään aikaan, koska kumppani katsoo oikeudekseen määrätä toisen seksuaalisuudesta.

Mut jos se jollekin sopii, niin siitä vaan, kunhan kukaan ei siitä kärsi!