Hansuliini
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Hansuliini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo ADHD syntyy?
ADHD on voimakkaasti periytyvä neurologinenhäiriö, jossa aivojen välittäjäaineen dopamiinin määrä on liian vähäinen tai takaisinotto liian nopeaa.
Välittäjäaineen tehtävä on välittää aivoissa liikkuvat sähköimpulssi resptorilta toiselle ja, kun sitä välittäjäainetta ei ole tarpeeksi tai se "häviää" liian nopeasti, niin se impulssi ei pääse oikeaan paikkaan.
Kun ei aivoissa taas käskyt kulje oikeisiin osiin aivoja, niin turhaudutaan ja keskittymiskyky menee. Hyperactivet alkavat häiriköimään ja ADD-muotoiset menee virransäästötilaan. Usein ADD.t jääkin diagnosoimatta, kun eivät häiriköi siellä päiväkodissa/luokassa vaan vaipuvat haaveisiinsa.
Jos ADHD kokee jonkun asian kiinnostavaksi, niin aivot erittää dopamiinia, niin että tapahtuu hyperkeskittymistä ja sen toiminnon/asian lopettaminen on miltei mahdotonta.
Usein adhd.seen liittyy myös monia muita neurologisia tai mielenterveydellisiä sairauksia/häiriöitä/oireita. Itsellä esim. Autisminkirjo. Masennus on myös hyvin tavallinen, kun on tarpeeksi älykäs tietääkseen, että kuinka pitäisi toimia, mutta se toimintakäskyimpulssi ei vaan mee sinne toteutusta käsittevään aivojen osaan. Tulee masennus siitä jatkuvasta tunteesta, että on tyhmä, lahjaton saamaton paska, vaikka usein adhd on normaalia älykkäämpi. ADHD.lla, kun ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.Voisitko viitata tutkimuksiin, jotka todistavat dopamiinin tosiaan käyttäytyvän systemaattisesti näin ADHD-potilaiden aivoissa? Esimerkiksi lasten ja nuorten häiriöihin erikoistunut psykiatri Sami Timini kirjoittaa ADHD:n tutkimuksia kritisoivassa blogissaan, että hypoteesit ADHD:n ja dopamiinin yhteydestä liittyvät lähinnä tutkimuksiin, jotka käsittelevät lääkkeiden kuten Ritalinin vaikutuksia ADHD-potilaiden aivoissa. Senhän lyhytaikainen vaikutus on kaikilla ihmisillä sama, ei vain ADHD-potilailla, mutta tähän liittyvät tukimukset saavat huomattavan paljon vähemmän julkisuutta ja niitä on paljon vähemmän johtuen luonnollisesti siitä, että näitä tutkimuksia rahoittaa yleensä lääkeyhtiöt. Esimerkiksi vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa (del Campo et al 2013) todetaan seuraavasti:
"Consistent with its therapeutic use in ADHD, Ritalin improved sustained attention performance in the patients. However, dopamine receptor levels in an area of the brain called the striatum were similar in the patients and healthy individuals. Ritalin also increased dopamine levels in the striatum to a similar degree, importantly suggesting that there was no underlying deficiency in dopamine function in the ADHD patients. Interestingly, Ritalin also improved sustained attention performance in some healthy individuals as well, and this overall ability of the drug to improve performance (with or without ADHD) was related to the increases in dopamine levels in the striatum caused by Ritalin."
Sami Timinin, joka on tehnyt vuosikymmeniä töitä näiden niin kutsuttujen ADHD-lasten kanssa, on muutenkin sitä mieltä, että ADHD:n tieteellinen pohja on joka tavalla heikko ja että sitä ei ole lääketieteellisenä diagnoosina olemassa. Hänen mukaansa ADHD ei tarkoita mitään muuta kuin keskittymiskyvyttömyyttä, jolla sitten selitetään keskittymiskyvyttömyyttä. Sitä voidaan hoitaa stimulanteilla lyhytaikaisesti toki, mutta se ei tarkoita, että se olisi sairaus itsessään.
https://www.madinamerica.com/2018/02/scientism-attention-deficit-hypera…
ADHD ei ole sairaus vaan neurologinen häiriö. Ominaisuudeksi sitä omalla kohdalla kuvaisin.
Tässä on artikkelia, jossa on koottuna aika kivasti noita dopamiini ja ADHD.n välisiä tutkimuksia. Itsellä ja lapsellani sanoisin dopamiinin hyvinkin systemaattisesti käyttäyvän niin. Itselle oma lääkettieteellinentieto kyseisestä häiriöstä on Dosentti Sami Leppämäeltä, joka on mut diagnosoinut nykyisen Neuropsykiatrianpolin polin ylilääkäri Anniina Kosken kanssa. Paan tähän vielä linkin yhteen hyvään Helsingin Yliopiston artikkeliin.
https://www.medicalnewstoday.com/articles/325499.php
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus-kasvatus-ja-oppiminen/vaari…
Vierailija kirjoitti:
Tämä dopamiini/välittäjäaine tutkimustulokset on osoitettu osittain vääräksi tulkinnaksi aivojen häiriöistä. Täysin varmoja ei voida olla dopamiinin osallisuudesta mielensairauksiin tämän hetkisten tutkimusten perusteella.
Pistätkö linkkiä niihin tutkimuksiin? Enempää en viitsi edes provosoitua tosta väitteestä. Ne mun autisminkirjoiset piirteet, kun estää. Käyppä, vaikka lukemassa käypähoitosuosituksista ADHD.n genetiikasta. Itse, kun on noita omakohtaisia kokemuksia jo ihan kivasti ko. häiriöstä:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo ADHD syntyy?
ADHD on voimakkaasti periytyvä neurologinenhäiriö, jossa aivojen välittäjäaineen dopamiinin määrä on liian vähäinen tai takaisinotto liian nopeaa.
Välittäjäaineen tehtävä on välittää aivoissa liikkuvat sähköimpulssi resptorilta toiselle ja, kun sitä välittäjäainetta ei ole tarpeeksi tai se "häviää" liian nopeasti, niin se impulssi ei pääse oikeaan paikkaan.
Kun ei aivoissa taas käskyt kulje oikeisiin osiin aivoja, niin turhaudutaan ja keskittymiskyky menee. Hyperactivet alkavat häiriköimään ja ADD-muotoiset menee virransäästötilaan. Usein ADD.t jääkin diagnosoimatta, kun eivät häiriköi siellä päiväkodissa/luokassa vaan vaipuvat haaveisiinsa.
Jos ADHD kokee jonkun asian kiinnostavaksi, niin aivot erittää dopamiinia, niin että tapahtuu hyperkeskittymistä ja sen toiminnon/asian lopettaminen on miltei mahdotonta.
Usein adhd.seen liittyy myös monia muita neurologisia tai mielenterveydellisiä sairauksia/häiriöitä/oireita. Itsellä esim. Autisminkirjo. Masennus on myös hyvin tavallinen, kun on tarpeeksi älykäs tietääkseen, että kuinka pitäisi toimia, mutta se toimintakäskyimpulssi ei vaan mee sinne toteutusta käsittevään aivojen osaan. Tulee masennus siitä jatkuvasta tunteesta, että on tyhmä, lahjaton saamaton paska, vaikka usein adhd on normaalia älykkäämpi. ADHD.lla, kun ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.
Oiskohan se lapsella osastojakson paikka. Ikään, kuin unikouluna, että oppii nukkumaan ilman teitä. Saisit säkin vähän levätä.
Itsellä on adhd (autisminkirjolla) ja myös ADHD tytär. Onhan se ihan helvetin turhauttavaa, kun samaan aikaan tietää, että miten joku asia pitäis mennä ja eikä vaan onnistu ja muutenkin on, kuin ferrari ilman jarruja eli kiihtyy 0-100km/h neljä sekkaa, mutta pysähtyminen onkin sit onkin sit ihan eri juttu.
Lähipiirille varmaan ollut erittäin raskasta mun lapsuudessa. Onneksi näin aikuisena oon oppinut kompensoimaan puuttuvaa keskittymiskykyä. Eikä musta enää kuulemma edes huomaa, että tommonen ominaisuus löytyy.
ADHD.han on periytyvä, oletko varma, että itselläsi ei oo sitä? Se nimittäin voisi olla syy siihen, että koet tuon tilanteen niin voimakkaasti. Lapsen oireiluun, kun ei omat opitut selviytymiskeinot toimi. Naisilla muutenkin jää dg saamatta, kun se hyperactivemuoto puuttuu monelta.
Sen verran vielä kommentoin, kun unohdin edellisestä:
ADHD on ihan aito olemassa oleva häiriö! Lainatakseni Psykiatrian- ja oikeuspsyatrian erikoislääkäri Viljo Kuuselaa: " Itseään niskasta kiinni ottaminen ei auta neurologiseen häiriöön"
Viljo on ollut Norjassa kehittämässä aikuisten ADHD.n hoitoja. Eikä ADHD.sta "parane", koska dopamiinia ei kehity mistään lisää tai sen takaisinotto hidastu. Lääkkeillä voidaan estää sitä takaisinottoa ja ADHD voi oppia vaihtoehtoisia keinoja pärjätä. Itsellä ne keinot on rutiinit, jotka ruokkii sitä Aspergerpiirre puolta minussa, mutta mun miehen pitää hyvin vahvasti niitä auttaa ylläpitämään. Tyyliin herätys, joka aamu tismalleen samaan aikaan ja sillä aikaa, kun sotilaallisella täsmällisyydellä suoritan aamutoimet, niin mies tekee aamupalan. Joka aamu saman ja samalla junalla lähtö töihin. Aina ensin kahvi ja sit, jos aamu ei mee noin, niin ADHD-oireet iskee päälle ja mieli tekee heittäytyä lattialle ja vetää kunnon itkikset, niin kuin AP.n lapsi. Sotilaallisen tiukat rutiinit helpottaa, mutta jos vanhemmalla itsellään on ADHD/ADD, niin niistä on vaikea tarpeeksi systemaattisesti pitää kiinni, koska lapsi kapinoi niitä vastaan ja voimakkaasti