LouLou

Miten kestätte jatkuvia pettymyksiä työnhaussa?

Miten te työttömät tai uusia töitä etsivät jaksatte jatkaa hakemista paikka toisensa jälkeen, vaikka aina tulee takkiin eikä välttämättä edes haastattelukutsuja?

Minulla on osa-aikatyö (ainakin vielä, yt:t alkaa ja irtisanomisia taitaa olla tiedossa) kaupassa ja olen koittanut vaihtaa toimistotöihin. En vain saa edes kutsuja haastatteluun, olisiko 1/11 paikasta tullut vuoden sisään. Tänään tuli taas sellaisesta paikasta, jonne olisin toivonut pääseväni haastatteluun, tieto siitä että tehtävään on löydetty työntekijä. Pettymys ja huonouden tunne on jälleen niin kova, että itkettää ja oksettaa. Mikä on kun en riitä, kun ei työnantaja halua edes tavata... Aiemmin työttömänä olin se joka ajatteli "no sinulla on sentään joku työ" näistä jotka työssäkäyvinä manasivat, että uutta työtä ei löydy. Nyt sitä on tullut huomattua, että samalla tavalla se torjutuksi tuleminen sattuu, oli sitten töissä jo tai ei. Osa paikoista on sellaisia joista melkein jo tietää että ei ole mahdollisuuksia (kokeillen silti kepillä jäätä), mutta ne jotka voisivat sopiakin, jotka vaikuttavat tosi hyviltä paikoilta, joista alkaa jo haaveilla... Sieltä tulee sähköposti ja hetken jo toivoo olisiko haastattelukutsu, mutta: "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun...".

Ymmärtääköhän monetkaan pienituloiset, että he loppujen lopuksi saavat rahaa melkein saman verran kuin monet keskituloiset?

Olen itsekin pienituloinen ja mielestäni hyvin onnekas saadessani soviteltua päivärahaa, joka on sinänsä täysin "ilmaista". Tämä on tullut mieleeni muutamien tuttavien juttuja kuunnellessa. Vaikuttavat olevan kateellisia, kun mieheni tienaa niin "hyvin" ja kyllähän meidän kelpaa antaa lasten harrastaa jne. Mieheni siis tienaa bruttona 3000 ja käteen jää suunnilleen 2100. (ei ole mitään vähennyksiä) Yksikin tuttavani meni töihin ja saa palkkaa 1400 euroa käteen, MUTTA sen päälle tulee vielä yli 500 euron asumistuki. Vertailuna kuitenkin se, että esimerkiksi miehelläni on jo 15 vuoden työkokemus. Vaikka olen yrittänyt selventää sitä, että me emme saa tukia, joten nettotulot ei juurikaan eroa niin vastauksena on ainaista kitinää siitä kuinka tiukkaa on ja rahat on loppu. Oletteko muut törmänneet tällaiseen?

Vauvan ja taaperon kanssa kotona, voimat loppuu

Meillä on 2 kk vauva ja 2 v taapero. Vauvalla on vamma, joka havaittiin vasta syntymän jälkeen. Hän on siitä syystä itkuinen ja vaativa ja koko ajan sylissä.

Taapero on sisaruksen syntymästä edelleen ihan järkyttynyt ja hakee huomiota keinolla millä hyvänsä, esimerkiksi kiipeilee vaarallisesti ja kiukuttelee ruokaillessa ja nukkumaan mennessä. Tänään ei suostunut päiväunille ollenkaan, ja heräilee yöllä monta kertaa, vaikka on nukkunut yöt hyvin jo ihan pienestä asti.

Nyt lasten isovanhempi on lasten kanssa pihalla, vauva nukahti ensimmäistä kertaa tänään kunnolla, vaikka heräsi jo kuudelta. Taapero riehuu yliväsyneenä pihalla. Itse mietin käyttäisinkö ruhtinaallisen vapaahetkeni syömiseen, suihkuun vai kakalla käymiseen (taitaa mennä palstailuun). Päällä on imetyspaita, joka on totaalisen märkä maidosta ja yöhousut, joihin taapero hieroi ruokaa.

Öisin meillä nukutaan tosi huonosti, mies hoitaa pääasiassa isomman lapsen heräilyt ja minä vauvan. Vauva herää 1-2 h välein, aina ei ole nälkäinen. Mies pakenee perhe-elämää töihin ja tiuskii minulle kotona ollessaan. Tekee kuitenkin osansa, kunhan on vain paikalla. Vauvan vamma on miehelle tosi kova pala. Itsekin murehdin ja mietin, millaista elämää hän voi viettää ja millaista perhe-elämä on tulevaisuudessa, kunhan vauva-ajasta selvitään.

Olen itse niin fyysisesti kuin henkisestikin ihan loppu. Isomman lapsen kanssa elämä vain helpottui ajan kanssa, tämän pienemmän kanssa asia saattaa olla päinvastoin. On tosi kuormittavaa, kun joku vaatii minulta jotain koko ajan. Vanhempi lapsi on alakuloinen, jos en huomioi häntä koko ajan kanniskellessani itkevää vauvaa sylissä. Jos molemmat sattuvat nukkumaan samaan aikaan mies joko valittaa jostain tekemättömästä hommasta tai haluaa seksiä.

Päästään harvoin lähtemään minnekään kotipihaa kauemmaksi, koska en itse kehtaa lähteä peseytymättömänä ja yleensä pääsen pesulle vasta iltapäivällä. Seinät kaatuu päälle. En uskalla puhua neuvolassa, pelkään saavani "avuksi" jonkun perhetyöntekijän, joka kertoo, että pitäisi siivota ja laittaa ruokaa. Jos perhetyöntekijät nyt ovat sellaisia, mitä tällä palstalla on kerrottu.

Enpä nyt tiedä, miksi edes kirjoitin tämän. Ehkä joku on joskus ollut vastaavassa tilanteessa ja kertoo, että jossain vaiheessa helpottaa.

Työvoimapula?

Millaisiin tehtäviin työpaikallanne tai yrityksessänne on ollut vaikea saada työntekijöitä?
Millä tavoin olette hakeneet?
Onko tullut hakemuksia lainkaan, vai onko hakijoissa ollut jotain vikaa ettei ole voitu palkata ja jos niin mitä?
Mitä arvelette, miten tilanteen saisi korjattua?

Kertokaa hauskoja tai creepyjä treffistooreja

Olin nuorempana vähän naiivi ja tapasin mukavanoloisen miehen tinderissä. Treffasimme puistossa ja koska juttu luisti mukavasti niin jatkoimme miehen asunnolle. Siellä tuli outo olo ja tajusin että miehellä on seksi mielessä. Valehtelin, että tätini soitti ja tarvitsi nopeasti apua koiransa kanssa ja pääsin pois tilanteesta. Emme enää tavanneet.

Oikeistohallituksen raunioilla: Suomessa lähes 500 000 suomalaista tekee ilmaista työtä

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/yli-500000-suomalaista-tekee-ilmai…

Harjoittelu, kuntouttava työtoiminta, työkokeilu. Seuran selvitys on karu: talkootyöllä on monta nimeä.