LouLou

Mistä te muut löydätte parisuhteita tai seksiseuraa?

Olen tässä ihmetellyt asiaa. Miten toiset ihmiset löytää kumppanin ja seksiä.

iten pystyy psyykkaamaan itsensä pitämään niistä joista ei viehäty? (eli "alempitasoisista" kuin joihin ihastuu)

Kun täällä annetaan aina neuvoa että pitää "laskea tasoa" jos ei löydy kumppania, niin miten sen tason laskeminen käytännössä tapahtuu?
Itse olen yrittänyt useamman kerran tapailla ja hieman jopa seurustella sellaisen josta en ole ollut kiinnostunut, mutta tämä vastapuoli oli hyvin kiinnostunut minusta.
Eli yritin ns. "laskea tasoa" kumppaninhaun suhteen.

Jokainen näistä yrityksistä on päättynyt huonosti...Mikä siis on se salaisuus jolla tasoa lasketaan? Sitä kun täälläkin niin usein hoetaan, että jokin salaisuus varmasti löytyy jota en ole tajunnut.

Ihmiset on kyllä hirveissä parisuhteissa

Totuus taitaa olla se, että vain harvat saavat kokea aidon, tasavertaisen rakkauden. Kun katson lähipiirin parisuhteita, enää ei sureta niin paljon, että olen sinkku

Kesäloma ja lapsen päivähoito

Pitäs ilmoitella päivähoidosta lomailut päiväkotiin. Viime vuonna puoliso oli sitä mieltä, että perheen yhteinen loma, eli aika jonka hän suostuu olemaan samaan aikaan lapsen kanssa lomalla, on max 2 viikkoa, mieluummin yksi. Haluaisi siis, että pitää viikon tai parin lomat niin että saa lepäillä yksin, vähintään ilman lasta. Ei puhettakaan sellaisesta, että esim. Minä olisin töissä ja hän käyttäisi oman lomansa olemalla kotona lapsen kanssa. Jos minä en ole kotona, lapsi päiväkotiin. Se ei kuulemma ole lomaa jos pitää lapsen kanssa olla kotona.

Viime kesänä ajattelin jo että eihän tämä ole normaalia mutta annoin mennä ja suostuin hänen toiveisiin. Nyt mietityttää että onko tämä tavanomaista?

Kun tietenkin kaikki on kovaan ääneen sitä mieltä, että "lapsi tarvitsee loman päiväkodista", mutta vähän erikoista mielestäni, jos minä lomailen lapsen kanssa kun mies töissä, yksi viikko perheen yhdessä ja sitten mies lomailee omineen kun me ollaan taas töissä ja päikyssä.

Tykkäisin itse tehdä ja matkailla perheen kanssa, mutta onko muilla sellaista että pääasiassa äiti lapsen/lasten kanssa ja isä sitten puuhaa jotain muuta.

Mies pakenee vauva-arkea mm. autotalliin ja huolto-asemalle, valehdellut menevänsä töihin, olen lähes yksin koliikkivauvan kanssa

En muista mitä olin tallista hakemassa, mutta sieltä mies löytyi nukkumasta autosta. Viimeksi mies jäi "ylitöihin" illalla puhelimeni soi. Siellä oli miehen kaveri, joka soitti että mies unohti puhelimensa shellille, tuleeko hakemaan. Juuri niihin aikoihin kun oli muka ylitöissä. Ymmärrän kyllä väsymyksen, olen itsekin ihan murusina. Itkettää ja suututtaa tuollainen käytös.

Sinä lapseton, joka olet yhdessä lapsellisen puolison kanssa. Mitä ajattelet/tunnet puolisosi lasta kohtaan?

Haluaisin kuulla muiden kokemuksia. Olen itse siinä tilanteessa, että harkitsen eroa hyvästä ja rakastamastani miehestä hänen lapsensa vuoksi. En vain jaksa enää arkea lapsen ehdoilla. Lapsi on sinänsä hyväntahtoinen ja kiva, mutta ADHD, mikä tekee arjesta raskasta. Hän on todella ylivilkas ja levoton eikä osaa huolehtia omista asioistaan, esim. Tavaroistaan, vielä juuri yhtään, vaikka täyttää pian 11v. Lapsiviikot vievät minusta kaikki voimat ja olen silloin jatkuvasti ärtynyt, mitä yritän kyllä olla näyttämättä varsinkaan lapselle. Tuntuu kokoajan enemmän, että uhraan omaa hyvinvointiani ja mielenrauhaani muiden ihmisten lapsen eteen, huomaan olevani jo lievästi katkerakin. Huomaan ajatuksia, että kumpa miehelläni ei olisi lasta. Kohtelen lasta aina hyvin, sen haluan sanoa. Se varmaan viekin niin paljon voimia, olla ulkoisesti lämmin ja rauhallinen kun sisäisesti on ihan uupunut touhuun. Lapsi tykkää minusta ja haluaa kokoajan hyöriä ympärilläni.

Onko se uusperhe aina tällaista vai onko tämä eron aihe? Minua surettaa, koska rakastan miestä. Jos hänellä ei olisi lasta, en epäilisi hetkeäkään yhdessäoloa. Mutta tuleeko tämä ikinä helpottamaan. Haluaisin kovasti kuulla muiden kokemuksia suhtautumisestaan lapsipuoliin.