Beaver

Niin minäkin minun miestäni.

Vaikka ällöttääkin se yksi luomi siellä selässä ja hän tietää sen.

Minullakin oli raskauksien välissä sellainen vellisäkkimaha ja se ei kuulunut mieheni lempivartalonosiini.

So? Kaikki täydelliset, käsi ylös!

Kun asuin yhden hyypiön kanssa...

Hän ei koskaan ikinä milloinkaan voinut kuvitella käyvänsä kaupassa.

Siellä oli liikaa tuijottavia ihmisiä. (joo, epäilemättä...)

Siispä kauppareissut olivat minun heiniäni.

Hän teki aina pitkän listan siitä mitä tarvitsi ja antoi rahaakin. Mahtavat 5e.

Ei tainnut poikaparka edes tietää että mitä tavarat maksavat?

Ja ei auttanut edes pieni vihje kun näytin aina kuitin.

Tai sitten tiesi mutta kun oli niin vatun pihi.

Kehtasi vielä kinuta minulta diiselirahaa kun kerran haimme vanhemmilleni kiukaan läheisestä rautakaupasta. Matkaa ehkä 4km. En edes kehdannut äidilleni sitä kertoa joten maksoin sen itse.

Ei pitkään kestänyt se suhde.

Pitäkää palstaa pystyssä kun minä menen tirsamaahan!

Nähdään aamulla ;-)

en saa mennä sinne :-(

Siispä kela on antavinaan päivärahaa.

Jos se lasketaan että silmänurkat kostuivat, ihan ei vierineet poskille.

Poika on ollut kiinnostunut että kuka on kenenkin lapsi/mummo/serkku...

Kyseli kaikenlaista sukulaisista ja sitten hän kysyi mummiltaan että kuka on mummin isä.

No "vaarihan" se on (elossa vielä ja poikakin on tavannut häntä).

Seuraavaksi kuka on mummin äiti. Jotenkin menimme mummin kanssa ihan vaikeiksi.

Mummin äiti on kuollut jo reilu 7v sitten, mutta vieläkin se koskee.

Piti vain sanoa että hän on mystinen tyyppi jota poika ei ole tavannut.

Onneksi ainakin vielä selitys kelpasi.

Ja voi kökkö, itken taas kun mietin sitä :'-(