AV MAMMA

EMO: Rankalta kuulostaa tuo elämäntilanteesi. Normaalin lapsiperheenarjenkin pyörittäminen on raskasta, saati jos siihen liittyy lapsen sairaus tai aikuisen masennus. Itse olen kokenut myös keskivaikean masennuksen, joten sen tiedän, mitä se on. Lapsen sairautta en voi edes tajuta, miten kamalaa sen täytyy olla. Voimia sinulle ja tosi paljon tsemppiä laihdutukseen, jos sitäkin vielä jaksat ajatella. Tosin niin kuin itsekin kirjoitit, oikea ruokavalio ja liikunta auttavat myös siihen masennukseen.



SININEN: Menkoista tuli mieleen, että mikähän siinä on, että ne todella saavat ihmiset syömään enemmän. Kai se se turvotus, huono olo yms. mukavat oireet tekevät herkuista vastustamattomia... Tsemppiä sinulle!



RIA: Olen aina ollut aika skeptinen kaikenlaisia " ihmepillereitä" kohtaan. En usko, että ne rasvasiepparit, niin tri Tolosen kuin ovatkin, oikeasti auttavat. Jos näin olisi, lihavia tuskin löytyisi lainkaan. Suosittelen kyllä, että käytän nekin rahat vaikka terveellisen herkkukassin hankintaan: kukkakaalia, omppua ja täysjyväpaahtista dipattuna vähärasvaiseen kermaviiliin, Pirkan salmiakkipussi (koko pussi 100kcal), riisikakut viinirypäleillä ja 2% tuorejuustolla ja kevytlimsaa päälle, Valion marjakeitot, mehujääpuikot... Jos siis herkutella haluat, niin kevyitä vaihtoehtoja löytyy.



Tulin juuri jumpasta, olo on hyvä. Voi kun jaksaisin näitä uusia uljaita elämäntapoja vielä pitkään, niin olisin kesällä tosi timmi tyttö:)



T:Bikka

Tuo oli hyvä kysymys, että tuleeko omasta liikuntaan käytetystä ajasta paha omatunto. Kahden pienen lapsen äitinä olen tuota monta kertaa miettinyt. Minullakin on osallistuva mies, muuten oma liikuntaharrastus ei onnistuisi.



Mielestäni vanhemmilla saa ja pitääkin olla harrastuksia. Minä pidän liikunnasta, joku toinen harrastaa jotain muuta. Lähtökohta ajattelussani on kuitenkin se, että oma aika ja jokin oma harrastus auttaa olemaan parempi äiti ja puoliso. Itse ainakin jaksan perhearkea, jota sitäkin riittää haarustuksista huolimatta ihan tarpeeksi, paljon paremmin kun käyn välillä jossain. Toki joudumme miehen kanssa vuorottelemaan, enkä aina pääse niihin juttuihin, joihin haluaisin, mutta se kai on ihan normaalia perhe-elämää.



Eli vastaus on, että en kauheasti koe huonoa omaatuntoa harrastuksistani. Meilläkin juuri tuo seitsemän aika illalla on hektistä iltapisu ja -pesurumbaa, mutta hoidamme sen vuoroilloin. Mies tosin lähtee kuntosalille usein vasta kahdeksan jälkeen, jolloin lapset jo nukkuvat. Ehdimme viettää paljon myös perheaikaa.



Mites toiset? Oletteko miettineet näitä koskaan?



T:Bikka

Minun pituuteni on siis tuo 160cm, se taisi kyllä olla jo tiedossa. Tosin tuohon pituuteen sisältyy aimo annos optimistisuutta, muutta olen päättänyt olla tuon pituinen niin sitten olen:) Oikeasti se ehkä saattaisi luultavasti olla vain 159cm... Mutta siihen en lähde!



CHICKY: Uusi/vanha nimimerkki käypi hyvin:)



MINLEEkö se on, joka tietoja päivittää? Kiitos siitä, iso työ siihen liittyy.



Tämä päivä on taas ollut yhtä kaappien koluamista. Lakuja olen napsinut huomaamattani niin, että joudun laskemaan kaloreihin ainakin 300 pelkistä pikkuruisista lakupaloista, ärsyttävää. Mies jätti avoimen lakukupin kaappiin, ja minähän siellä haukkana heti paikalla napsimassa.



Kohta olen kuitenkin lähdössä jumppaan, joten toivon kuluttavani nuo ekstralakut siellä pois. Illalla syön ehkä vain ananasta, joten eiköhän tämä tästä.



Joku kyseli niistä liikuntaohjelmista. Minulla on seuraavanlainen:



Ma: Aerobic

Ti: Vapaa

Ke: Jumppa

To: Venyttely/jooga

Pe: Vapaa

La: Vapaa

Su: Kuntojumppa



Tämä siis, jos pääsen kaikkiin haluamiini jumppiin. Jos miehellä on töitä, jätän jumpan väliin. Eli yleensä kai kolmesti viikkoon kuitenkin pääsen.



T:Bikka

KÖRIS: Tuosta yhteisöstä kommentoisin minäkin. Itse vierastan suljettuja yhteisöjä, ja pelkään kyllä minäkin, että kirjoittelu loppuu tai vähenee silloin. Tästä palstasta tykkään, koska täällä uusia saa ja voi tulla piristämään kirjoittelua, kirjoittelutahti on myös hyvä. Useammin voisi tuoda jo paineita:) Eli minä tykkään tästä palstakirjoittelusta, mutta toki jos te toiset haluatte, niin perustakaa yhteisö. Varmaan pääsen sitten täällä palstalla johonkin toiseen porukkaan.



MINLEE: Olitko se sinä, jolla oli tippunut toista kiloa paino? Hienoa! Jännä, kun mulla tulee tuosta sun nimimerkistä mieleen joku herkullinen vanukas, apua:)



KATTI: Puolen kilon tahti sopii varmasti minulle oikein hyvin, eikä näistä kiloista voi paljon enempää odottaakaan. Liikun myös aika ahkeraan, nykyisin jo kolmesti (joskus neljästikin) viikossa, joten lihastakin tulee pikkuhiljaa, se taas painaa läskiä enemmän, joten muutosta vaàalla ei välttämättä kovin näy.



T:Bikka



Ps. Eilen kävin taas jumpassa, mutta nyt väsyttää niin, että pidän tänään vapaapäivän. Luvassa on Muotidiilin möllötystä ja teenjuontia (ilman pullaa) oman miehen kainalossa. Tosin sen kainaloon pääsen vasta Muotidiilin loputtua, kun sehän ei kyllä " tuommoista roskaa" katso...

Tuommoiset parin kilon viikkopudotukset kuulostavat lähes sadulta, mutta minä olen toki tyytyväinen pienempäänkin pudotukseen, kun lähtöpaino ei ole kovin korkea. Usein saan kuulla, että sinäkö laihdutat, miksi ihmeessä jne. Minusta on helpompaa herätä näihin vääriin elämäntapoihin ajoissa ja yrittää oppia uudet ja paremmat. Minulla on sitä paitsi ainakin kolmet (ehkä jopa viidet) sellaiset housut, joita en voi pitää, kun ne eivät mahdu. Onhan ekologisempaa laihduttaa yksi mahamakkara pois ja pukeutua vanhoihin vaatteisiin kuin ostaa uusia:)



T:Bikka