AMA_käyttäjä

(AMA)

Ennakkokysymys: Siirryin uuteen työpisteeseen organisaation sisällä ja varmistin että saan pitää jo suunnitellut lomani. Kuinka ollakaan uusi pomo ilmoittikin että olisin tiedottanut eri tavalla ja nyt yhtäjaksoinen kesäloma olikin pilkottu. Yllätyin miten vahvasti reagoin tähän, kertakaikkiaan ahdistuin että nukun todella huonosti ja olen vieläkin ihan poissa tolaltani. En ole koskaan tarvinnut psyykkistä apua, mutta jollen saa ahdistusta loppumaan, auttaisiko jonkinlainen terapia tässä tapauksessa?

Voihan se terapia ehkä jonkinlaiseksi avuksi olla, mutta toinen vaihtoehto olisi varmaan mennä uuden pomon puheille kertomaan, mitä oikein tapahtui ja esittämään, että kuten jo aiemmin oli sovittu, niin haluat pitää yhtäjaksoisen kesälomasi. Kannustan siis ensisijassa etsimään ihan suoraa ratkaisua. Mikäli tämä ei onnistu, niin sitten voi toki alkaa miettiä toisenlaisia vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Onko neuvoja miten ruuhkavuosien aikana voisi löytää aikaa välillä rentoutua kun kalenteri täyttyy koko ajan ja tyhjät kohdat täyttyy sitten milloin mistäkin nuhataudista tai vastoinkäymisistä.

Hyvä kysymys! Millaiset turvaverkostot ovat käytettävissä? Voiko joitain palveluja ostaa tai tekemistä ulkoistaa? Onko mahdollisuutta laskea omaa vaatimustasoa? Ruuhkavuosien aikana on hirvittävän tärkeä löytää tasapaino sen suhteen, että pitää itsestään huolta, jotta jaksaa pitää myös niistä nuhanenistä huolta silloin kun tarvitsee. Ruuhkavuosien aikana tarvitsee melkoista joustavuutta ja ajattelen, että tämän parina sinnikkyys oman ajan ottamisen kanssa ja vaikkapa turvaverkoston vahvistamisen kanssa palkitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ollut sellaista tapausta, joka on jäänyt mieleesi liikaa ja jopa vaivannut vapaa-ajalla? 

Ajattelen, että tässä on kyse soveltuvuudesta ammattiin. Tietysti on tilanteita, jotka akuutissa kohdassa käyvät enemmän mielessä, mutta on ymmärrettävä, että kaikkea ei voi ns. ratkaista. Ammatti siis vaatii epävarmuuden sietoa, oman rajallisuuden hyväksymistä, ja rajaamista sen suhteen, että mikä on osa omaa työnkuvaa ja mikä ei. Työnohjaus on tässä aivan kriittisen tärkeä tuki, mutta niin on myös oma aktiivinen ja merkityksellinen muu elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko huomannut sotien pelon vaikutuksia, näkyykö se mielenterveydessä ja ahdistuksessa? Tuntuu, että nyt ei muusta uutisoidakaan kuin sodista, mutta niitä on pakko tuijottaa ja ymmärtää, jos haluaa pysyä yhteiskunnassa mukana

Kyllä sodat, polarisoituvat kehityssuunnat, covid-pandemia, ilmastokriisi jne. kaikki heijastuvat meihin ihmisiin. Toiset seuraavat uutisia enemmän, toisilla on enemmän herkkyyttä kokea näistä vaikeita tunteita. Mikäli vaikeat tunteet alkavat haitata arkea, niin kannattaa rajata uutisten seurantaa. On myös tärkeää keskittyä aivan niihin tavallisiin arjen asioihin, läheisiin ihmisiin ja heidän kanssa elämiseen. Mitä haastavampi tilanne ympärillä, sitä tärkeämpää on pitää aivan perusrutiineista kiinni. Auttavaa voi myös olla lähteä mukaan vaikuttamaan sellaisiin asioihin, jotka ovat itselle erityisen tärkeitä. Yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea, mutta yhdessä voimme saada paljon aikaan. 

Ennakkokysymys: Onko OCD yleistynyt nuorilla? Voiko OCD:stä "parantua?

OCD:lla eli pakko-oireilulla on kaksi esiintyvyyshuippua; nuoruusikä ja nuori aikuisuus (https://www.kaypahoito.fi/hoi50129). Siitä on myös viitteitä, että pakko-oireilu on aiempaa yleisempää nuorilla. Esim. Covid-pandemia oli omiaan ikään kuin ruokkimaan erilaisia pakko-oireiluja tartuntateemoihin ja puhtauteen liittyen. Toisaalta, kuten monien diagnoosien kohdalla, valmius tunnistaa pakko-oireilu on myös kehittynyt. Tästä loogisena jatkumona voi todeta, että OCD:n hoitamiseen on myös kehittynyt erinomaista osaamista. Erityisen hyvin sopiva hoitomuoto on psykoterapia, joka sisältää altistus- ja reaktionestomenetelmän käyttöä. Yleensä nämä terapiat ovat kognitiivis-käyttäytymisterapiaa tai näitä elementtejä sisältävää terapiaa. Pakko-oireilua kannattaa siis hoitaa ja on hyvät mahdollisuudet lievittää oireilua niin, ettei enää täytä diagnostisia kriteerejä (jota voitaneen pitää yhtenä parantumisen merkkinä). Mikäli pakko-oireilu on voimakasta, niin jo pienikin oireilun lievittyminen voi olla merkittävä helpotus ihmiselle. 

Lisätietoja:
https://www.kaypahoito.fi/hoi50129 
https://www.bbc.com/news/articles/cdr612zrl0no