AMA_käyttäjä

(AMA)

Vierailija kirjoitti:

Onko nykynuorison ja tulevien sukupolvien kehityksessä jo havaittavissa ongelmia jatkuvasta puhelimen ja älylaitteiden käytöstä?

 

Vastaus: Puheen ja kommunikaation kehityksessä ja leikkitaidoissa on havaittu viiveitä ja häiriöitä enemmän kuin aikoina ennen laitteiden käyttöä. Pienten lasten laitteiden parissa vietetty aika on liitetty tutkimuksissa lisääntyneisiin kielen kehityksen haasteisiin. Lisäksi impulssikontrollin ja käyttäytymisen säätelyn ongelmien riskien tiedetään lisääntyvän. Näissä tutkimuksissa ei toisaalta ole voitu erottaa sitä, mikä itsessään on laitteiden tai sovellusten merkitys ja mikä johtuu siitä, että se aika on väistämättä pois vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa ja miten paljon aikuisten puhelimilla olo häiritsee lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta. Eli jos lapsia komentaa pois puhelimilta, niin aikuisten olisi hyvä olla läsnä lapsille ja seurata myös omaa puhelimella oloa. Sosiaalisten taitojen heikentynyt kehitys voi liittyä siihen, että ihmiset ylipäänsä ovat siirtyneet digivuorovaikutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon ruutuaikaa voi sallia alle kouluikäiselle lapselle? Entä koululaiselle, kun koulussakin ollaan kokoajan läppäreillä?

 

Vastaus: Aivot eivät tarvitse digilaitteita kehittyäkseen, mutta aivot tarvitsevat läsnäoloa ja "livevuorovaikutusta". Taaperoiden aivot eivät oppimismielessä pysty hyödyntämään digilaitteita. Eli pienet lapset eivät tarvitse laitteita, mutta tarvitsevat läsnäolevia ihmisiä ja aikuistenkaan ei kannata olla laitteilla silloin kun kyseessä on vuorovaikutustilanne lapsen kanssa. En osaa anta tarkkoja tuntimääriä, koska kyse on tosi paljon siitä, mitä muuta arjessa on meneillään ja millaisesta lapsesta on kyse. Kokonaisuus saisi mielellään olla sellainen, että arkeen mahtuu livenä ihmisten tapaamista, mielellään liikuntaa tai jonkinlaista liikkumista, uni ei saisi häiriintyä jne. Eli jos on maltillisen määrän laitteilla, niin sitten ehtii näitä muitakin asioita ja ihan pienet lapset eivät tarvitse ruutuaikaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten ohjeistaisit toimimaan, jos lapsi haluaa kovasti olla älylaitteella kokoajan koska "kaveritkin ovat"?

 

Vastaus: Tämä onkin vaikea asia, sillä älylaitteilla käytettävät sovellukset on suunniteltu hyvin koukuttaviksi ja vanhemmat ja muut aikuiset taistelevat aika isoja tuulimyllyjä vastaan. Siksi kouluihin tulleet määräykset ovat olleet edes tarpeen, koska käyttäytymistä on ollut vaikea muuttaa ilman jykeviä ohjeita vapaaehtoisesti. Riippuu minkä ikäsistä lapsista on kyse, mutta muun tekemisen mahdollistaminen ja tukeminen niin, että olisi tilalla jotain muuta mielekästä tekemistä, voisi auttaa. Jos he voisivat porukalla ideoida, mitä muuta voisivat tehdä? Lapsille voi myös kertoa ikätasoisesti, miksi pitäisi välillä tehdä muutakin ja esim. katsoa toisia silmiin. On pidemmän ajan "projekti", pelkät kiellot eivät toimi, vaan pitäisi houkutella muuhun tekemiseen. 

 

Ennakkokysymys: Miks näyttää, että nuorison pahoinvointi on lisääntynyt?

Vastaus: Kullakin aikakaudella on omat rasitteensa ja nykyaikaan liittyy muutama iso muutos, joka saattaa vaikuttaa juuri nuoriin ja aikuistumisen kynnyksellä oleviin ihmisiin erityisesti. Yksi iso muutos on sosiaalisen kanssakäymisen digitaalisaatio ja sitä kautta välittömän vuorovaikutuksen väheneminen. Tämä muutos on osalle nuorista erityisen hankala siksi, että sosiaalisia kontakteja ja taitoja tulee liian vähän ja yksinäisyydestä tulee arkea kuormittava tekijä. Toinen iso muutos on tämä yksilökeskeisyys ja yksinäisyys yhdistettynä suoritusta ja tehokkuutta korostavaan maailmankuvaan. Yksin ei kukaan jaksa pitkään. Sosiaalinen media ei tarjoa aina ja kaikille tarvittavaa tukea stressaavissa tilanteissa, vaan voi osalle pahentaa stressiä tuottamalla mahdottomia ihannekuvia tai epärealistisia käsityksiä siitä, millaista elämä arki- ja juhlapäivineen on. Kolmas iso muutos saattaa liittyä ympäristöteemaan: luontoaltistuksen tiedetään parantavan stressiä ja siihen liittyviä terveyshaittoja. Voi siis olla niin, että elinympäristömme muuttuvat terveyttä edistävistä terveyttä haittaaviksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon myötä. Yksi väestön terveyden trendi on myös se, että monelle liikunnan määrä jää aika vähäiseksi. Heikentynyt fyysinen kunto on yhteydessä heikompaan mielenterveyteen. Tärkeitä tekijöitä ovat lisäksi yhteiskunnan muutokset: esim. köyhyyden ja toimeentulovaikeuksien lisääntyminen lisää mielenterveyden häiriöiden riskiä.  Nuorten hyvinvoinnille tärkeää on, että tulevaisuuteen on toiveikas näkymä ja että he voivat olla osa yhteiskuntaa. Tätä näkymään pitäisi rakenteiden kaikilla yhteiskunnan tasoilla tukea. Yhteenvetona siis, että ei mitään yhtä yksittäistä tekijää, vaan monta eri tasoilla vaikuttavaa asiaa

Ennakkokysymys: Miten suhtautua nuoren aggressioon? Koko lapsuus on luettu tunnetaitoja ja treenattu niitä käytännössä. Silti perusarki on täynnä tilanteita jossa pojan ensireaktio on raivo ihan pikkuasioihinkin. Ammattiauttajatkaan ei osaa tarjota mitään konkreettista mikä auttaisi. Loputon keskustelumylly käytynä siitä miten pitäisi saada lapsi hyvälle mielelle ja empatisoida tilanteita, vain jotta ne tunnit valuvat hukkaan kun reaalielämä tulee vastaan. 

Vastaus: Kuulostaa tilanteelta, jossa ammattiapu tosiaan on tarpeen. Se, että nähdään nuoren ilmikäyttäytymisen taakse (esim. masennus voi näkyä aggressiona) ei käsittääkseni tarkoita sitä, että olisi itsetarkoitus saada nuori hyvälle mielelle, vaan että nuori tulee nähdyksi ja kuulluksi. Mutta jos aggressio on vaikeaa ja haittaa selvästi arkea, niin ammattiavun hakeminen on tärkeää. On olemassa kyllä erilaisia konkreettisiakin työskentely ja hoitomenetelmiä, mutta tosiaan tuo kokonaisarvio, mistä mahtaa olla kyse, on aika tärkeä, koska eri menetelmät sopivat vähän eri tilanteisiin. Tilanne kuulostaa hyvin turhauttavalta ja kuormittavalta kaikille ja omaan jaksamiseen voi myös hakea apua.