AMA_käyttäjä
(AMA)
Seuratut keskustelut
Kommentit
Ennakkokysymys: Miksi psykologi ei saa "lyödä lukkoon" diagnooseja ja määrätä lääkkeitä? Miksi pitää erikseen olla psykiatri saadakseen niin tehdä?
Tähän lyhyt vastaus on yksinkertaisesti se, että Suomessa asia on päätetty järjestää niin, että lääkäri on henkilö, joka antaa diagnoosit ja määrää lääkkeet. Psykologi ei siis ole lääkäri. Asia voisi kuitenkin olla myös toisin; esim. Norjassa riittävän koulutuksen saaneet psykologit voivat tehdä myös diagnostiikkaa.
AMA
Ennakkokysymys: Millaisia neuvoja antaisit nuorelle, joka kärsii yksinäisyydestä ja sen tuomasta ahdistuksesta? Miten saada ystäviä, jos harrastuksista tai koulusta ei ole omaa porukkaa löytynyt?
Haluan ensimmäisenä luoda toivoa (myös vanhemmalle) kertoen, että elämä ei onneksi pääty nuoruuteen ja oma kukoistamisen kausi voi olla esim. varhain aikuisuudessa. Joskus vasta vaikkapa uudelta opiskelupaikkakunnalta löytyy omanhenkistä porukkaa. Joskus se käy kesätyöpaikassa, että jonkun kanssa osuu ajatukset yksiin paremmin. Joillain tutumpaa ja siten rennompaa on olla vaikkapa serkkujen kanssa kesälomalla. Osa löytää juttukavereita ammattilaisten ohjaamista nuorten verkkonuorisotiloista, esim. Verkkonuorisotalo Loiste voi olla tsekattava paikka. Kaikki eivät valitettavasti löydä omanlaista porukkaa vielä nuoruudessa, mutta voivat oppia ikään kuin purjehtimaan porukasta toiseen. Oppivat tulemaan toimeen monenlaisten toisten nuorten kanssa, minkä taitojen harjoittelu voi nimenomaan johtaa siihen, että myöhemmin niitä omanlaisia tyyppejä sitten löytyykin.
On tärkeää muistaa, että kyse on myös muiden taidoista ottaa monenlaisia ihmisiä osaksi porukkaa - ihmiset tuppaavat olemaan tässä taitavampia vähän myöhemmin nuoressa aikuisuudessa. Jos mielessä on siis ollut ajatus Enkö minä kelpaa/Mitä minä voisin tehdä paremmin niin haluan tarjota rinnalle ajatuksen Hmh, ehkä nuo muut voisivat myös vähän panostaa, että kaikilla olisi tervetullut olo.
AMA
Ennakkokysymys: On upeaa, että nuoret hakeutuvat entistä pienemmällä kynnyksellä terapiaan ja hakevat apua jaksamiseen. Olisi tärkeää, että kouluissakin tarjottaisiin matalalla kynnyksellä apua ja pääsisi juttelemaan. Mitä mieltä olet, onko nuorille avun saanti helpottunut vai vaikeutunut vuosien saatossa? Pitäisikö koulujen tarjota enemmän apuja ja vaihtoehtoja nuorille?
Nuorten avunsaantia kouluissa on pyritty helpottamaan mm. säätämällä riittävästä kuraattori- ja psykologimäärästä oppilaiden lukumäärään suhteutettuna. Kouluissa on sekä yksilökohtaista että yhteisöllistä opiskeluhuoltoa, joilla pyritään turvaamaan oppimista, vahvistamaan opiskelijoiden hyvinvointia ja ennaltaehkäisemään voinnin heikkenemistä. Käsittääkseni avunsaanti on käytännössä melko vaihtelevaa riippuen siitä, miten omalla koulualueella asiat on järjestetty, onko ammattilaisia saatu palkattua riittävästi tai jopa minimimitoitusta enemmän, miten yhteistyö erikoissairaanhoidon suuntaan toimii jne.
Nuorille on tärkeää saada jutella sille aikuiselle, joka on omassa arjessa lähellä ja tuntuu turvalliselta - riippumatta tämän ammattitittelistä. Ajattelen, että koulun henkilöstöllä opettajista erityisopettajiin, terveydenhoitajaan, kuraattoriin, koulupsykologiin jne. on tässä kova pyrkimys turvata riittävästi aikaa, jotta he olisivat saatavilla opiskelijoille, ovi avoinna ja ilman suurta kynnystä. Jos kaikki ns. tehostetaan huippuunsa, tällainen vapaammin soljuva yhteisöllinen tuki ja turva on uhattuna. Ajattelen, että suurin osa nuorista tarvitsee tällaista hyvin arkista ja tavanomaista kasvun ja kehityksen tukea omissa lähiyhteisöissään.
AMA
Ennakkokysymys: Mitä mieltä asiantuntija on näistä hallituksen leikkauksista ja miten ne vaikuttavat suomalaisten mielenterveyteen? Varmasti lisääntynyt stressi ja pennin venytys tulee kuormittamaan terapiajonoja
Olen huolissani hallituksen leikkauksista ja tämä ilmaus on lievä ja kohtelias. Yksilöille annettavalla terapialla ei myöskään voida ratkaista yhteiskunnan rakenteisiin liittyviä isoja haasteita - eikä niitä mielestäni myöskään kuuluisi pyrkiä ratkaisemaan terapialla. Luonnollisesti yksilöillä on oikeus hakea terapiaa kun sitä tarvitsevat ja siitä voi olla myös apua, mutta kestävämpää yhteiskunnan kannalta olisi muokata rakenteita sellaisiksi, että ne eivät sairastuttaisi meitä. Ajattelen, että terapiaa tarvitaan jatkossakin, mutta terapia on kuitenkin luonteeltaan hoitavaa ja korjaavaa. Se, että ei ole töitä tai leipää pöydässä, ei korjaannu terapialla vaan sillä, että yhteiskunta toimii.
Politiikassa aktiivisena toimii mm. psykologi Julia Sangervo, ja hänellä on monia tärkeitä ja ajankohtaisia kannanottoja, vaikka kaikesta ei samaa mieltä olisikaan.
AMA
Some vaikuttaa monin tavoin ihmisten mielenterveyteen. Vaikka se teknisesti mahdollistaa sen, että voimme olla yhteyksissä toisiimme kauempaakin ja vaikkapa eri vuorokaudenaikoihin, mikä rytmi kellekin sopii, niin käyttäjän kannattaa olla tarkkana, että hän itse käyttää somea eikä niinpäin, että some käyttää häntä. Algoritmit on suunniteltu koukuttamaan meitä. Somen käyttöön sopii sovellettavaksi tuttu sanonta "Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä". Somessa voi kokea ehkä hieman valheellista läheisyyden tunnetta; keskusteluihin on verrattain helppo osallistua, mutta ovatko nämä ihmiset oikeasti miten läheisiä? Esim. olisiko heistä avuksi, jos sairastuu ja tarvitsee tukea vaikkapa kaupassakäyntiin. Some voi siis myös ruokkia yksinäisyyden kokemusta. Nuorten kohdalla nettikiusaaminen on aito huolenaihe, ja tuntuu, että me aikuiset ja ammattilaiset tulemme siinä ikävästi jäljessä puuttumisen keinojen ja ennaltaehkäisyn kanssa. Tekoäly tulee tekemään tästä entistä haastavampaa, jos emme saa suitsittua tekoälyn käyttöä järkeviin raameihin. FOMO on ylipäätään nykypäivänä niin nuorilla kuin aikuisillakin vaikuttava tekijä, minkä kanssa on hyvä muistutella itseään ja läheisiä, että kiinnittää huomiota myös siihen, mitä itsellä ja omassa elämässä jo on, mistä olla kiitollinen.
AMA