AMA_käyttäjä

(AMA)

Vierailija kirjoitti:

Miten piristää pitkää parisuhdetta? 

Seikkailemalla! En välttämättä tarkoita tässä viidakkoreissulle lähtemistä, vaan sitä, että poiketaan siitä tutusta ja turvallisesta rytmistä ja tekemisestä. Eri ihmisille se voi tarkoittaa hyvin eri asioita. Onko teillä jotakin, mikä molempia kiinnostaa ja on molemmille (melko) uutta, mutta jota ette ole vielä yhdessä tehneet? Sellainen seikkailu ja toisiinsa tukeutuminen yleensä vahvistaa yhteyttä, haasteiden voittaminen yhdessä. Monillahan tämä toteutuu varsinkin suhteen alkuaikoina erilaisilla pienillä reissuilla, uusilla tilanteilla ja uusilla harrastuksilla, joita yhdessä lähdetään kokeilemaan ja tutustumaan. Voi olla myös sytyttävää nähdä oma kumppani omassa elementissään, olipa hän sitten taitava ammatissaan tai vaikka jossain muussa taidossa. 

Ennakkokysymys: Mitkä ovat yleisimmöt syyt hakeutua pariterapiaan? Oletko koskaan kokenut, että pariskunnille ero olisi parasta, vai pyritkö aina antamaan neuvoja parisuhteen ylläpitoon?

Kun parit hakeutuvat ammattilaiselle, niin yleensä pyritään valikoimaan ammattilainen, joka osaisi auttaa juuri niissä haasteissa, joita pari kokee. Koska olen erikoistunut seksuaalisuuden, sukupuolen ja suhteiden moninaisuuteen, niin nämä teemat näkyvät minun vastaanotollani yleisimpinä. Esim. miten sovittaa erilaisia seksuaalisia haluja yhteen, oli sitten kyse halun määrästä tai siitä, millaisista asioista pitää tai miten järjestää seksuaaliselle halulle otollisia olosuhteita vaikkapa ruuhkavuosien aikana. Tai miten päivittää suhdesopimusta uudessa elämäntilanteessa. Tai miten olla tilanteessa, jossa kumppanin sukupuolenkorjausprosessiin lähdöstä ollaan kertomassa läheisimmille ihmisille. Kaikista yleisintä ja varmasti meille kaikille tuttua taitaa olla se, miten vuorovaikutuksessa törmäillään voimakkaiden tunteiden kanssa, ja miten näitä tilanteita saisi rauhoitettua ja sujumaan tarkoituksenmukaisemmin, suhteen eduksi.

En koe tietäväni suhteen ulkopuolisena, että olisiko parasta erota vai pysyä yhdessä. Se on jotain, mitä pari voi yhteisessä työskentelyssä tavoitteellisesti työstää. Koko työskentelyn tavoite voi siis olla selvittää, halutaanko jatkaa yhdessä vai päättää erota. Ammattilaisena olen ollut tukena sekä suhteen jatkuessa ja särmiä silotellessa, että tukemassa parisuhteen muutosta kohti esim. kasvatuskumppanuutta tai ystävyyttä. Ilokseni vastaanotolle on löytänyt viime vuosina myös nuoria pareja, jotka tunnistavat, etteivät halua jatkaa samanlaista vuorovaikutuskulttuuria mitä lapsuudenkodissa on ollut, ja hakeutuvat jo melko varhain ammattilaisen luokse hakemaan tukea yhteisen, ehkä ennen kaikkea ystävällisemmän ja läsnäolevamman vuorovaikutuskulttuurin muodostamiseen.

Ennakkokysymys: Siirryin uuteen työpisteeseen organisaation sisällä ja varmistin että saan pitää jo suunnitellut lomani. Kuinka ollakaan uusi pomo ilmoittikin että olisin tiedottanut eri tavalla ja nyt yhtäjaksoinen kesäloma olikin pilkottu. Yllätyin miten vahvasti reagoin tähän, kertakaikkiaan ahdistuin että nukun todella huonosti ja olen vieläkin ihan poissa tolaltani. En ole koskaan tarvinnut psyykkistä apua, mutta jollen saa ahdistusta loppumaan, auttaisiko jonkinlainen terapia tässä tapauksessa?

Voihan se terapia ehkä jonkinlaiseksi avuksi olla, mutta toinen vaihtoehto olisi varmaan mennä uuden pomon puheille kertomaan, mitä oikein tapahtui ja esittämään, että kuten jo aiemmin oli sovittu, niin haluat pitää yhtäjaksoisen kesälomasi. Kannustan siis ensisijassa etsimään ihan suoraa ratkaisua. Mikäli tämä ei onnistu, niin sitten voi toki alkaa miettiä toisenlaisia vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Onko neuvoja miten ruuhkavuosien aikana voisi löytää aikaa välillä rentoutua kun kalenteri täyttyy koko ajan ja tyhjät kohdat täyttyy sitten milloin mistäkin nuhataudista tai vastoinkäymisistä.

Hyvä kysymys! Millaiset turvaverkostot ovat käytettävissä? Voiko joitain palveluja ostaa tai tekemistä ulkoistaa? Onko mahdollisuutta laskea omaa vaatimustasoa? Ruuhkavuosien aikana on hirvittävän tärkeä löytää tasapaino sen suhteen, että pitää itsestään huolta, jotta jaksaa pitää myös niistä nuhanenistä huolta silloin kun tarvitsee. Ruuhkavuosien aikana tarvitsee melkoista joustavuutta ja ajattelen, että tämän parina sinnikkyys oman ajan ottamisen kanssa ja vaikkapa turvaverkoston vahvistamisen kanssa palkitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ollut sellaista tapausta, joka on jäänyt mieleesi liikaa ja jopa vaivannut vapaa-ajalla? 

Ajattelen, että tässä on kyse soveltuvuudesta ammattiin. Tietysti on tilanteita, jotka akuutissa kohdassa käyvät enemmän mielessä, mutta on ymmärrettävä, että kaikkea ei voi ns. ratkaista. Ammatti siis vaatii epävarmuuden sietoa, oman rajallisuuden hyväksymistä, ja rajaamista sen suhteen, että mikä on osa omaa työnkuvaa ja mikä ei. Työnohjaus on tässä aivan kriittisen tärkeä tuki, mutta niin on myös oma aktiivinen ja merkityksellinen muu elämä.