Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen keskonen - miten pää kestää toisen loppuraskauden?
19.05.2015 |
Esikoinen synty 4 v sitten viikolla 35 ilman mitään ennakkovaroituksia vesien menolla. Käynnistettiin sen jälkeen ja synnytys oli äärimmäisen raju. Lapsi oli vain 2 kg, ja vaikka onneksi terve, niin pienen keskosen hoito oli pitkään kaikkea muuta kuin täysaikaisen vauvan kanssa on. Tiedän kuitenkin hyvin, että kaikki rv 35 vauvat eivät tosiaan ole olleet näin onnekkaita, meillä kävi tuuri.
Nyt odotan toista. Olen juuri viikolla 35+0. Tuntuu, että pää hajoaa, kun ei tiedä syntyykö tämäkin lapsi parin tunnin päästä vai kuukauden päästä. Miten te muut keskosen ensin synnyttäneet ovat pitäneet päänne kasassa? En pysty ollenkaan rentoutumaan ja nauttimaan raskaudesta. Pelkään synnytystä muutenkin, ja se, että se saattaa käynnistyä hetken päästä uuvuttaa. Nukun todella huonosti, ja pelkään öillisiä vessakäyntejä ja lapsiveden menemistä. Jos viime kerralla pystyimme vain kiireellisesti lähtemään sairaalaan, niin nyt meillä on esikoinen, joka pitää kaikessa hässäkässä viedä hoitoon. Meillä on kyllä mummo käytettävissä, mutta ei hänkään pysty päivystämään 24/7 seuraavaa 1,5 kk, joten sumplimista varmaan luvassa. Ja ensimmäinen tuli käynnistyksen jälkeen todella nopeasti, eli pelkään sitäkin, että joudun synnyttämään yksin juuri sillä hetkellä kun mies on viemässä esikoista hoitoon.
Päälle sitten vielä pelko komplikaatioista. Kun näillä viikoilla synnytys on vielä riskeiltään ihan toinen kuin rv 37 jälkeen. Tämä on vain tuskaista odottelua. En haluaisi, että lapsi syntyisi vielä, joten otan kaikella tapaa hissukseen. Kovin kauas kotoa en jotenkin halua lähteä. Aika kuitenkin menisi nopeammin, jos voisin puuhastella koti- ja pihahommien kanssa tai käydä kivoissa paikoissa, jopa viettää miehen kanssa yhden yön hotelliloman tms. Enpä uskalla.
Olen lukenut, että moni keskosen synnyttänyt sitten kuitenkin synnyttää seuraavat täysaikaisina tai jopa menee yliajalle. Näin toivon, mutta odottavan aika on tässä harvinaisen pitkä ja kauhukuvat kipeästä synnytyksestä koko ajan mielessä. Olen jo valmiiksi väsynyt, enkä tiedä miten jaksan a) synnyttää b) hoitaa keskoslasta, jos sellainen syntyy.
Kommentit (12)
Synnytin ekan 35 viikolla ja kaikki meni hyvin. Lisähapella keskolassa jonkun päivän ja sitten 10 vuorokauden ikäisenä kotiutus.. Viisi välissä ihan normaalisti, kunnes kuopus 34 viikolla.. Ennen synnytystä kaksi viikkoa sairaalassa pakkolevossa, kun vettä lorisi. Ei suurempia ongelmia, melkein uusinta ensimmäisestä. Paitsi nuorimmainen syntyi lopulta hätäsektiolla, kun tilanne meni lapsen kannalta huonommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 08:01"]
Hyvillä viikoilla jo, turhaan stressaat. Mulla oli kilon painoinen keskonen ja kaikki meni ok.
[/quote]
Joo, tiedän, että "hyvillä viikoilla" ollaan. Eli esikoinen oli terve näillä viikoilla. Silti homma ei ollut mikään normisynnytys ja alku vaikeaa. Kysynkin lähinnä sitä, että miten pystyy olemaan, kun synnytyksen käynnistyminen pelottaa niin vietävästi, ja pelkää, että tulee salamasynnytys. Normiraskaudessahan ajattelisin, että lapsi ei vielä todennäköisesti synny pariin viikkoon, eli voin ottaa relasti. Nyt pelottaa lähteä jopa kävelylle, kun kuulostelee jokaista oiretta. Enkä tosiaan haluaisi tieten tahtoen toista rv 35 syntynyttä vaikka kaikki meni hyvin. Oli se alku kuitenkin sellainen.
eka 33+3 (paha toksemia ja sectio), toinen 42+2, kolmas 40+0 ja neljäs 39+0. Sanoisin kans että 35 viikkoa ihan hyvä jo eikä välttämättä joudu edes keskolaan jos jaksaa syödä ja sokerit pysyy. Älä stressaa....yritä relata niin menee paremmin.
Mun kaksoset syntyi 27+3, joten toi 35 viikkoa kuulostaa hyvältä ajalta ja 2 kilon painokin hyvä. Yritä olla stressaamatta, menihän esikoisenkin kanssa kaikki sitten hyvin :) ja rajuja synnytyksiä tulee täysiaikaisillakin.
Minulla eka lapsi syntyi rv 28, seuraavat 2 lasta meni molemmat yli sen 2vkoa. :) Muistan hyvin kuinka stressasin seuraavissa raskauksissa ja ravasin jatkuvasti lääkärissä ja ultrissa kun vähänkin supisteli. En myöskään uskaltanut liikkua normaalisti vaan tosiaan melkeinpä makasin siihen asti kunnes pääsin turvallisille viikoille. Sinulla kuitenkin jo todella hyvät viikot joten mielestäni voit jo hiukan yrittää rentoutua. Tietysti helpommin sanottu kuin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se rv 35 syntynyt kuitenkin sellainen, että esim. imetys saattaa epäonnistua ja hoito kotona rankempaa kuin "normivauvalla". Vaikka tämä tietysti on pieni murhe sen rinnalla, että joku toinen taistelee keskolassa hengestään. Silti sitä toivoisi, että nyt tällä kertaa tulisi täysaikainen, jotta alkuajastakin pystyisi jotenkin nauttimaan. Viime kerralla koko episodi aiheutti synnytyksen jälkeisen masennuksen, kun itse synnytys tuli niin yllättäen, mikään ei ollut valmista (valmistelut, kroppa, mutta ennen kaikkea mieli) ja imetyksen epäonnistumisen otin niin rankasti. Meille annettiin ohjeeksi ruokkia lasta 2 tunnin välein myös yöllä, eli kun lapsentahtisesti ei voinut elää, niin kuukausia elämä oli pelkkää syöttöä, pumppaamista ja pullonpesua. Hyvä kun ehti pitää lasta syöttöjen välissä sylissä. Siinä se nyytti vaan nökötti sängyssä kun äiti hääri maanisena, että ehtii tekemään kaiken. Siihen maidon lypsämiseen kannustettiin (tai painostettiinkin), mutta kun maitoa tuli huonosti, niin olin pumpulla 8 tuntia päivässä + syötöt ja pullorumba. Elämä helpottui kummasti kun 6 kk iässä uskalsin "uhmata" neuvolaa ja lopetin moisen hulluuden. Ottaa lisäksi päähän vielä tämäkin, että mielessä tällaiset itsekkäät asiat. Toki lapsen vointi huolestuttaa, mutta että sitten miettii sitä, miten se OMA elämä hankaloituu. On tässäkin pyyteetön mutsi.
Hoh hoijaa, luulin et oli syntynyt viikolla 25 ja ollut pikkukeskonen, mutta oikein viikolla 35??
Täysin turha stressata jostakin +2 kiloisesta vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 08:24"]Hoh hoijaa, luulin et oli syntynyt viikolla 25 ja ollut pikkukeskonen, mutta oikein viikolla 35??
Täysin turha stressata jostakin +2 kiloisesta vauvasta.
[/quote]
Nämä tälläset kommentit voisi kyllä jättää kirjoittamatta. Sinun on turha siellä nitistä mikä ap:lle on turhaa ja mikä ei. Voit puhua vain omasta puolestasi.
Niinkuin moni on sulle jo sanonut, olet ihan tosi hyvillä viikoilla jo, älä huoli. :) Synnytyksen käynnistymistä ei enää noilla viikoilla edes yritetä estää jos viitteitä siihen suuntaan on.
Hieman ennenaikaisena syntyneen kanssa alku voi olla vähän erilaista kuin täysiaikaisen kanssa - mutta on tosi epätodennäköistä että noilla viikoilla lapselle jäisi mitään pysyvää muistutusta keskosuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ihmeelliset ohjeet olette saaneet. Minä synnytin esikoisen rv 34, painoa se 2 kg, ja ohjeistettiin syöttämään kolmen tunnin välein, joka toinen kerta rinnasta ja joka toinen pullosta. Ja siirryin lapsentahtiseen pelkkään imetykseen heti kun vauvalle tuli kolme kiloa painoa täyteen eli n. kuukauden iässä.
Nyt odotan toista viimeisilläni, rv 38+2. Kyllähän se vähän jännitti etukäteen tuleeko tämäkin liian aikaisin, mutta omalla kohdallani luotin siihen, että tämä pysyy pitempään sisällä. Esikoinen tuli täysin yllättäen vesien menolla kuten sinullakin. Tällä hetkellä lähinnä toivon, että vauva syntyisi mahdollisimman pian.
Hei ap, täältä saat sympatiaa! Huoli on aina subjektiivinen, totta kai on eri asia saada pikkukeskonen vs iso keskonen, mutta on eri asia saada iso keskonen kuin täysiaikainen vauva. Synnytyksen suhteen voit varmaan relata, mun eka käynnistetty synnytys oli kauhea, mutta toinen myös käynnistetty oli paljon "mukavampi" kokemus. Yleensä ensimmäinen synnytys on vaikeampi kuin seuraavat.
Hyvillä viikoilla jo, turhaan stressaat. Mulla oli kilon painoinen keskonen ja kaikki meni ok.