Elämän todellinen luonne**
Joku mietti etusivulla elämän illuusiota vastaan tähän.
todellakin on illuusio ja se illuusio
tuntuu kestävän noin 25 vuotiaaksi saakka.
Parikymppisellä ihmisellä on hassu mielikuva, että maailma on hänen. kaikki on edessä ja mahtavaa.
Itsekin 25 vuotiaana vielä näin ajattelin.
Kun ikä meni 30 vuoden paremmalle puolelle
monet haaveet ja unelmat alkoivat tuntua suorastaan naurettavilta ja liian kovan työn takana olevilta.
Tuntui kuin unelmat olisi nypitty pois yksi kerrallaan ja itse en voinut sitä mitenkää estää.
Myös ajankäsitys muuttui iän myötä.
Ennen siis nuorena vuosi kesti ikuisuuden ja nyt yli 30-vuotiaana 10 vuotta kestääkin enää kuin yhden.
En tiedä onko se jotenkin ohjelmoitu ihmisten aivoihin varsinkin nuorempana, että kannattaa yrittää päästä mahdollisimman pitkälle elämässä ja puurtaa kuin hullu oravanpyörässä ja hankittava erittäin pätevä koulutus ja mahtava työpaikka jne...
Miksi kysyn nyt?!
Ennen niin mahtavat materiaaliset esineet, kuten upea auto oli unelma, jonka vuoksi kannatti tehdä töitä sen saavuttaakseen...Kylläpä nyt tuntuu naurettavalta kuinka materiaalinen onkin vain hetken huvi.
Katsokaapa vaikka näitä parikymppisiä juuri kortin saaneita nuoria... upea auto on saatava ja vaikka velkaa otettava siihen ja vielä kun sitä oikein tuunaa on elämä mahtavaa ja ihanaa.
Nuoret ovatkin valmiita ottamaan huimia velkoja, koska se elämä tuntuu olevan vasta edessä ja tosiasiassa se elämä ei kovinkaa suurta velkataakkaa pysty ihan pienessä ajassa maksamaan ja sitten se elämä muuttuukin yhdeksi taistelukentäksi siitä saako kaiken maksettua vai ei ja riittääkö rahat muuhunki kuin sen velan maksuun esim. sähköön, veteen, ruokaan ja muuhun elämiseen jne... ja jos ja kun tuosta kaikesta selviää onkin jo niin vanha ja sairas, että miettii vain, että kannattiko tuo nyt sittenkään...
JOTEN MIETI ENNENKUIN OTAT VELKATAAKKAA :) sen sijaan matkusta ja elä enemmän. Alkeellisimmissa oloissa elo voi olla isompi kokemus kuin huima huvila:))
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:36"]Olen aina ihmetellyt sitä miksi esim. joku raataa koko elämänsä omakotitaloon ja esittelee sitä ja kaunista puutarhaansa sukulaisilleen ja muille tutuilleen aivan kuin se olisi maailman napa ja itseasiassa, se upea kallis omakotitalo on vain hetkellinen vankila, jossa suurinta osaa ajastaan viettää täysin ilman suurempaa tarkoitusta. Itse olen alkanut ottaa paljon rennommin tämän tosi lyhyen elämän ja yritän joskus jostain saada irti edes jotain iloa esim. matkustamalla paikkoihin joihin en saanut syntyä ja muutto sinne on mahdotonta tässä elämässä ja toisaalta sekin ajatus turha.
- Ihmettelen ihmisä jotka vielä yli 50 vuotiaana ovat täynnä "työenergiaa" ja halua saada paljon aikaan työmaailmassa.
- Ihmettelen ihmisiä jotka eivät koskaan kyseenalaista tai ihmettele tätä elämää.
- Ihmettelen uskovaisia jotka pystyvät hymyssä suin selittämään kaikki maailman katastrofit vedoten aina esim ns.tarkoitukseen.
Jos jotain on kuoleman jälkeen, niin uskoisin ettei tästä elämästä ainakaan mitään muistoja voi jäädä, koska olisi se toisaalta hassua tuolla jossain taivaissa murehtia, että voi kun se makkaralenkki jäi sinne jääkaappiin nyt syömättä ja kun se oli viä kokolihamakkara...mitä haaskausta
Kaikki todellakin tuntuu täysin hullulta, koska vastassa on ainoa varma asia nimittäin kuolema. Mutta loppujen lopuksi... so what eli mitä sen on oikeastaan väliä. :)
[/quote]
Siksi ei kannata pihdata jääkaapissa/kaapissa herkkuja.. koska niitä saattaa kaivata taivaassa jos poismeno tulee yllättäen :D
Oli niin syvällistä skeidaa että ei jaksanut lukea loppuun asti.
M-96
Ymmärtäisin jos puhuisit 20veestä, kuulostaa lapselliselta 25 vuotiaalta.. Mä oon saanut ekan lapsen 23v enkä kyllä allekirjoita. 29v oon ruvennu opiskelemaan avoimessa ja nyt sain tietää pääsystä yliopistoon opiskelemaan. Ka 4,9. Mulla on sellanen tunne että voin saavuttaa mitä vain. Maailma on auki. Olen aina ollut optimisti ja tuo "vika" vain pahenee näköjään iän myötä :)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:40"]
Oli niin syvällistä skeidaa että ei jaksanut lukea loppuun asti. M-96
[/quote]
Niin. Eihän teitä nykynuoria kiinnosta kuin paska konemusiikki, hermomyrkky alkoholi ja ruumiinosa nimeltä pillu.
Ajattelen samalla tavalla kuin aloittaja ja olen 20v.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:46"]
Ajattelen samalla tavalla kuin aloittaja ja olen 20v.
[/quote]
minäkin.
Onneksi edes joku tällä palstalla ajattelee.
Olen aina ihmetellyt sitä miksi esim. joku raataa koko elämänsä omakotitaloon ja esittelee sitä ja kaunista puutarhaansa sukulaisilleen ja muille tutuilleen aivan kuin se olisi maailman napa ja itseasiassa, se upea kallis omakotitalo on vain hetkellinen vankila, jossa suurinta osaa ajastaan viettää täysin ilman suurempaa tarkoitusta. Itse olen alkanut ottaa paljon rennommin tämän tosi lyhyen elämän ja yritän joskus jostain saada irti edes jotain iloa esim. matkustamalla paikkoihin joihin en saanut syntyä ja muutto sinne on mahdotonta tässä elämässä ja toisaalta sekin ajatus turha.
- Ihmettelen ihmisä jotka vielä yli 50 vuotiaana ovat täynnä "työenergiaa" ja halua saada paljon aikaan työmaailmassa.
- Ihmettelen ihmisiä jotka eivät koskaan kyseenalaista tai ihmettele tätä elämää.
- Ihmettelen uskovaisia jotka pystyvät hymyssä suin selittämään kaikki maailman katastrofit vedoten aina esim ns.tarkoitukseen.
Jos jotain on kuoleman jälkeen, niin uskoisin ettei tästä elämästä ainakaan mitään muistoja voi jäädä, koska olisi se toisaalta hassua tuolla jossain taivaissa murehtia, että voi kun se makkaralenkki jäi sinne jääkaappiin nyt syömättä ja kun se oli viä kokolihamakkara...mitä haaskausta
Kaikki todellakin tuntuu täysin hullulta, koska vastassa on ainoa varma asia nimittäin kuolema. Mutta loppujen lopuksi... so what eli mitä sen on oikeastaan väliä. :)