Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Terrence Malickin "Tree of lifen" loppukohtaus?
04.06.2015 |
Katsoitteko äsken Teemalta tullutta Terrence Malickin "The Tree of life" -elokuvaa? Hieno elokuva ja paljon filosofista pohdintaa elämästä ja sen tarkoituksesta.
Mutta mitä teidän mielestänne symboloi ja merkitsi se loppukohtaus? Siis kun kaikki olivat kokoontuneet nuorina itseään meren rantaan, elävät ja jo kuolleet yhdessä... Ainoastaan se Sean Pennin esikoispojan hahmo oli loppukohtauksessa "realistisen ikäisenä". Kaikki ilmeisesti oli tämän pojan alitajuntaa ja mielenmaisemaa, vihdoinkin liian traumaattisina aikoinaan koetut asiat käsiteltiin ja ne saivat ns. päätöksensä?
Kommentit (14)
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 00:29"]
Ranta on taivas, jossa sielut vaeltavat.
[/quote]
Wikipedian mukaan kyse on Jackin näystä joka kuvastaa hänen mielenmaisemaansa. Rannalla ovat kaikki ne ihmiset, jotka "vaeltavat Jackin mielessä", siis sekä elävät että kuolleet. Taivas on jossakin muualla, jossakin jonne Jackin äiti nuorena kuolleen poikansa näyn lopussa "antaa". Alla lainaus Wikipediasta:
In the present, adult Jack leaves work. Riding the elevator up, he experiences a vision of following a young girl across rocky terrain. Jack tentatively walks through a wooden door frame erected on the rocks and sees a view of the far distant future in which the sun expands into a red giant, engulfing the earth and then shrinking into a feeble white dwarf. Someone says "follow me" in the darkness, which is ended by the lighting of two candles. After emerging from rustic doors, Jack follows the girl and then a young version of himself across surreal landscapes. On a sandbar, Jack sees images of death and the dead returning to life. He is reunited with his family and all the people who populate his memory. His father is happy to see him. He encounters his dead brother, whom he brings to his parents. Accompanied by a woman in white and her younger self, Mrs. O'Brien looks to the sky and whispers, "I give him to you. I give you my son."
Jack's vision ends and he leaves the building smiling.
The mysterious wavering light continues to flicker in the darkness.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elokuvakin on taidetta, jota jokainentulkitsee omalla tavallaan. Taiteen idea on juuri se, että se herättää meissä ajatuksia, tunteita, tulkintoja. Oikeaa vastausta ei ole. Sanon siis Wikipedian selitykselle: evvk. 2
Jack ajatteli veljen itsemurhaa joka päivä. Hän yrittää jäsentää tapahtumia mielessänsä, siinä onnistumatta. Muistot koostuvat häivähdyksistä ikuisista kesistä ja 50-lukulaisesta "perheidyllistä".
Hah, taidetta! Tuo kikkare?
Tykkään kyllä vaikeistakin elokuvista, mutta tämän filosofia jäi kyllä yläasteen et-tunnin tasolle. Todella rautalangasta väännettyä ja valmiiksi pureskeltua. Ja käsiteltyä! Mitä uutta?
Leffan ehdoton huippukohta oli se animoitu armollinen dinosaurus. Ahahaa! Mitä vittua!
Heitän veikkauksen: Ne, jotka tykkäsivät tästä, tykkäsivät myös von Trierin pahimmasta tekotaideoksennuksesta, Melancholiasta.
Oho, pääsitte leffan loppuun asti. Onnittelut! Mä olen yrittänyt aikanaan moneen otteeseen, en pysty. Samoin The New Worldia kahlasin läpi tuskallisesti, ihan hirveää pompöösiä kuraa. Thin Red Line menetteli, Badlandsistä pidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 00:45"]
Hah, taidetta! Tuo kikkare?
Tykkään kyllä vaikeistakin elokuvista, mutta tämän filosofia jäi kyllä yläasteen et-tunnin tasolle. Todella rautalangasta väännettyä ja valmiiksi pureskeltua. Ja käsiteltyä! Mitä uutta?
Leffan ehdoton huippukohta oli se animoitu armollinen dinosaurus. Ahahaa! Mitä vittua!
Heitän veikkauksen: Ne, jotka tykkäsivät tästä, tykkäsivät myös von Trierin pahimmasta tekotaideoksennuksesta, Melancholiasta.
[/quote]
No minusta Melancholia ei lopulta ollut huono, vaikka alun laahustelu herätti epäilyksiä. Omasta mielestäni paras von Trier.
t: 7
Ei tuottanut mitään ongelmaa katsoa loppuun, vaihdoin kanavaa ainoastaan siinä kohtaa kun esitettiin minuuttitolkulla alkuräjähdystä jne.
Pidin kovasti nuorista lapsinäytelijöistä, Jessicakin oli ihan ok. Pitt väärässä roolissa, mutta hän olikin yksi elokuvan tuottajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli ainakin siitä kohtauksesta mieleen, että ongelmiensa kanssa aiemmin paininut poika sai aikuisena ikään kuin vihdoinkin rauhan. Vähän sama juttu jos jää jumiin johonkin aiemmin tapahtuneeseen ikävään juttuun, sitä vaan kelaa ja kelaa pakkomielteisesti pääsemättä eteenpäin kunnes mielenterveys saattaa alkaa reistaamaan.
Kohtauksessa poika pääsi tasapainoon menneisyytensä ja nuoruutensa traumojen kanssa, antoi anteeksi ja koki että hänellekin annettiin anteeksi. Sai esim. ankaralta isältään hyväksyntää, pääsi hyvästelemään veljensä jne. Siksi ne hahmot siellä hiekalla oli nuoria, ne näyttäytyi sen ikäisinä kuin ne olivat pojan mielessä.
Melancholia ihan ok, myös se katsottu alusta loppuun. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 00:44"]
Jack ajatteli veljen itsemurhaa joka päivä. Hän yrittää jäsentää tapahtumia mielessänsä, siinä onnistumatta. Muistot koostuvat häivähdyksistä ikuisista kesistä ja 50-lukulaisesta "perheidyllistä".
[/quote]
Juuri näin. Veljen itsemurha oli jäänyt Jackin mieleen kummittelemaan. Mielessään hän päämäärättömästi kelasi syitä ja seurauksia, lapsuudessaan tapahtuneita asioita, konfliktia path of gracen ja path of naturen välillä. Vasta loppukohtauksessa hän vapautui traumoistaan ja pääsi jonkunlaiseen konkluusioon.
Ikään kuin Jack ei olisi osannut päättää vihasiko isä häntä vai ei. Loppukohtauksessa kallistui uskomaan, ettei sittenkään ehkä vihannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 00:45"]
Hah, taidetta! Tuo kikkare?
Tykkään kyllä vaikeistakin elokuvista, mutta tämän filosofia jäi kyllä yläasteen et-tunnin tasolle. Todella rautalangasta väännettyä ja valmiiksi pureskeltua. Ja käsiteltyä! Mitä uutta?
Leffan ehdoton huippukohta oli se animoitu armollinen dinosaurus. Ahahaa! Mitä vittua!
Heitän veikkauksen: Ne, jotka tykkäsivät tästä, tykkäsivät myös von Trierin pahimmasta tekotaideoksennuksesta, Melancholiasta.
[/quote]
Mutta ah niin visuaalisesti komea :) Tykkään Malickin leffoista yleensäkin juuri visuaalisuuden vuoksi. Itselle yleensäkin tarina tulee vasta toisena, yleinen tunnelma on se ykkönen.
Melancholia on ihan hyvä, mutta ei tän tasoa.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 00:45"]
Hah, taidetta! Tuo kikkare?
Tykkään kyllä vaikeistakin elokuvista, mutta tämän filosofia jäi kyllä yläasteen et-tunnin tasolle. Todella rautalangasta väännettyä ja valmiiksi pureskeltua. Ja käsiteltyä! Mitä uutta?
Leffan ehdoton huippukohta oli se animoitu armollinen dinosaurus. Ahahaa! Mitä vittua!
Heitän veikkauksen: Ne, jotka tykkäsivät tästä, tykkäsivät myös von Trierin pahimmasta tekotaideoksennuksesta, Melancholiasta.
[/quote]
Minusta Melancholia oli ihan mahtava, vaikken yleensä tykkää Trierin leffoista. Tree of Life kyllä jäi kesken, ei vain jaksanut liikaa "taiteellisuutta", mutta olisi aikomus joskus yrittää vielä uudestaan. Malickilla on kuitenkin tiettyä estetiikkaa, kuten ylempikin sanoi.
Alue: Aihe vapaa
Ranta on taivas, jossa sielut vaeltavat.