Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö jatkaa vai lopettaa lapsen harrastus tässä tilanteessa?
24.05.2015 |
7 v lapsi kuuluu fudisjoukkueeseen. On innoissaan pelaamisesta ja harjoituksista ja kaikkein parasta on pelit vierasjoukkueita vastaan. Lapsi on todella innokas ja pitää lajista, mutta ei ole hyvä pelaamaan. Yrittää kovasti, mutta pelitilanteissa ei onnistu. Täten valmentajat eivät anna kuin n. 5min peliaikaa per puolen tunnin peli. Pelin lopussa aina palkitaan joukkueen paras pelaaja viirillä. Muille pelaajille viirejä on kertynyt useampia, mutta lapsi ei ole koskaan saanut, koska ei ole ollut pelissä parhaiden joukossa. Olen samaa mieltä, että missään nimessä häntä ei voi palkita ilman ansioita.
Nyt on harrastanut lajia 2 vuotta, nyt on alkanut huomata, että hän ei ole koskaan viiriä saanut. Ymmärtää kyllä syyn. Nyt on vaan tullut katkera itku ja suru jokaisen pelin jälkeen, kun hän yrittää kaikkensa, mutta ei silti onnistu ja viirit jaetaan aina muille. Olen lohduttanut, että varmasti vielä tulee hänenkin vuoronsa, mutta hän einitsekään enää tunnu uskovan siihen.
Olen muutaman kerran ehdottanut vaivihkaa jotain muuta harrastusta, mutta hän vain haluaa jatkaa fudista. En myöskään tiedä, mitä sanoa lapselle, kun harmittelee omaa huonouttaan. Viimeksi totesi, että hänestä on pelkkää harmia muille joukkueessa. Olen sanonut että tärkeintä on osallistuminen, se että on mukavaa ja että on reilu kaveri, ei voitto. Mitä pitäisi vielä sanoa?
Mietin jo, pitäisikö minun vanhempana vaan sanoa, että nyt loppui fudiksen pelaaminen, aiheuttaa enemmännsurua kuin iloa? Vähän vaikea tilanne, en voi suoraankaan sanla, että hän sattuu kaikesta yrityksestään huolimatta vaan olemaan huono pelaaja, vaikka se totta onkin. En ole kyllä kehunutkaan, ettei tulisi väärää käsitystä asiasta ja kyllä hän itsekin jobtilanteen tajuaa. Olen kehunut häntä hyvistä yrityksistä ja osallistumisesta rohkeasti.
Kommentit (13)
Tuntuu, että lapsen joukkueessa on löysin meno, verrattuna muihin pääkaupunkiseudun joukkueisiin. Valmentajat eivät samalla tavalla räyhää ja huuda, olen nähnyt peleissä melkoista showta monien joukkueiden valmentajilta. Lapsi ei halua vaihtaa joukkuetta, kun olen joskus kysynyt, lisäksi kaikki kaverit pelaa tässä joukkueessa.
Mitä lapselle pitäisi sanoa, kun hän harmittelee huonouttaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole kokemusta fudiksesta, mutta koriksesta. Siellä palkitaan usein tsemppari, joka ei välttämättä ole paras pelaaja, vaan sellainen, joka laittaa itsensä likoon joukkueen puolesta. Valmentajat peluuttavat myös huonompia/uudempia pelaajia. Välillä on harjoitusotteluita, joissa pelaa vain vähemmän aikaa harrastaneet jne. Lisäksi valmentaja palkitsee kauden lopuksi paitsi parhaan pelaajan, niin myös kauden aikana eniten kehittyneen, innostuneimman tulokkaan, joukkueen tukipilarin jne. Minusta meillä huomioidaan kyllä kaikki pelaajat ja uudet ovat kesken kaudenkin tervetulleita. Treeneissä jakaudutaan välillä eri ryhmiin ja kaikki saavat tarvitsevansa harjoitusta. Tutustu muihin joukkueisiin ja katso, toimitaanko siellä reilummin? 7-vuotiaat on vielä pieniä!
Onpa tosi typerä tuo viirien jakamistapa. En oo ikinä kuullutkaan moisesta. Onko tuo yleistä urheilujoukkueissa? Tunnen todella hyvin musiikki- ja tanssiharrastusmaailman, enkä voisi kuvitellakaan sinne mitään yhtä hölmöä, alentavaa ja epäreilua.
Voi pientä. :( Oletko puhunut valmentajan kanssa? Onko poika saanut riittävästi opastusta? Voisitko sinä tai isä tai joku muu joka osaa futista pelailla hänen kanssa vapaa-aikana? Opettaa pallonkuljetusta jne jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, ottakaa selvää toisista joukkueista. Monissa joukkueissa pystyy tuon ikäiset pelaamaan ihan leikin varjolla. Kandee ehkä miettiä joku lähiseura, monesti hyvää junnutoimintaa ja aktiivista oman alueen talkoilua. Kysele tuttavilta ja naapureilta missä olisi kivoin meno. Ja seurastakin kandee kysellä, että kuinka tavoitteellista on. Nythän voisi mennä vielä johonkin futis/pallokouluun kesällä ja sitä kautta löytyy uus joukkue.
Pk-seudulla todellamon melko raakaa tuo futistoiminta seuroissa. Valmentajat eivät sanoja säästele, puhuvat rumasti lapsille ja vain parhaat saavat peliaikaa. Todella turnauksiisa näkee niitä pieniä pelaajia, jotka istuvat lähes koko turnauksen useiden pelien ajan vaihtlpenkillä,,parhaiden pelatessa. Tuntuu pahalta etenkin lasten puolesta, mutta myös aikuisten,mjotka vievät lapsia turnauksiin, ostavat peliasut, mutta eivät saa pelata vaan istuvat hienotnpeliasut päällä syrjässä. Ei se paljon kannusta huonoja pelaajia joskus edes yrittämään.
Pelien jälkeen valmentajat kertaavat ja analysoivat pelin lapsille ringissä, missä epäonnistumiset vielä kerrataan kaikkien läsnäollessa ja parhaat todella palkitaan. Aika raakaa touhua, kuinkahan moni todella on innostunut tuollaisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kaupungissa kaikilla fudisjoukkueilla on eri tasoisia joukkueita joka ikäryhmässä. Osa vain harrastelee kun jaksaa, osa pelaa tiiviimmin ja osalle fudis on jo 10-vuotiaana henki ja elämä. Jokaiselle tasolle löytyy kuitenkin kisoja ja turnauksia. Oikean pelipaikan löytyminenkin voi tuoda peli-intoa: Joku on tomera pysäyttävä puolustaja, toinen venyvä maalivahti, yksi taas loistaa hyökkäyksen kärjessä. Palkinto hyvästä, taitavasta, pelistä noin pienille ei ole ehkä tärkein palkinto. Meillä palkitaan Fair Play-kortilla kentän reiluin pelaaja, joka pelasi rehdillä urheiluhengellä. Ja usein palkinnon saa myös tsemppari, hengen luoja ja kannustaja. Nämä tyypit eivät välttämättä ole teknisesti taitavimpia pelaajia. Jos pelin jälkeen on itku joka kerta, ei hauskalta kuulosta urheilu. Vanhempienkin pitäisi tajuta että jokaisesta ei kehity huippuja joka lajiin.
Palloliiton sääntöjen mukaan kaikille otteluun mukaan valituille lapsille pitää antaa peliaikaa vähintään puoln ottelun verra. Pelaamaan oppii vain pelaamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei herranjestas. 7-vuotiaita ja tollanen meininki. Muistan, ku itse pelasin ja tärkeää oli, että jokainen pelasi yhtä paljon. Sitä siis ihan tarkkailtiin ulkopuolelta, ettei ketään laiteta ns. vilttiin.
Tärkeintähän ton ikäisillä on vaan se liikkuminen, ei tulokset ja suoritukset.
Huhhuh.
Puolen Pelin Takuu (Peluuttaminen)
Puolen Pelin Takuu -sääntö (=PPT) on voimassa: ennen kautta käytävien pelisääntökeskuste- lujen yhteydessä vanhempien ja pelaajien kanssa sovitaan yhdessä, miten joukkueen jokaisen pelaajan pelaaminen varmistetaan peli-illan tai pelin, turnauksen ja kauden tasolla. Kun jouk- kueeseen kuuluu paljon pelaajia, se on pyrittävä jakamaan ottelutapahtumiin riittävän moneen joukkueeseen. Jos joukkueen koko pelitapahtumissa on suurempi kuin ilmoitettu maksimi, on joukkueen sovittava pelisääntökeskusteluissaan, miten peluuttaminen toteutuu kaikkien jouk- kueen toimintaan osallistuvien kesken. Leikkimaailmassa pelaaja voi pelata joustavasti seuran eri joukkueissa piirin ohjeiden mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jatkaisi tuosta muutaman vuoden, voin kertoa, että saa istua penkillä noin joka toisen pelin. Ihan normaalia touhua meidän 11-v peleissä. Onneksi tekivät viime syksynä yhdistelmä joukkueen vuotta nuorempien kanssa, siellä peleissä saa pelata niin paljon kun kuntoa on. Mutta puhu valmentajalle tuosta peluutuksesta, ja voihan sitä kotona jonkin verran opettaa, suurin osa harjoittelee jo tuossa iässä harjoitusten ulkopuolella. Mutta jos motivaatiota ei löydy, niin anna pojan lopettaa, jos niin haluaa.
Alue: Aihe vapaa
Mä vaihtaisin joukkuetta, kuulostaa kyllä aika oudolta menolta. 7 v on tosi pieni ja tuon ikäisten joukkueissa pelataan paljon ihan tasa-aikoja riippumatta taidoista. Ja myöskin taidot kehittyvät epätasaisesti, syksyn heikoin lenkki voi olla keväällä kova luu tai toistepäin.