Olen huono äiti

Olen kärsinyt mielenterveysongelmista jo yli viidentoista vuoden ajan. Olen 34-vuotias. Välillä asiat ovat olleet huonommin ja välillä paremmin. Parempina aikoina olen pystynyt käymään töissä ja elämään normaalia elämää. Huonompina aikoina olen ollut myös sairaalajaksoilla. Tapasin miehen, jonka kanssa muutettiin nopeasti yhteen ja tulin raskaaksi. Erosimme kun vauva oli vain muutaman kuukauden ikäinen. Lähinnä vain minun ongelmieni takia. Mies kuitenkin pysyi arjessa mukana. Hän avoimesti kertoi että pelkää vauvan puolesta, koska minä saatoin olla hyvin vetäytyvä ja sulkeutunut. Minua se tietenkin masensi. En osannut olla edes äiti. Meni jonkin aikaa kun mies kertoi tavanneensa naisen, jonka kanssa oli vakavissaan. Minä murruin, koska olin toivonut jollain tasolla yhteenpaluuta.
Lapsi oli reilun vuoden vanha, kun muutti isälleen. Nyt lapsi on viisivuotias ja näen häntä muutaman kerran kuussa. Hän asuu isänsä ja tämän vaimon kanssa. Olen useita kertoja kuluneiden neljän vuoden aikana tavannut tämän naisen eikä minulla ole pahaa sanottavaa hänestä. Hän huolehtii lapsesta kuin omastaan, sitä minä en osaa. Mitä pidemmälle tässä mennään, sitä vaikeampaa kaikki on. En osaa olla lapsen kanssa luonnollisesti. Kun hän on täällä yhden yön, olen henkisesti aivan loppu. En osaa kertoa hänelle että hän on rakas. Olemme keskustelleet siitä, että lapsi voisi olla enemmän luonani tulevaisuudessa, mutta se pelottaa minua.