Lue keskustelun säännöt.
olen tunnevammainen
25.04.2015 |
Oma diagnoosi: tunnevammaisuus. En osaa kertoa tunteistani ja esimerkiksi perheenjäsenten tai kavereiden halaaminen "muuten vain" on minusta outoa. Myös seurustellessa "tykkään sinusta" ja vaikkapa "rakastan sinua" olisi lähes mahdoton sanoa ääneen, tai ainakin se tuottaisi äärimmäistä vaikeutta. Muutamat ihmiset ovat sanoneetkin minua jääkuningattareksi ja kylmäksi. Mikä auttaa tunnevammaisuuteen? Ikää on 22v ja minulla on paljon tästä huolimatta kavereita ja hyvät välit perheeseen. Sinkkuna olen ollut jonkin aikaa, suhteet eivät koskaan kovin pitkäkestoisia.
Kommentit (11)
Onhan meitä.Omalla kohdalla olen tullut siihen tulokseen, että kasvatus on tehnyt minut sellaiseksi kuin olen. Meillä ei tunteita näytetty. Erityisesti äitini ei osannut käsitellä heikkoutta (tunteet olivat hänen mielestään merkki heikkoudesta), vaan ainut tapa reagoida oli suuttua. Kyllä siinä oppi vähitellen pitämään tunteet piilossa ja kasvattamaan muurin ympärilleen. Onneksi olen tavannut myös ihmisiä, jotka ovat osanneet katsoa sinne muurin taakse ja löytäneen äärimmäisen herkän ja haavoittuvaisen ihmisen. Nykyään vaan elämä tuntuu olevan niin kiihkeää ja kiivastatahtista, ettei ihmisiin ehditä tutustua kunnolla, vaan ensivaikutelma muodostetaan puolessa sekunnissa. Me näennäisesti tunnekylmät häviämme aina pelin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. En tuu saamaan pitkäkestoista suhdetta tämän takia koska nainen tulee aina luulemaan että minulla ei ole tunteita kun todellisuuudessa en vaan osaa/uskalla näyttää niitä mitenkään.
Mäkin olen tunnevammainen. Juuri samanlainen kuin mitä kuvailit. :(
N20
Itsekin uskon että kasvatuksesta tuo tunnevammaisuus on saanut alkunsa, harvemmin mitään haleja, hellyydenosoituksia tai kehuja on tullut, vaikka koen silti että lapsuus on ollut turvallinen ja mukava :) ja itsekin ajattelen että tunteiden näyttäminen olisi juurikin heikkoutta, esim. ex-poikaystävän nähden en voinut yhtään kyyneltäkään päästää. -ap
Suomen naiset ovat outoja möllisköjä, onneksi edes miehet osaavat laittaa tunteet peliin heti alusta. Kuolisimme muuten sukupuuttoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 17:14"]
Mulla sama. En tuu saamaan pitkäkestoista suhdetta tämän takia koska nainen tulee aina luulemaan että minulla ei ole tunteita kun todellisuuudessa en vaan osaa/uskalla näyttää niitä mitenkään.
[/quote]
No höps, sun pitää vain löytää samanlainen nainen, tämäkin ketju osoittaa, että on meitä tunnevammaisia naisiakin.Ja koska sinä (mies?) osaat tämän myöntää, niin sullahan on jopa toivoa :) tunteikkaammastakin ,jos tykkäisit kuitenkin osoittaa tunteita?
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 17:10"]
Onhan meitä.Omalla kohdalla olen tullut siihen tulokseen, että kasvatus on tehnyt minut sellaiseksi kuin olen. Meillä ei tunteita näytetty. Erityisesti äitini ei osannut käsitellä heikkoutta (tunteet olivat hänen mielestään merkki heikkoudesta), vaan ainut tapa reagoida oli suuttua. Kyllä siinä oppi vähitellen pitämään tunteet piilossa ja kasvattamaan muurin ympärilleen. Onneksi olen tavannut myös ihmisiä, jotka ovat osanneet katsoa sinne muurin taakse ja löytäneen äärimmäisen herkän ja haavoittuvaisen ihmisen. Nykyään vaan elämä tuntuu olevan niin kiihkeää ja kiivastatahtista, ettei ihmisiin ehditä tutustua kunnolla, vaan ensivaikutelma muodostetaan puolessa sekunnissa. Me näennäisesti tunnekylmät häviämme aina pelin
[/quote]
Hienoa että tiedostat tunteesi ja ymmärrät niiden merkityksen! Ensivaikutelma ei aina ole oikea ja kun raaputtaa pintaa syvemmältä sieltä löytyy hieno ihminen. :) ♥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täsmälleen samanlainen kuin aloittaja. Jotenkin niin outoa miten on hankala sanoa ääneen "tykkään sinusta " " olet tärkeä". Tunnen itseni välillä esineeksi minkä seura on toiselle kiva. Rakastuin joskus 8 vuotta sitten yhteen naiseen jonka kans homma loppui ja sen jälkeen tunteet on kadonneet kokonaan
Olen samanlainen. Lapsuudessa äiti olisi hyökännyt päälle jos olisin osoittanut tunteita.
Siksi olen täysin jäässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös seurustelusuhteet kärsineet.
Minä myös, yksi entinen poikakaverini tuon termin toi tietooni :)
So what, löysin sopivan miehen ja ollaan yhdessä tunnevammaisia, oltu jo yli 20 vuotta. Rakastetaan lapsiamme, halaillaan (tai minä lähinnä) koiraamme ja viihdytään tämmöisinä yhdessä, rakastetaan toisiammekin tietysti, mutta se näkyy erilailla, ei halailuna ja pussailuna, pieninä huomionosoituksina arjessa, tuodaan kahvikuppi pihalle yms.