Lue keskustelun säännöt.
Mikä teistä on liian lyhyt aika ystävän tapaamiseen?
18.04.2015 |
Huono otsikko, en keksinyt parempaakaan.. Tarkoitan tässä nyt sellaista ystävää, joka ei asu kamalan kaukana. Itse nään erästä ystävääni aina muutaman viikon välein, riippuen vähän miten ehtii. Mun mielestä on normaalia mennä ystävän kanssa lounaalle/kahville, sitten ehkä vähän kiertelemään kauppoja.. Tähän menee ehkä max.muutama tunti. Kuitenkin tää mun ystävä aina olettaa, että hengailisin sen kanssa tuntikausia? Ymmärrän toki, jos me oltaisiin menossa vaikkapa leffaan tai olisi joku suunnitelma. Yleensä nämä tapaamiset ovat kuitenkin Helsingin keskustassa ja sitten mietitään, mitä tehtäisiin. Esimerkiksi jos sovitaan, että nähdään huomenna klo 12 kampissa, se olettaa mun olevan sen kanssa vähintään jotain viisi tuntia? Mun täytyisi käytännössä aina varata koko päivä sen näkemiseen, jotta se olis tyytyväinen. Ei meillä ole niin paljoa puhuttavaa tai tekemistä (kun ei ole rahaa..), että oikeasti kuluisi luonnollisesti joku kuusi tuntia hups vaan.
Yleensä mulla on aika paljon muutakin tekemistä ja saatan sanoa, että ehdin olemaan Helsingissä kolme tuntia sen kanssa. Se kuitenkin aina valittaa, että onpa lyhyt aika ja harmi kun ei ehditä pitempään nähdä :o? Olenko jotenkin nyt outo, mutta mun mielestä muutama tunti on ihan sopiva/jopa pitkähkö aika nähdä ystävää? En mä muitakaan kavereitani näe noin kauaa, useimpien kanssa käyn ehkä lounaalla päivällä tai sit pari tuntia jossain shoppaamassa. Mulle tulee usein sellainen olo, että oon ihan kamala kun ehdotan kotiinlähtöä. Mutta kun ollaan jo vaihdettu kuuluimiset, vaikka sit kierretty kaupatkin niin se vaan haluaisi nähdä pitempään :D.
Miten te näette ystäviä? Toki joskus on kiva nähdä pidemmän kaavan mukaan, esimerkiksi mennä ensiksi shoppaamaan, siitä vaikka drinksuille ja leffaan.. Mulle tulee aina vaan kauhea kusipääolo, en mä oikeasti ehdi tai edes halua nähdä "koko päivää" sitä, paitsi joskus poikkeustapauksissa.. Yleensä se sitten suuttuu jos mulla ei ole ns. pakottavaa syytä "lyhyelle" tapaamiselle. Esimerkiksi työt se ymmärtää kun mun on sinne pakko mennä, enkä asiasta voi joustaa. Sen sijaan jos mulla on vaikka joku kouluhomma, se ei yhtään ymmärrä, että mun pitäis mennä tekemään sitä kotiin...
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no älä! miten jotkut antaa jallittaa itseään noin?
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 23:35"]
2 h on sellainen minimi, elli muuta ole sovittu mutta 3h on jo paljon.
Mullakin oli ystävä , jonka kanssa juttu ei oikein enää vuosien jälkeen kulkenut. Keksimme puhuttavaa noin tunniksi mutta loppu oli todella hankalaa. Kerroin sitten etukäteen, että hän voi tulla luokseni lounaalle jo aamupäivästä mutta että klo 14 on jo muuta menoa (istuu luonani puhuattomanakin viisikin tuntia putkeen). Odottelin häntä klo 11 tienoilla (se oli mainittu puhelimessa), mutta ystäväni saapui klo 12.30, kun olikin yllättäen päättänyt pyöräillä meille. Sitten kun käskin pöytään, niin ystäväni könysi suihkuun ja meikkasi ja klo oli 13.15 kun lopulta pääsi pöytään. Oli aika hölmöä todeta 45 minuutin jälkeen, että nyt kuule alan itse valmistautua lähtöön ja laittaa samalla tekstaria, että myöhästyn. Ystäväni aivan loukkaantui, kun näin häntä vain 45 minuuttia eikä meinannut millään mennä jakeluun että
1) piti tavata klo 11, jolloin tapaamisaikaa olisi ollut 3 tuntia
2) hän saapui klo 12.30, jolloin olisimme voineet jutella vielä puolitoistatuntia mutta hän päättikin mennä suihkuun ja meikata pitkän kaavan mukaan
3) Muut suunnitelmani olivat jo etukäteen tiedossa eivätkä tulleet yllätyksenä
[/quote]
Mä voisin kuvitella, että meillä ois joku tommonen tilanne. En tosiaankaan kutsu tätä ystävää kylään ikinä. Luojan kiitos asun toisessa kaupungissa ja sen pitäis maksaa kuukausilippunsa lisäksi tänne tulosta :D. Eli siksi se ei koskaan kyläile ja hyvä niin. Se ei varmaan kirveelläkään lähtis täältä pois :(.
Aina kun ehdotan lähtöä ja yritän lähteä, se sit alkaa soittelee ihmisiä läpi et kuka vois nähdä, hän kun on Helsinkiin vaivautunut ja tuntuu turhalle muutaman tunnin takia.. Niin, se Vantaa on niin saatanan kaukana..
Ap
Ihan kuin se mun oinaskaveri. Siis niin hirveä. En silloin nuorena osannut antaa hänen pettyä, mutta siis eihän tuosta ole muuta tietä ulos. Sun ystäväsi pettyy, et voi sille mitään, koska se on HÄNEN luonteessaan. Mikä ihmeen seuraneiti sä hänelle oot, jonka pitää olla häntä varten. Mäkään en ois saanu mennä pipareita leipomaan ja sit kun menin niin sen jälkeenkin piti nähdä! Asuttiin silloin kyl vielä kotona, mut kumminkin. Enkä mäkään saanut koskaan "olla" kotona, vaan oli valehdeltava, että teen jotain, siis menen jonnekin. Kaikkein huvittavinta oli, että aloin keksiä kaikenlaisia verukkeita minne olinkaan menossa ja kerran sanoin meneväni sellaiselle ystävälle, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. En siis oikeasti mennyt. Heille oli syntynyt iltatähti, vauva, eli ystävälleni sisarus(puoli).
Kaverini varmaan arvasi, että valehtelen ja kysyi, mikä vauvan nimi oli (se oli hänelle sinänsä varmaan aika evvk) ja mulle tuli kauhea hätä äkkiä keksiä joku nimi :D En kyllä enää muista minkä siihen tekaisin. Se oli ihme kyttä se mun kaverini, voi jeesus.... Ajattelin, että jos sillä on pokkaa vaatia mua aina joka paikkaan niin kyllä mullakin on pokkaa valehdella ja jos valhe tulisi ilmi, niin so wot. Näkispähän, mikä ääliö on, kun ei PUHETTA ymmärrä. Olin siis sanonut sata kertaa, etten tulis, mutta ruinaus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hm ihan joka kertako te tapaatte kaupungilla? Miksi ette homman kumman kotona. Joo, ei kuulu aiheeseen, mutta tuli vaan mieleen.
En minäkään voisi kuvitella viettäväni edes parhaan ystäväni kanssa tämän tästä 7 h. Joskus meillä kyllä tapaamiset venyy kun juttua riittää ja riittää mutta halu olla yhdessä on molemmin puolista, ei kummankaan tarvii "vinkua" että voi kun ois ollu enemmän aikaa tai miettiä itekseen että hitto kun oli tylsää ja meni liian kauan.
Paras ystäväni on kyllä sellainen että klo 12 = n. klo 13 mutta ei se haittaa, yli 30 vuotta ystävyyttä on opettanut sallivuutta :)
Kumma, että kaverisi haluaa painostamalla pitää sinut seuranaan. Tuollainen ei kuulu ystävyyteen, vaan on toisen hyväksikäyttöä.
Mitä itse saat tuollaisesta "ystävyydestä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, pääset helpommalla, kun opettelet olemaan selittämättä syitä ja avaamatta suunnitelmiasi noin yksityiskohtaisesti. Opeta ystävällesi, että sulla "on muuta". Ei siis essee kirjoitettavana tai espanjan läksyt tekemättä tai lattia pesemättä. Sulla vaan "on muuta menoa", "aika lailla tekemistä" ja "melkoinen hoppu juuri nyt". Kun et perustele sen tarkemmin, sun ei tarvitse ottaa kantaa - tai kuulla kaverin kannanottoa - siihen, mikä on tärkeämpää kuin hän.
Kun se kysyy seuraavan kerran, miksi lähdet näin aikaisin, sanot, että sulla on kaikenlaista tekemistä vielä illalla. Kun se sanoo, että on kurjaa hengata yksin kaupungilla kaksi tuntia seuraavaa menoa odottaen, hymyile ja pahoittele, ehdota kirjastoon menemistä ja lehden lukemista siellä.
Sun ei tarvitse pelata sen peliä sen säännöillä.
Kyllä tuon pitäisi riittää. Ymmärrän, että jos ollaan alle 20, aikaa hengailuun ja tapettavaksi on, mutta 26-vuotiaalta tuo on kyllä aika kummaa käytöstä. Niin kuin sanoitkin on syynä varmaan se, että kaverillasi aikaa on enemmän kuin sulla. Mutta siltikin, kyllä normaalin ihmisen pitäisi tajuta että muutakin tekemistä voi toisella olla kuin toimia seuraneitinä.
Olisiko kaverillasi joku toinen kaveri joka voisi antaa enemmän aikaansa hänelle? Voisitko ensi kerralla selittää, että näet häntä ihan mielelläsi mutta että sulla ei ole laittaa siihen koko päivää, kun on muutakin tekemistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 00:22"]
AP, pääset helpommalla, kun opettelet olemaan selittämättä syitä ja avaamatta suunnitelmiasi noin yksityiskohtaisesti. Opeta ystävällesi, että sulla "on muuta". Ei siis essee kirjoitettavana tai espanjan läksyt tekemättä tai lattia pesemättä. Sulla vaan "on muuta menoa", "aika lailla tekemistä" ja "melkoinen hoppu juuri nyt". Kun et perustele sen tarkemmin, sun ei tarvitse ottaa kantaa - tai kuulla kaverin kannanottoa - siihen, mikä on tärkeämpää kuin hän.
Kun se kysyy seuraavan kerran, miksi lähdet näin aikaisin, sanot, että sulla on kaikenlaista tekemistä vielä illalla. Kun se sanoo, että on kurjaa hengata yksin kaupungilla kaksi tuntia seuraavaa menoa odottaen, hymyile ja pahoittele, ehdota kirjastoon menemistä ja lehden lukemista siellä.
Sun ei tarvitse pelata sen peliä sen säännöillä.
[/quote]
Sinulla ei taida olla tällaista ap:n kaverin kaltaista ripustajaa. "Muu meno" tai "tekemistä" ei riitä hänelle. Kyseessä on siis tyyppi, joka ei kunnioita toisen ihmisen rajoja vaan aloittaa jankkauksen "mitä muka"tai "etkö sä halua olla mun kanssa" ja itkupotkuraivaria seuraa välittömästi tai ainakin marttyyrimaista vinkumista.
Ap ei haluaisi pahoittaa tämän kaverin mieltä eikä haluaisi kuunnella jankkausta. Ongelma on siis tässä.
No kannattaako tällaista kaveria sitten nähdä ollenkaan, kun kerran kaverille ei kelpaa se mitä AP on valmis ystävyydelle antamaan ja aina tulee riitaa ja molemmille paha mieli? Eihän täällä kukaan pysty keksimään sellaisia taikasanoja, jotka AP voisi kaverille sanoa kahden tunnin jälkeen ja sitten tämä olisikin maagisesti tyytyväinen tapaamisen kestoon eikä valittaisi.
Mutta tarinasta ei käynyt kunnolla ilmi kerrotko AP nimenomaan aina etukäteen että tänään ehdin nähdä sinua klo 12-14? Vai ainako vasta itse tilanteessa sitten kerrot että kohta lähdet, ilman että ystävälläsi on etukäteen ollut käsitys kuinka kauan olette yhdessä ja hän on rakentanut taas niitä koko päivän skenaarioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 07:19"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 00:22"]
AP, pääset helpommalla, kun opettelet olemaan selittämättä syitä ja avaamatta suunnitelmiasi noin yksityiskohtaisesti. Opeta ystävällesi, että sulla "on muuta". Ei siis essee kirjoitettavana tai espanjan läksyt tekemättä tai lattia pesemättä. Sulla vaan "on muuta menoa", "aika lailla tekemistä" ja "melkoinen hoppu juuri nyt". Kun et perustele sen tarkemmin, sun ei tarvitse ottaa kantaa - tai kuulla kaverin kannanottoa - siihen, mikä on tärkeämpää kuin hän.
Kun se kysyy seuraavan kerran, miksi lähdet näin aikaisin, sanot, että sulla on kaikenlaista tekemistä vielä illalla. Kun se sanoo, että on kurjaa hengata yksin kaupungilla kaksi tuntia seuraavaa menoa odottaen, hymyile ja pahoittele, ehdota kirjastoon menemistä ja lehden lukemista siellä.
Sun ei tarvitse pelata sen peliä sen säännöillä.
[/quote]
Sinulla ei taida olla tällaista ap:n kaverin kaltaista ripustajaa. "Muu meno" tai "tekemistä" ei riitä hänelle. Kyseessä on siis tyyppi, joka ei kunnioita toisen ihmisen rajoja vaan aloittaa jankkauksen "mitä muka"tai "etkö sä halua olla mun kanssa" ja itkupotkuraivaria seuraa välittömästi tai ainakin marttyyrimaista vinkumista.
Ap ei haluaisi pahoittaa tämän kaverin mieltä eikä haluaisi kuunnella jankkausta. Ongelma on siis tässä.
[/quote]
Niin, ei varmasti olekaan. Tuollainen käytös ei kuulu kaveripiiriini - onneksi! Toki olen kymmenkunta vuotta AP:ta vanhempikin, mikä osin ehkä vaikuttaa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ystäviltä pitäisi ottaa jankkaamista ja itkupotkuraivareita. Kuvauksesi ripustautuvasta kaverista sai karvani nousemaan pystyyn, ja olet aivan oikeassa, tuollaista kaveria minulla ei todellakaan ole.
Olen ehkä erilainen ihminen, mutta toistuvana tuollainen käytös saisi minut kyllä heivaamaan kaverin. Noin huono käytös ja moinen vallankäyttö ei vain kuulu kuvioihin ystävyyssuhteissani. Kaverihan ei ole kolmevuotias, joten häneltä voi odottaa parempaa käytöstä. Eli pitäydyn kannassani: AP:n kannattaisi lopettaa kalenterinsa yksityiskohtien kertoilu kaverille ja alkaa kohdella häntä toisin, olla menemättä mukaan draamaan. Ja jos se ja mahdollinen suora keskustelu, (jos kanttia vain riittää) ei saa kaveria muuttamaan käytöstään, en tapaisi kaveria enää ainakaan yhtä usein. Vapaa-aika on vain liian vähäistä, ja AP:llä tuntuu todella olevan muutakin, ihan kivaa ja tärkeää tekemistä.
Tsemiä sulle, AP!
-21-
10 Minuuttia. Sit alkas mennä liikaa ihon alle eli henk.kohtaisuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samanlainen ystävä. Se oli oinas. Että se oli rasittava. Oinaan kanssa on pakko tykätä siitä, mitä Oinas tekee. Eli ei ymmärrä, että olen ystävä, vaikken nuohoa perseessä mukana kokoajan.
Tai siis musta se on vaan jotekin outoa ja vaivaannuttavaa nähdä jotain ihmistä noin kauan, varsinkaan kun ei ole oikeasti mitään suunnitelmaa tai tekemistä.. Kuulumiset on kiva vaihtaa ja siihen menee aikaa, mutta eikö sen jälkeen ole ihan normaalia lähteä kotiin? Usein tuo kaveri järjestää mut tosi kiusalliseen tilanteeseen. Esimerkiks jos ollaan sovittu huomiseks klo 12 tapaaminen.. Se on saattanut sitten sopia, että näkee klo 19 jotain muuta. Sitten kun olen siinä viimeistään kolmen aikaa jo juonut ne pari kuppia kahvia ja kiertänyt muutaman kaupan, alan ehdottaa kotiinlähtöä. Sit se pamauttaa, et hän on sopinu 19 aikaan jonkun kans jotain ja nytkö hänen täytyy jäädä yksin pyörimään keskustaan kun ei oo järkeä mennä välissä kotiin! Mulle tulee sitten todella huono omatunto kun se vetää herneet nenään, että en ollutkaan valmis näkemään niin kauaa ja suunnitelmansa ei toteutunutkaan. Yleensä sit vaivautuneena tapan sen kanssa aikaa vielä pari tuntia, tuskailen kun oon myöhässä omasta aikataulustani ja lopulta vaan lähden kotiin sen roikkuessa mun lahkeessa, että sen täytyy vielä odottaa jotain muuta..
Ap
Mun mielestä sellanen kaksi tuntia on hyvä aika nähdä ystävää keskustassa ja yleensäkin kyläillessä ellei sit mitään erityistä illanviettoa ole sovittu.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 22:53"]
Tai siis musta se on vaan jotekin outoa ja vaivaannuttavaa nähdä jotain ihmistä noin kauan, varsinkaan kun ei ole oikeasti mitään suunnitelmaa tai tekemistä.. Kuulumiset on kiva vaihtaa ja siihen menee aikaa, mutta eikö sen jälkeen ole ihan normaalia lähteä kotiin? Usein tuo kaveri järjestää mut tosi kiusalliseen tilanteeseen. Esimerkiks jos ollaan sovittu huomiseks klo 12 tapaaminen.. Se on saattanut sitten sopia, että näkee klo 19 jotain muuta. Sitten kun olen siinä viimeistään kolmen aikaa jo juonut ne pari kuppia kahvia ja kiertänyt muutaman kaupan, alan ehdottaa kotiinlähtöä. Sit se pamauttaa, et hän on sopinu 19 aikaan jonkun kans jotain ja nytkö hänen täytyy jäädä yksin pyörimään keskustaan kun ei oo järkeä mennä välissä kotiin! Mulle tulee sitten todella huono omatunto kun se vetää herneet nenään, että en ollutkaan valmis näkemään niin kauaa ja suunnitelmansa ei toteutunutkaan. Yleensä sit vaivautuneena tapan sen kanssa aikaa vielä pari tuntia, tuskailen kun oon myöhässä omasta aikataulustani ja lopulta vaan lähden kotiin sen roikkuessa mun lahkeessa, että sen täytyy vielä odottaa jotain muuta..
Ap
[/quote]
Toihan on ihan törkeää hyväksikäyttöä jo sun ystävältä (so called). Anna sen vaan hei pettyä. Et tee mitään väärää. Se huono ystävä on hän. Jos ei sitä kestä, niin on korkea aika oppia kestämään. Eli että ystävät ovat hänestä erillisiä ihmisiä!
Voi mä niin tiedän ton ihmistyypin. Mikään ei riitä, aina halutaan roikkua tuntikausia milloin missäkin ilman mitään suunnitelmaa ja oletetaan toisen vaikka järjestävän asiat hänen mielen liikkeidensä mukaan jne. Mulla on juuri tuollainen kaveri, jota en jaksa enää kovinkaan usein nähdä. Hauskaa seuraa hän on, mutta saan hänestä kyllä tarpeekseni jo kohtuu lyhyessä ajassa. Tapaamisemme päättyvät lähes joka kerta hirveään jankkaukseen ja voivotteluun ja lähden kiusallisin mielin pois. Onneksi hän tapasi uuden miehen, jonka kanssa viettää paljon aikaa nykyään.
Olimme aikaisemin vähän aikaa kämppiksinä, mikä oli tosi rasittavaa. Hän suurinpiirtein kuvitteli meidän olevan jotain siamilaisia kaksosia, joiden pitää olla ihan koko ajan yhdessä ihan joka paikassa, mihinkään ei saanut mennä ilman toista. Kun lähdin välillä kämpiltä ulos hoitamaan jotain omia asioitani, hän halusi aina tulla mukaan. Kerrankin huikkasin puoliksi ovelta, että moikka lähden käymään postissa, ja samantien hän oli jo liittymässä seuraan. Ei siinä mitään, mutta kun häntä olisi pitänyt odottaa, että neiti käy suihkussa ja syö jotain ennen lähtöä. Posti oli menossa kiinni, ja kun ilmoitin lähteväni saman tien, hän vain totesi, että voithan viedä sen paketin huomennakin. Eli mun olisi pitänyt jättää oma asiani hoitamatta kunhan vain hän saa rauhassa valmistautua lähtöön. Ja sitäpaitsi enhän mä siinä vaiheessa olisi enää lähdössäkään, jos posti olisi jo kiinni. Tällaisia asioita hänen oli tosi vaikea käsittää.
Yksi päivä taas olin menossa julkisilla keskustan juna-asemalle, tarkoituksenani matkustaa isovanhempieni luokse toiseen kaupunkiin. No kaveri halusi tulla samalla mukaan keskustaan (huoh) ja taas olisi pitänyt odottaa. Kun yritin selittää, että pitää keretä tiettyyn junaan ja liput on jo ostettu, hän huomautti, että kyllähän sieltä juna-asemalta saa ostaa uusia lippuja seuraaviin juniin. Hän siis oletti, että tottakai pulitan lisää rahaa uusiin lippuihin ja muutan sekä omia että isovanhempieni aikatauluja sen mukaan, miten hän kerkeää lähteä. Oltais kuulemma voitu mennä kahville seuraavaa junaa odotellessa. En muista miten, mutta lopulta kerkesin alkuperäiseen junaan kaverin roikkuessa vielä asemmallakin pallona jalassa. Jotenkin olin onnistunut saamaan hänet ulos kämpiltä nopeasti. Hän oli vähän kuin semmonen uhmaikäinen taapero, jonka huomio pitää saada jollain tempulla muualle ja houkutella hänet seuraamaan jne. Jos hänen kanssaan yritti olla jämpti (niin kuin alussa olinkin), hän sai juurikin niitä itkupotkuraivareita jotka äityi sitten ihan naurettaviin riitoihin about joka päivä. En vaan jaksa riidellä koko ajan, joten lopulta oli vain helpompi yrittää keksiä jotain ihmeellisiä strategioita, jotta sain tulla ja mennä oman mieleni mukaan. Ihan naurettavaa, kun miettii tätä näin jälkeenpäin, mutta sellasta se vaan oli.