Lue keskustelun säännöt.
Liian vanha jatkamaan opintoja?
17.04.2015 |
Opiskelen tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa ja tavoitteena olisi valmistua sieltä vuoden päästä, 29-vuotiaana. Opintojeni aikana olen kuitenkin huomannut ammatillisen kiinnostukseni kallistuvan vahvasti toiseen aihealueeseen, ja olenkin harkinnut josko hakisin ensi vuonna opiskelemaan yliopistoon, koska olen löytänyt sieltä itseäni mielettömän paljon kiinnostavan aiheen. Kävisin amkin loppuun, viimeistelisin ne opintoni samalla kun aloittaisin jo yliopistossa, jos nyt ylipäänsään pääsisin sinne sisään. Voisin mahdollisesti hyödyntää jo nykyistä amk-koulutustani opinnoissani/tulevaisuudessani, eli ihan harakoille ei menisi, mutta aika pitkälti kuitenkin. Opintotukikaan ei riittäisi koko ajalle mitenkään, mutta olen nytkin käynyt opintojen ohella töissä.
Olenko ihan ikuisuusopiskelija, jos vaihdan suoraan amkista yliopistoon melkein kolmekymppisenä? Olen mennyt nuorena työelämään ja keräsin opiskelumotivaatiota piiitkään. Nyt kun sitä kerrankin on, niin tuntuisi typerältä "heittää se hukkaan". Olisi niin ihanaa jatkaa opintoja vielä. Näen yliopisto-opintojen joustavuuden myös hyvänä mahdollisuutena saada mahdolliset lapset siinä samalla. Eli yliopistosta valmistuessani olisin toivottavasti jo lapset saanut, ja hoitanut päiväkoti-ikään = valmiina kokopäiväiseen työelämään.
Rahassahan sitä en tulisi uimaan missään nimessä, mutta mieheni on hyväpalkkaisessa vakityössä. Tälläkin hetkellä eletään ihan mukavasti, mutta kyllähän se fakta on ihan selkeä, että minä tienaan noin kolmasosan nettona siitä, mitä mieheni tienaa. Käyn opintojeni ohella kuitenkin hieman töissä, eli pelkillä tuilla en elä.
Mitä olette mieltä, olenko vaan ikiopiskelija vai kuulostaako suunnitelmani mitenkään järkevältä?
Kommentit (12)
Sama kuin kakkosella. Totuus on, että kukaan ei ajattele sun tekemisistäsi yhtään mitään, joten elä itseäsi varten ja tee kuten hyvältä tuntuu. Tsemiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity elämään itseäsi varten, äläkä liikaa mieti mitä muut tuumaa. :) Jos tuo on haaveesi, pyri toteuttamaan se. Kerranhan täällä todennäköisesti eletään.
35-vuotiaana menin yliopistoon kymmenen välivuoden jälkeen ja valmistuin lopulta. Oli mukavaa vaihtelua.
Et. t. 45-vuotiaana uuteen ammattiin valmistunut ja lopultakin omansa löytänyt.
et. ainoa mikä on erilaista, on että olet yliopistossa sellaisten kanssa, jotka suurimmaksi osaksi vasta muuttaneet kotoa. mutta eiköhän siellä jokunen vähän aikuisempikin opiskelutoverikin ole. ja kun asennoituu oikein, niin opiskelu tulee olemaan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 19:44"]
Et. t. 45-vuotiaana uuteen ammattiin valmistunut ja lopultakin omansa löytänyt.
[/quote]
Itse taas olen valmistunut 44-vuotiana samaan ammattiin jo 4. kertaa (opisto, AMK, YAMK, kandi), koska olen löytänyt unelma-ammattini jo alle 20-vuotiaana. Vielä olisi yksi valmistuminen jäljellä (maisteri).
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 19:44"]
Et. t. 45-vuotiaana uuteen ammattiin valmistunut ja lopultakin omansa löytänyt.
[/quote]
Minäkin aion jatkaa vielä, tosin ihan samaa en voi, koska ei järjestetä ko. alan tekniikan DI-koulutusta ja työ ei oikein jousta käydä kauempana. Mutta sitä sivuavaa löytyy.
Itse taas olen valmistunut 44-vuotiana samaan ammattiin jo 4. kertaa (opisto, AMK, YAMK, kandi), koska olen löytänyt unelma-ammattini jo alle 20-vuotiaana. Vielä olisi yksi valmistuminen jäljellä (maisteri).
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä +30 ja vuoden päästä pitäs valmistua amk:sta. 10v sitten suoritin yhen tutkinnon, välissä olin töissä kunnes koin alanvaihtoherätyksen.
Mene käymään yliopistolla ja katso ympärillesi. Ei ne kaikki yli viisikymppiset ole henkilökuntaa, vaan osa on opiskelijoita. On siellä vasta eläkeiässä tutkinnon valmiiksi saavia, eli niitä jotka viimein ovat päässeet toteuttamaan unelmansa yliopistotutkinnosta. Vanhemmalla väellä kun ei aikanaan ollut mahdollisuutta kykyjensä ja halujensa mukaisiin opintoihin.
Aloita vaikka heti avoimessa yliopistossa havittelemasi opinnot. Se auttaa sisäänpääsyyn, ja nopeuttaa valmistumista. Minun mielestäni paljon hyödyllisempää kuin valmennuskurssit.
T. yli 40-vuotiaana maisteriksi valmistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vuosikurssilla on yli 50-kymppinen. Itse olen nyt 26 ja vaihdan (toivottavasti) toiselle alalle ensi syksynä. Ajattelen, että parempi vähän myöhemmin löytää oma kutsumuksensa kuin yleisen normin takia olla koko loppuelämä alalla, jolla ei viihdy. Ei joskus parikymppisenä välttämättä osaa vielä hahmottaa, millaista milläkin alalla työskentely on. Ja yliopistohan on juuri paikka näille uuden kutsumuksensa löytäneille, tuskin yhdelläkään vuosikurssilla on vain suoraan lukiosta tulleita. Hyvin sovit sekaan! :)
Lasten hankkimista tuon kaiken lomassa suosittelen ainoastaan, jos miehesi on aidosti osallistuvaa sorttia. Jos mies on työnarkomaani ja harrastaa jotain intohimoisesti, jää lasten hoito luultavasti yksin sinun harteillesi. Näin kävi itselleni samassa tilanteessa. Sain unelmieni ammatin ja lapset mutta parisuhteen hoitamiseen ei jäänyt enää paukkuja kiireen keskellä ja erohan siitä seurasi. Rankkoja vuosia mutta nyt kaikki hyvin.
Valmistun uuteen ammattiin amkista 37-vuotiaana, ja sillä olenko liian vanha tai en, ei ole mitään väliä. Ei elmämää eletä muille, vaan itselle. Olen onnellinen, se on tärkeintä.