soitteletteko anopin kanssa keskenänne?
Meilllä mun mielestä ihan ok välit kun nähdään.
Itse yhdessä välissä soittelin hänelle kerran-pari kuukaudessa ja kyselin vointeja ja kuulumisia.
Hän ei kuitenkaan ikinä soita minulle, joten lopetin soittelun.
Nähdään muutaman kerran vuodessa ja hän tulee aina mielellään hoitamaan tarvittaessa lapsia, kun mies työmatkalla ja mulla työvuoro.
Kommentit (22)
Soitellaan 1-3 kertaa viikossa puolin ja toisin. Eilen viimeksi anoppi soitti minulle ja höpötimme ainakin puoli tuntia. Anoppi ei tuppaudu, mutta haluaa kyllä olla mukana myös arjessamme ja tottakai olen kiinnostunut myös appivanhempien elämästä. Anoppi on ollut anoppini jo 18 vuotta ja näihin vuosiin mahtuu myös riitoja, mutta ne olemme aina selvitelleet. N40
Ei soitella. En ole koskaan puhunut anoppini kanssa puhelimessa. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä nyt 8 v.
Ei todellakaan soitella. Ei olla missään tekemissä. Kerran olen tavannut livenä ja oltiin jäykän kohteliaita.
Ei soitella yleensä, mutta akuutin hädän hetkellä anoppi soittaa minulle, jos ei saa poikaansa kiinni.Olemme kyllä ihan hyvissä väleissä, mutta emme puhelinkamuja;)
Ei soitella, enää. Oma rakas tyttärensä sai lapsia ja me olemme hänen poikansa perheenä jääneet kokonaisuudessaan ton asian varjoon. Meistä on hänelle vain vaivaa. Yritän pitää kohteliaita välejä häneen, mutta on kyllä välillä todella vaikeaa.
Joskus. Meillä on ihan hyvät välit, mutta olen ylipäätäänkin huono soittelemaan ja puhumaan puhelimessa.
Ei soitella. Muuten ok välit. En tykkää puhelimessa puhumisesta.
En, eikä mieskään juuri soittele, hän lähettää sähköpostia. Aivan, luitte oikein. Anopissa ei ole mitään vikaa, meillä vain ei ole kauhean läheiset välit.
Ei soitella,tekstaillaan joskus. Nähdään pitkän välimatkan vuoksi kerran pari vuodessa.
Anoppi soittaa välillä ja höpöttää juttuja, joita en jaksaisi kuunnella. Minä soitan vain jos on oikeaa asiaa, eli tosi harvoin.
Soitellaan ja nähdään viikoittain. Kesällä lähdetään kahdestaan reissuunkin :)
Soitellaan, hän soittaa melkein joka päivä ja ellei soita niin mä soitan. Asuu myös seinänaapurina ja tulee usein käymään :) omat vanhemmat asuvat eri kaupungissa.
Anoppini on ihana :)
Appivanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla. Soitellaan anopin kanssa viikottain. Tavataan juhlapyhinä joko heillä tai meillä, osa lomista vietetään yhdestä. Tykkään kovasti appivanhemmistani, varsinkin anopistani.
Ei enää. Terveenä soitti ehkä kerran kuussa ja aina lasten nimipäivinä. Nykyisin pahasti dementoitunut eikä osaa enää keskustella puhelimessa. Appiukko soittaa kyllä myös miniälleen:)
Asun Saksassa aviomieheni kanssa ja anoppi asuu eri puolella Saksaa, mutta olemme siitä huolimatta todella läheisissä väleissä ja soitellaan usein. :) Usein jos anoppi puhuu poikansa kanssa, niin jossain vaiheessa puhelua hän haluaa, että puhelin annetaan minulle jotta voidaan myös vaihtaa kuulumisia. Olemme olleet nyt yhdessä 13v ja siitä naimisissa 7v, ja vaikka en seurustelun alkuaikoina osannut sanaakaan saksaa niin anoppi koitti aina elekieltä ja vähäistä englantia hyödyntäen kommunikoida kanssani. Rakastan appivanhempiani, he ottivat minut niin hyvin perheeseen mukaan jo alusta alkaen, että tunsin ja tunnen oloni todella hyväksi heidän seurassaan.
Ei soitella, ei minulla ole hänen numeroaankaan eikä hänellä varmaan minun. En soittele paljon ystävienikään kanssa, tapaan heitä mielummin kasvokkain. Anoppi on ihan ok, mutta emme me mitään sielunsiskoja ole. Mies soittelee aina välillä, mutta näkevät hekin melko harvoin (n. 4-6 krt/vuosi) vaikka välimatkaa ei paljon ole. Nyt kun on lapsi tulossa niin voi olla että yhteydenpito tiivistyy.
15 lisää:
mieheni anoppi ei soittanut meille koskaan. Ei soitellut silloinkaan, kun olin nuorena opiskelijana muuttanut kotoa omilleni. Se ei vain kuulunut hänen tapoihinsa, ei ollut mikään ilmaisu hänen tunteistaan minua tai myöhemmin perhettäni kohtaan. Ei hän soittanut sisaruksillenikaan. Hänellä oli sellainen ajatus, että meillä on opintojen, perheen perustamisen yms. keskellä niin kiire, ettei hän halua häiritä. Yhteydenpito jäi siis meidän vastuulle. Välillä se vähän otti päähän, mutta se ei ollut mikään iso asia. Oltiin paljon tekemisissä, soiteltiin, tavattiin jne. Loppuaikoina tietysti päivittäin.
Ei soitella. Absurdi ajatuskin. Poikansakin kanssa juttelee harvoin (jos mieheni soittaa hänelle) ja lyhyesti.
Ei todellakaan, anoppi ei ole kiinnostunut minun tai lapsen asioista. Miehelle soittelee, mutta silloinkin lähinnä kertoakseen omista tai miehen sisarusten tai sukulaisten asioista.
Hiukkasen on huonot yhteydet tuonpuoleiseen enkä harrasta spiritismiä.