Miksi mun pitää tulla toimeen kaikkien kanssa?

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:54"]Turha sitä miettiä mistä se johtuu, ei se mitään auta vaikka sen ymmärtäisitkin. Sen sijaan kannattaa miettiä mitä asialle voisi tehdä.

Se on jo hyvä alku, kun tiedostaa että on vähän turhan herkkä ja se aiheuttaa ongelmia elämässä. Moni muu ei tiedosta sitä koskaan, vaan syyttelevät pelkästään ulkomaailmaa ja toisia ihmisiä mielipahoistaan ja ahdistuksistaan. Minäkin olin nuorempana sellainen, että ajattelin että minä raukka olen herkkä sympaattinen ihminen mutta nuo kovat kylmät kusipäät kohtelevat minua huonosti kun en osaa puolustautua. 

Jossain vaiheessa pitkälti yli kolmikymppisinä tajusin, että jotkut ihmiset ei edes ota kritiikkinä sellaisia juttuja joista itse tunsin jo tosi syvää mielipahaa ja ahdistusta. Ja toiset ei välittäneet vaikka tosiaan olisi tullut rajuakin kritiikkiä vaan puolustautuivat, ja sitten jatkoivat elämäänsä vatvomatta asiaa enää. Olen tietoisesti opetellut itsekin sellaiseksi, että käsittelen asiat samantien, kissa pöydälle-tyyliin, ja sen jälkeen en niitä enää vatvo. Esim. jos töissä on jotain v-mäistä, se jää sinne töihin enkä kotona enää murehdi sitä kuten joskus nuorempana. Enkä kuvittele että olen työpaikkakiusattu tms jos kaikki ei ole minulle kauhean ystävällisiä koko ajan, kuten joskus luulin.
[/quote]

En ajattele olevani kiusattu, en todellakaan. Itsekkn otan mielelläni asiat esille samantien kun ne vaivaavat mutta yritän välttää turhaa hösöttämistä, eli esim. töissä keskityn työasioihin ja niin edelleen. Ehkä mun on vaan jitenkin vaikea ymmärtää, että ihmiset, jotkut harvat yksilöt, on luonteeltaan hirveän häijyjä ja vaikka asioita selvittelisit ja keskustelisit niin sama jatkuu joskus toiste. Ja on muitakin kohteita, samanlaista se on kaikkia kohtaan kun "kukaan ei osaa mitään".
Loukkaavaksi koin sen, koska olin paikalla ja minusta puhuttiin vihjailevaan sävyyn vaikka istun siinä kuuloetäisyydellä. Miten oppisin sivuuttamaan tuollaisten persoonien jutut, koska ne ei ainakaan tulevaisuudessa lopu :(
Totta on, että olen turhan herkkä. Jotain jos tapahtuu, mietin aina onko se minun syy tai olenko omalla toiminnallani jotenkin aiheuttanut. Jopa toisten virheistä kannan itselleni syyllisyyttä jostain syystä.
Miten kasvaisi vahvemmaksi ja oppisi olemaan välittämättä kaikenlaisten spekuloijien ja hölösuifen juoruilijoiden jutuista :(

Oletko lapsena saanut ehdollista rakkautta? Kaikki tiet vievät lapsuuteen... Kun samantyyppinen ahdistava tilanne tapahtuu uudelleen, niin sama ahdistus nousee.

Sun elämäsi muuttuu vähitellen varsin ankeaksi ja ahdistavaksi, jos rupeat jaottelemaan ihmisiä sen mukaan, tuletko heidän kaqnssaan toimeen vai et. Se on kuule sydämen sivistystä, että tulee kaikkien kanssa toimeen. Ei kaikista tarvitse tykätä, mutta asiallisissa väleissä kannattaa olla. Koskaan ei esim. tiedä, keneltä joutuu pyytämään apua.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:05"]Oletko lapsena saanut ehdollista rakkautta? Kaikki tiet vievät lapsuuteen... Kun samantyyppinen ahdistava tilanne tapahtuu uudelleen, niin sama ahdistus nousee.
[/quote]. Ehdollinen rakkaus.. Eli siis millaista?

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:08"]Sun elämäsi muuttuu vähitellen varsin ankeaksi ja ahdistavaksi, jos rupeat jaottelemaan ihmisiä sen mukaan, tuletko heidän kaqnssaan toimeen vai et. Se on kuule sydämen sivistystä, että tulee kaikkien kanssa toimeen. Ei kaikista tarvitse tykätä, mutta asiallisissa väleissä kannattaa olla. Koskaan ei esim. tiedä, keneltä joutuu pyytämään apua.
[/quote]

Enhän sanonutkaan ettenkö tulisi, otsikko ehkä hämää tässä. Päinvastoin, HALUAISIN tulla kaikkien kanssa toimeen ja ainahan kaikille jotain pikkumokia sattuu, tai saat huonoo palautetta, tai sinusta juorutaan mutta miksi minä en tunnu pääsevän siitä jotenkin yli!?

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:05"]Oletko lapsena saanut ehdollista rakkautta? Kaikki tiet vievät lapsuuteen... Kun samantyyppinen ahdistava tilanne tapahtuu uudelleen, niin sama ahdistus nousee. [/quote]. Ehdollinen rakkaus.. Eli siis millaista?

[/quote]

sinut on hyväksytty vasta sitten, kun olet ollut tietynlainen, toiminut tietyllä tavalla, tuntenut tietyllä tavalla. Rakkaus on ehdollista.

jos sinua rakastetaan huolimatta siitä mitä teet ja puhut, sinun ei,ole tarvinnut muuttaa itseäsi, niin se on rakkautta ilman ehtoja.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:14"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:05"]Oletko lapsena saanut ehdollista rakkautta? Kaikki tiet vievät lapsuuteen... Kun samantyyppinen ahdistava tilanne tapahtuu uudelleen, niin sama ahdistus nousee. [/quote]. Ehdollinen rakkaus.. Eli siis millaista?

[/quote]

sinut on hyväksytty vasta sitten, kun olet ollut tietynlainen, toiminut tietyllä tavalla, tuntenut tietyllä tavalla. Rakkaus on ehdollista.

jos sinua rakastetaan huolimatta siitä mitä teet ja puhut, sinun ei,ole tarvinnut muuttaa itseäsi, niin se on rakkautta ilman ehtoja.
[/quote]

En osaa sanoa. Kai minulla oli aika normaali lapsuus. Olin näkymätön lapsi, tykkäsin olla itsekseni paljon, olin hiljainen ja ujo ja kiltti aina 13-vuotiaaksi saakka.

Mulla sama juttu. Muutenkin pyöritän päässäni ihmisten kanssa käymiäni ihan kivojakin keskusteluja, ja murehdin, jos olen sanonut jotain vähänkään tyhmää. Ja auta armias, jos vaikka joku ihan tuntematon ihminen sanoo jotain epäystävällistä, niin suren sitä monta päivää. Rasittavaa olla tällainen. Jopa täällä aluksi pahoitin mieleni, kun moni oli alapeukuttanut mun irtokarkkimieltymyksiäni. Nyt on sentään palsta onneksi vähän karaissut, eli saa alapeukuttaa; en jää suremaan! 

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:18"]Mulla sama juttu. Muutenkin pyöritän päässäni ihmisten kanssa käymiäni ihan kivojakin keskusteluja, ja murehdin, jos olen sanonut jotain vähänkään tyhmää. Ja auta armias, jos vaikka joku ihan tuntematon ihminen sanoo jotain epäystävällistä, niin suren sitä monta päivää. Rasittavaa olla tällainen. Jopa täällä aluksi pahoitin mieleni, kun moni oli alapeukuttanut mun irtokarkkimieltymyksiäni. Nyt on sentään palsta onneksi vähän karaissut, eli saa alapeukuttaa; en jää suremaan! 
[/quote]

Mulla samanlaisia ongelmia... Minusta saa kuulemma rauhallisen, vahvan ja järkevän mielikuvan joten ihmiset ei sit ilmeisesti todellakaan tiedä millaista myllerrystä mun mielessä käy joskus :O
Inhottavaa tällanen :(

Täällä yksi samanlainen. Olen tosin elänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni alkoholisti-äitini kanssa ja koko elämä on ollut sitä että on pitänyt olla varpaillaan ja tanssia äidin pillin mukaan sen pelossa että koska äidillä taas napsahtaa päässä, josta seuraa järjettömät raivokohtaukset. Nyt 25-vuotiaana olen edelleen se, joka tekee kaikkensa jotta ihmiset pitäisivät. Ja jatkuva miellyttämisen halu on todella uuvuttavaa, uskon että tähän linkittyy vahvasti lapsuuteni ja nuoruuteni ja olenkin päättänyt hakea tähän apua. Tekisi varmaan sullekin hyvää käydä jossain juttelemassa jos alkaa käydä liian kuluttavaksi.. vaikkei mitään sen kummempia traumoja oliskaan taustalla. Ei siitä ainakaan haittaa olisi! :)

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:30"]Täällä yksi samanlainen. Olen tosin elänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni alkoholisti-äitini kanssa ja koko elämä on ollut sitä että on pitänyt olla varpaillaan ja tanssia äidin pillin mukaan sen pelossa että koska äidillä taas napsahtaa päässä, josta seuraa järjettömät raivokohtaukset. Nyt 25-vuotiaana olen edelleen se, joka tekee kaikkensa jotta ihmiset pitäisivät. Ja jatkuva miellyttämisen halu on todella uuvuttavaa, uskon että tähän linkittyy vahvasti lapsuuteni ja nuoruuteni ja olenkin päättänyt hakea tähän apua. Tekisi varmaan sullekin hyvää käydä jossain juttelemassa jos alkaa käydä liian kuluttavaksi.. vaikkei mitään sen kummempia traumoja oliskaan taustalla. Ei siitä ainakaan haittaa olisi! :)
[/quote]

Ei varmaan olisi haittaa.
Jännää tässä on se, että tätä ei esiinny kaikkialla. Ei esim. oman perheen ja läheisten ystävien kanssa - meillä on tosi outo huumorintaju ja saatamme heittää toisistamme vaikka millaista läppää enkä sitä jää miettimään tai siitä mitenkään loukkaannu. Enkä koe että tarviis miellyttää ketään!
Työyhteisössä tämä ongelma nostaa päätään kaikista vahvimmin, sitten ehkä myös muissa ns. virallisemmissa paikoissa sekä sukujuhlissa yms.
Nyt päätin etten enää mieti sitä tämänpäiväistä juttua koska tuskin hekään sille on suoneet ajatustakaan! Elleivät juorua eteenpäin.. Mitä luultavasti tekevätkin mutta mä sanoin oman kantani asiaan (minä selitän ja puolustelen asiaa joka ei ole minun syyni edes!)

Aina mun pitää!

"Ehkä mun on vaan jitenkin vaikea ymmärtää, että ihmiset, jotkut harvat yksilöt, on luonteeltaan hirveän häijyjä ja vaikka asioita selvittelisit ja keskustelisit niin sama jatkuu joskus toiste."

Eikä niin harvatkaan. Näin se vaan on, pidä henkistä etäisyyttä ja mahdollisimman vähän yhteyttä, niin jaksat olla silti korrekti... 

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:02"]En ajattele olevani kiusattu, en todellakaan. Itsekkn otan mielelläni asiat esille samantien kun ne vaivaavat mutta yritän välttää turhaa hösöttämistä, eli esim. töissä keskityn työasioihin ja niin edelleen. Ehkä mun on vaan jitenkin vaikea ymmärtää, että ihmiset, jotkut harvat yksilöt, on luonteeltaan hirveän häijyjä ja vaikka asioita selvittelisit ja keskustelisit niin sama jatkuu joskus toiste. Ja on muitakin kohteita, samanlaista se on kaikkia kohtaan kun "kukaan ei osaa mitään". Loukkaavaksi koin sen, koska olin paikalla ja minusta puhuttiin vihjailevaan sävyyn vaikka istun siinä kuuloetäisyydellä. Miten oppisin sivuuttamaan tuollaisten persoonien jutut, koska ne ei ainakaan tulevaisuudessa lopu :( Totta on, että olen turhan herkkä. Jotain jos tapahtuu, mietin aina onko se minun syy tai olenko omalla toiminnallani jotenkin aiheuttanut. Jopa toisten virheistä kannan itselleni syyllisyyttä jostain syystä. Miten kasvaisi vahvemmaksi ja oppisi olemaan välittämättä kaikenlaisten spekuloijien ja hölösuifen juoruilijoiden jutuista :(

[/quote]

Ihmisiä nyt on erilaisia, osa on ärsyttäviäkin. Ei niitä kannata niin vakavasti ottaa. Ja osa ihmisistä on toisina aikoina ok ja toisina sietämättömän ärsyttäviä. Esim. oma esimieheni on sellainen että jos kaikki  menee hyvin eikä ole erityistä stressiä, hän on maailman reiluin ja asiallisin esimies. Mutta auta armias kun tulee stressi, hän menee ihan paniikkikierroksille ja päästelee ihan mitä sattuu. Haukkuu kaikki osaamattomiksi ja uhkailee varoituksilla ja potkuilla ja käy 5 minuutin välein painostamassa että joko on valmista, joko joko. Nuoremmat sitä pelkää, mutta minä olen niillekin aina sanonut, että älkää ottako turhan vakavasti, että ei hän tarkoita niitä ilkeilyjä vaan hän vaan ei oikein osaa käsitellä stressiään ja siksi hätäilee noin. Että menkää vaikka etätöihin jos tuntuu että ei konttorilla voi tehdä kun hätääntynyt pomo painostaa. 

Itse ajattelen että jos kroonisesti ilkeitä tai ärsyttäviä (esim. ihan vaan koska persoonallisuudet ei sovi yhteen) ihmisiä voi välttää, niin kannattaa välttää. Jos ei voi, kuten esim. työpaikoilla voi olla, niin pitää vaan välit viileän asiallisina ja puhtaan ammatillisina, ei yksityisasioiden jakoa eikä kaveeraamisyrityksiä. Sen voi ihan hyväksyä, että me emme tule ihmisinä toimeen keskenämme, mutta silti pystymme hoitamaan työasiat yhdessä. Krooniset kitisijät juuri nuo "kukaan ei osaa mitään", on usein suorastaan aika koomisia jos niiden juttuja ei ota itseensä. Niiden voi antaa vaan puhua mitä puhuu  mutta olla välittämättä muuta kuin huvittavana ohjelmanumerona muuten tasaisiin tylsiin työpäiviin :)

t. 2

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 17:26"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:02"]En ajattele olevani kiusattu, en todellakaan. Itsekkn otan mielelläni asiat esille samantien kun ne vaivaavat mutta yritän välttää turhaa hösöttämistä, eli esim. töissä keskityn työasioihin ja niin edelleen. Ehkä mun on vaan jitenkin vaikea ymmärtää, että ihmiset, jotkut harvat yksilöt, on luonteeltaan hirveän häijyjä ja vaikka asioita selvittelisit ja keskustelisit niin sama jatkuu joskus toiste. Ja on muitakin kohteita, samanlaista se on kaikkia kohtaan kun "kukaan ei osaa mitään". Loukkaavaksi koin sen, koska olin paikalla ja minusta puhuttiin vihjailevaan sävyyn vaikka istun siinä kuuloetäisyydellä. Miten oppisin sivuuttamaan tuollaisten persoonien jutut, koska ne ei ainakaan tulevaisuudessa lopu :( Totta on, että olen turhan herkkä. Jotain jos tapahtuu, mietin aina onko se minun syy tai olenko omalla toiminnallani jotenkin aiheuttanut. Jopa toisten virheistä kannan itselleni syyllisyyttä jostain syystä. Miten kasvaisi vahvemmaksi ja oppisi olemaan välittämättä kaikenlaisten spekuloijien ja hölösuifen juoruilijoiden jutuista :(

[/quote]

Ihmisiä nyt on erilaisia, osa on ärsyttäviäkin. Ei niitä kannata niin vakavasti ottaa. Ja osa ihmisistä on toisina aikoina ok ja toisina sietämättömän ärsyttäviä. Esim. oma esimieheni on sellainen että jos kaikki  menee hyvin eikä ole erityistä stressiä, hän on maailman reiluin ja asiallisin esimies. Mutta auta armias kun tulee stressi, hän menee ihan paniikkikierroksille ja päästelee ihan mitä sattuu. Haukkuu kaikki osaamattomiksi ja uhkailee varoituksilla ja potkuilla ja käy 5 minuutin välein painostamassa että joko on valmista, joko joko. Nuoremmat sitä pelkää, mutta minä olen niillekin aina sanonut, että älkää ottako turhan vakavasti, että ei hän tarkoita niitä ilkeilyjä vaan hän vaan ei oikein osaa käsitellä stressiään ja siksi hätäilee noin. Että menkää vaikka etätöihin jos tuntuu että ei konttorilla voi tehdä kun hätääntynyt pomo painostaa. 

Itse ajattelen että jos kroonisesti ilkeitä tai ärsyttäviä (esim. ihan vaan koska persoonallisuudet ei sovi yhteen) ihmisiä voi välttää, niin kannattaa välttää. Jos ei voi, kuten esim. työpaikoilla voi olla, niin pitää vaan välit viileän asiallisina ja puhtaan ammatillisina, ei yksityisasioiden jakoa eikä kaveeraamisyrityksiä. Sen voi ihan hyväksyä, että me emme tule ihmisinä toimeen keskenämme, mutta silti pystymme hoitamaan työasiat yhdessä. Krooniset kitisijät juuri nuo "kukaan ei osaa mitään", on usein suorastaan aika koomisia jos niiden juttuja ei ota itseensä. Niiden voi antaa vaan puhua mitä puhuu  mutta olla välittämättä muuta kuin huvittavana ohjelmanumerona muuten tasaisiin tylsiin työpäiviin :)

t. 2
[/quote]

Kiitos, hyvin puhuttu. Ugh! Tästä kirjoituksestasi saan voimaa.

Onko itsetunnolla tekemistä tämän kanssa?

Turha sitä miettiä mistä se johtuu, ei se mitään auta vaikka sen ymmärtäisitkin. Sen sijaan kannattaa miettiä mitä asialle voisi tehdä.

Se on jo hyvä alku, kun tiedostaa että on vähän turhan herkkä ja se aiheuttaa ongelmia elämässä. Moni muu ei tiedosta sitä koskaan, vaan syyttelevät pelkästään ulkomaailmaa ja toisia ihmisiä mielipahoistaan ja ahdistuksistaan. Minäkin olin nuorempana sellainen, että ajattelin että minä raukka olen herkkä sympaattinen ihminen mutta nuo kovat kylmät kusipäät kohtelevat minua huonosti kun en osaa puolustautua. 

Jossain vaiheessa pitkälti yli kolmikymppisinä tajusin, että jotkut ihmiset ei edes ota kritiikkinä sellaisia juttuja joista itse tunsin jo tosi syvää mielipahaa ja ahdistusta. Ja toiset ei välittäneet vaikka tosiaan olisi tullut rajuakin kritiikkiä vaan puolustautuivat, ja sitten jatkoivat elämäänsä vatvomatta asiaa enää. Olen tietoisesti opetellut itsekin sellaiseksi, että käsittelen asiat samantien, kissa pöydälle-tyyliin, ja sen jälkeen en niitä enää vatvo. Esim. jos töissä on jotain v-mäistä, se jää sinne töihin enkä kotona enää murehdi sitä kuten joskus nuorempana. Enkä kuvittele että olen työpaikkakiusattu tms jos kaikki ei ole minulle kauhean ystävällisiä koko ajan, kuten joskus luulin.