Takasin palanneet kilot masentavat
Aloin laihduttaa, kun tyttäreni oli vuoden ikäinen. Tavoite painonpudotukseni oli 30kg, eli yhdeksästäkympistä kuuteenkymmeen. Vuodessa putos 20 kiloa ja olin ihan fiiliksissä, ja ajattelin, etten aikatauluta viimisen kympin pudottamista, vaan saa kulua pois omia aikojaan, olin hyvän näköinen ja oli ihan voittaja fiilis.
Sitten alko tulla ihan pikkusia repsahduksia sillontällön viikonloppusin ja lopetin kalorien laskennan.
Nyt viimisen puolenvuoden aikana olen saanut kymmenen kiloa takaisin ja olo on kamalampi kun sillon kun aivan aluksi alotin. Sama matra vaan soi päässä "alota homma alusta taas maanantaina, pystyt siihen kyllä ku jo kerran pystyit.." mutta, se että se ei koskaan ala. Asia masentaa ja vie voimat ja innon kaikesta. Olen heittänyt kaikki "läskivaatteenikin" jo pois ja nyt pursuilen farkuista joihin vielä hetki sitten sujahdin nätisti.
Hävettää ja kaduttaa.
Kommentit (4)
Kertoisitko mittasi nyt ja projektin alussa (paino ja pituus siis)? Tuo 30kg kuulostaa tosi isolta tavoitteelta. Ehkä se oli liian iso, ja siksi repsahduksia rupesi tulemaan?
Mäkin pääsin lähes 120 -> 90 ja nyt on lähes 95 taas. En kuitenkaan luovuta vaan aion vielä jatkaa yrittämistä, 80 asti ois tarkoitus yrittää päästä.
No se on juuri tuota kun painoa pudotetaan laihduttamalla ja dieeteillä. Totta kai jokainen repsahtaa lopulla, koska kaikilla ihmisillä on tahdonvoima rajallista. Ja aineenvaihdunta menee säästöliekille.
On vastuutonta näyttää telkkarissa mitään superlaihdutus ohjelmia, kun ihmiset uskovat että niissä on mitään järkeä.
Itsensä kusettamista on kaikki tuollainen. Tahdonvoimalla ja irvistelemällä ei laihdu pysyvästi, hittoko siinä on niin vaikea tajuta.
Joo ei oo läskillä helppoo