Muita, joita työ ahdistaa/on ahdistanut kohtuuttomasti?

Olen valmistunut hiljattain ja jo hieman ennen valmistumistani sain oman alan työpaikan. Määräaikaisen, vuoden mittaisen työsuhteen. Ensimmäinen vuoden puolikas meni niin järjettömässä stressihuurussa, että menetin yöuneni ja olin niin loppu, että hakeuduin työterveyteen työpsykologin asiakkaaksi. Minun ei todettu kärsivän masennuksesta, mutta sain unta parantavaa valmistetta unettomuuskierteen katkaisemiseen ja tsempit jatkoon tyyliin "ensimmäiset kuusi kuukautta ovat aina raskaat ja stressireaktiot ovat aivan luonnollinen kehon puolustusmekanismi". 

Puolen vuoden jälkeen helpotti jonkin verran. Töissä tuli aiempaa kevyempi suvantovaihe eikä ollut niin kiire jatkuvasti. Saan lääkkeen avulla nukuttua täysiä öitä, ja viikonloppuisin tai muuna loma- tai pyhäaikana en käytä lääkettä ollenkaan. Olen kuitenkin huomannut, että työpäivä kuluttaa silti energiani aivan loppuun todella nopeasti. Tuntuu ikään kuin siltä, että minussa on jotakin, ytyä, tarmoa, iloa, vähemmän kuin aiemmin. Jaksan, mutta tunnen silti itseni väsyneeksi ja jotenkin kuluneeksi. Olen lisäksi jatkuvasti huolissani siitä, olenko oikealla alalla ollenkaan ja löytyykö uutta työtä, kun tämä nykyinen päättyy.

Nyt töitä olisi jäljellä enää kolmisen kuukautta. Tiedän, että jaksan sen vielä tiristää, mutta voi pojat, kuinka tyhjiin lysähtänyt fiilis taas on. Muita? Tähän kaipaan vertaistukea, en niinkään mitään kikkoja. Tiedänhän, että aito selviytymiskeino olisi riittävä lepo ja stressaantuneen kehon palauttelu, kun työt päättyvät, ja siihen asti pitää vain sinnitellä, hakea positiivisia puolia ja olla iloinen, että edes rahaa rapsahtaa tilille joka kuukausi. Mutta saman kokeneiden tarinoita - niitä olisi mukava lukea!