Onneksi tein lapset jo ennen tätä suhdetta

Olen nyt puolitoista vuotta elänyt suhteessa mieheen, jonka rahan käyttö on kaukana suunnitelmallisuudesta ja järkevyydestä. Asuu vuokralla, sanonut että oma talo oli haaveena joskus mutta ei saanut säästöön tarpeeksi käsirahaksi. Ei koskaan, missään tilanteessa, vertaile hintoja. Ostaa paljon hetken mielijohteesta, tavaroita, vaatteita yms ja paljon menee myös roskiin, kun hän ei jaksa myydä niitä eteenpäin. Hänelle ei koskaan jää mitään säästöön. Saa palkkaa verojen jälkeen noin kolme tonnia, mutta ennen seuraavaa palkkapäivää kaikki on mennyt. Ruokatarvikkeet pilaantuvat, kun hän haluaakin syödä viikonloppuna vain ulkona. Ulkomaanreissuihin hänellä ei ole varaa, paitsi extemporelähtöihin Tallinnaan.
Pitäisi kai kuitenkin olla onnellinen siitä että hän on muuten hyvä mies, ei ota pikavippejä ja maksaa vuokransa ja lastensa elatusmaksut.
Onneksi emme olekaan mitään perhettä perustamassa, olemme molemmat jo melkekn nelikymppisiä ja molemmilla on lapset jo hankittuina (8-15v)