Lue keskustelun säännöt.
Rakastatko sinä ISÄNMAATASI ja HEIMOASI?
27.03.2015 |
Nykyään ihmiset ovat unohtaneet omat juurensa, tai eivät ole edes kiinnostuneet niistä. Isänmaallisuus ilmenee lähinnä vain kansainvälisissä urheilukilpailuissa Suomen kannattamisena ja politiikan puolella perussuomalaisten äänestämisenä.
Heimoista taas harva jaksaa kiinnostua; Vantaalle muuttaneen savolaispariskunnan nuori jälkeläinen ei ole kiinnostunut suvustaan Savossa eikä puhu vanhempiensa murretta. Hän on sopeutunut nykyiseen monikulttuuriseen ympäristöönsä. Yo, man - boyz in da hood!
Toisin oli 1900-luvun alkupuolella. Se oli suurta aikaa, kansakunnan nousun aikaa. Silloin kansallismielisyys ja heimotietoisuus elivät kukoistuskauttaan. Suomalaiset olivat innostuneita uudesta, itsenäisestä valtiostaan, ja halusivat tuntea sukunsa ja heimonsa historian ja olivat ylpeitä juuristaan. Silloin koulujen perusoppikirjana toimi ikoninen Zacharias Topeliuksen Maamme-kirja. Tämä:
Maamme kirja – Wikiaineisto
Nyt elämme kansainvälisessä Suomessa. Sosialistien unelmamaassa - onhan kaikkien maiden proletaarien yhteinen taistelulaulukin nimeltään "Kansainvälinen". Sosialismi on lopultakin voittanut ideologioiden kamppailun kansallismielisyyttä vastaan.
Internationalismi on saavuttamassa tavoitteensa; kansallisvaltioiden ja heimojen identiteetin hävittämisen ja sulauttamisen muihin kulttuureihin. Se on toteutettu kaikkialla länsimaissa. Suomessakin.
Enää ei ole karjalaisia, hämäläisiä, savolaisia, pohjalaisia jne. Ei edes suomalaisia. On vain pelkkiä eurokansalaisia. Rakastatko sinä isänmaatasi ja heimoasi? Tunnetko sinä maasi ja heimosi historian, ja siirrätkö sinä sitä tietoutta eteenpäin jälkipolville? Maamme-kirja on hyvä apuväline tämän tietoisuuden lisäämisessä. Valitettavasti siitä ei vain enää saa ottaa uusintapainoksia.
Kommentit (14)
Rakastan...ja pelkään että olemme menettämäisillämme Suomen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä tiijjän mun karjalaiset suku juuret mut huu keörs?
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 23:36"]
Rakastan...ja pelkään että olemme menettämäisillämme Suomen.
[/quote]
Se vaara on olemassa. Ja se vaara realisoituu yhä selvemmin vuosi vuodelta. Emmekä me ole menettämäisillämme pelkästään Suomea. Olemme menettämäisillämme myös kaikki Suomen heimot. Ja koko historiamme. Kaiken sen, minkä vuoksi menneet sukupolvet taistelivat "miekoin, auroin, miettehin".
Kyllä rakastan isänmaatani ja heimoani myös.
Tyttäreni (14v) oli mummolassa Savossa viikon ja kertoi, miten tuntuu omilta ne ihmiset siellä kylillä. Näyttävät samalta ja kuulostavat samalta kuin hän.
Me, minä ja isänsä ollaan syntyjämme savolaisia. Muutettiin pois just ennen tytön syntymää, eli tyttö ei ole savossa syntynyt, mutta näköjään vaistoaa juurensa. Tänne synnyinkuntaansa ei ole kotiutunut juuri ollenkaan vaikka täällä on ikänsä asunut..
Mulle ainakin suku on tärkeä, isoäiti muistaa todella paljon ja vuosien mittaan hän on kertonut mulle tarinoita, jotka on vaikuttaneet muhun syvästi. Suvun maat on mulle kaikki kaikessa. Mun juuret on siellä, mä tunnen sen, ja veri vetää sinne takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen henkeen ja vereen hämäläinen, sitten suomalainen sen jälkeen eurooppalainen, afrikassa olen valkoinen ja ylpeä kaikista noista. Mutta ei se ole ristiriidassa kansainvälisyyden kanssa. Ja ehkä juuri koska olen ylpeä esim. luterilaisesta kulttuuristani voin arvostaa jopa muslimeita. Mikään ei uhkaa identiteettiäni. Toisaalta tiedän juureni 1500-luvulle sekä isäni, että äitini isien puolelta. Sieltä löytyy muutakin kuin hämäläistä verta. Mihin vuosisataan minun pitäisi itseni identifioida? Elän kuitenkin nykypäivän Helsingissä, niin jopa slangi on tarttunut puheeseeni. En ole koskaan edes osannut joidenkin esi-isieni kieliä. Puhun siis nykyisen asuinpaikkani kieltä.
Maamme-kirja on tärkeä, se kertoo kaiken tarvittavan. Olen uusmaalainen, tarkemmin sanottuna lohjalainen ja tunnen sukuni taustat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä rakastan. Ihan samat mietteet minulla on ollut viimeisten 10 vuoden aikana, kuin sinulla, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En erityisesti, koen enemmänkin olevan eurooppalainen kuin suomalainen. Oman suvun historia on toki tärkeää, ja siitä olen kiinnostunut. Toisaalta taas tunnen yhteenkuuluvuutta kaikkien ihmisten kanssa, en halua erotella ketään taustan tai asuinpaikan takia, koska pohjiltamme me kaikki ihmiset olemme oman kokemukseni mukaan hyvin samanlaisia.
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,soi, sana kultainen!Ei laaksoa, ei kukkulaa,ei vettä rantaa rakkaampaa,kuin kotimaa tää pohjoinen,maa kallis isien!On maamme köyhä, siksi jää,jos kultaa kaivannetSen vieras kyllä hylkäjää,mut meille kallein maa on tää,sen salot, saaret, manteret,ne meist on kultaiset.Ovatpa meille rakkahatkoskemme kuohuineen,ikuisten honkain huminat,täht'yömme, kesät kirkkahat,kaikk'kuvineen ja lauluineenmi painui sydämeen.Täss auroin, miekoin, miettehinisämme sotivat,kun päivä piili pilvihintai loisti onnen paistehin,täss Suomen kansan vaikeimmathe vaivat kokivat.Tään kansan taistelut ken voine kertoella, ken?Kun sota laaksoissamme soi,ja halla näläntuskan toi,ken mittasi sen hurmehenja kärsimykset sen?Täss on sen veri virrannuthyväksi meidänkin,täss iloaan on nauttinutja murheitansa huokaillutse kansa, jolle muinaisinkuormamme pantihin.Tääll' olo meill on verratonja kaikki suotuisaa,vaikk onni mikä tulkohon,maa isänmaa se meillä on.Mi maailmass on armaampaaja mikä kalliimpaa?Ja tässä, täss' on tämä maa,sen näkee silmämme.me kättä voimme ojentaaja vettä rantaa osoittaaja sanoa: kas tuoss' on se,maa armas isäimme.Jos loistoon meitä saatettaisvaikk' kultapilvihin,mis itkien ei huoattais,vaan tärkein riemun sielu sais,ois tähän köyhään kotihinhalumme kuitenkin.Totuuden, runon kotimaamaa tuhatjärvinenmiss' elämämme suojan saa,sa muistojen, sa toivon maa,ain ollos, onnees tyytyen,vapaa ja iloinen.Sun kukoistukses kuorestaankerrankin puhkeaa,viel lempemme saa nousemaansun toivos, riemus loistossaan,ja kerran, laulus synnyinmaakorkeemman kaiun saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten muunmaalaiset uskaisivat hämäläisyyttäni?? Eihän ne sitä pois saa. Vaikka olen hämäläinen niin voin käydä kiinalaisessa tai hampurilaispaikassa. Kuka määrää missä määrin ja mitkä kulttuurin piirteet pitää säilyttää? Karjalanpiirakka? Ei kuulu minun kulttuuriini. Ja milloin suomessa on riisiä kasvatettu että saadaa karjalanpiirakka aikaiseksi? Moni asia joka mielletään suomalaiseksi onkin muualta peräisin.
"Vieläkö meillä on kaljaa?" (Juice Leskinen)
Pulustan isäm maata ilmam muuta