Tapailuennätykset haussa; kauanko olette vain tapailleet, ilman sitoutumista?

Melkein kaks vuotta, tosin en missään vaiheessa olis halunnutkaan siitä vakavaa suhdetta.

14 vuotta, yksi lapsi.

Varmasti on pidempiäkin tapailusuhteita, mutta 1,5 vuotta. Tosin tämä oli ehkä vähän monimutkainen kuvio, kun olimme enemmän kavereita, mutta silti ilmassa oli jokin romanttinen lisä. Läheisyys oli ihanaa.

Sitten oli Kaksi 6 kk juttua ja yksi 4 kk tapailu.

Mistään ei tullut parisuhdetta ja olen sitä mieltä, että pitkä tapailu ei voi muuttua parisuhteeksi. Koska joko molemmilla tai toisella on jokin syy, miksi ei halua aloittaa suhdetta ja siksi se venähtää. Joskus suhdetta vastaisempi voi muuttaa mielensä, mutta toiselta on mennyt jo mielenkiinto siinä vaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:57"]

14 vuotta, yksi lapsi.

[/quote]

En kutsuisi kauhean kevyeksi suhteeksi...

9 kk. Mahdollisuus muuttua vakavammaksi oli jossain vaiheessa, mutta sitten siihen osui niin monta muuta juttua päälle. Mun muutto oopiskelemaan oli varmaan tärkein. MuMuutenkin tavattiin just silleen kaveripohjalta, mutta romantiikkaa oli ilmassa. Hän tuntuu päässeen eteenpäin, mutta itse vielä välillä suren.

13 vuotta

Te jotka olette "vain" tapailleet vuosikausia, millainen suhteenne on käytännössä? Miksi suhde ei ole edennyt siotutuneeksi ja yksiavioiseksi? Haluaisitko että edes etenisi?

Lähes kaksi vuotta tapailua, sitä ennen tuttuja/kavereita noin 8 vuotta.. Mies muutti ulkomaille 6kk tapailun alusta ja siinä sitten molemmat soudettiin ja huovattiin että halutaanko etäsuhde (lentäen 1,5h matka, eli lähellä on) vai ei ja nyt 6kk seurustelua takana ja hyvin menee :) etäsuhteessa edelleen, mutta kesän lopussa vihdoin taas samassa maassa. Muutaman kerran noiden parin vuoden aikana kävi mielessä että onko tässä nyt mitään järkeä ja kyllä nyt on entistä varmempi että kyllä siinä oli, elämässäni on aivan upea ihminen joka kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä ja johon luotan 100%.

Noin vuoden. Oli selvää molemmille, että ei tässä yhteistä tulevaisuutta aleta rakentamaan. Viihdyttiin yhdessä, katseltiin elokuvia, käytiin ulkona, harrastettiin seksiä, puhuttiin ja naurettiin. Olin minä ihastunutkin, ehkä mieskin minuun, pari kertaa myös pyörittelin mielessäni "entä jos tämä muuttuisikin vakavammaksi". Kuitenkin hylkäsin ne vakavasti otettavat ajatukset ja päätin vain ottaa ilon irti niin kauan kuin sitä kestää. Ihastuminen ei myöskään koskaan syventynyt rakkaudeksi. Syynä siihen, ettei suhteesta koskaan edes aiottu vakavaa, oli miehen kotimaa. Hän oli vain väliaikaisesti Suomessa, minulla ei ole aikomustakaan muuttaa ulkomaille eikä hänellä tänne. (Ne jotka aikovat kommentoida jotain turkkilaisista karvakäsistä tai muslimeista, niin mies oli kyllä ihan vaaleaihoinen eurooppalainen, jos sillä nyt yhtään mitään merkitystä olisi).

Minä en usko, että kevytsuhteella olisi kovinkaan suuria mahdollisuuksia muuttua vakavaksi. Kyllä sille yleensä on jokin syy, miksi jompikumpi (tai molemmat) ei halua vakavaa suhdetta. Pari kuukautta tapailua voi mennä vähän harkitessa ja katsellessa, mutta vuosi? No ei. Toki aina voi olla poikkeuksia, mutta epätodennäköistä se on. Jos itse on se rakastuneempi osapuoli, joka haluaisi enemmän, niin kyllä siinä tekee itselleen hallaa jos kuvittelee toisen muuttavan mieltään ja haluavankin vakavamman suhteen. Yleensä ei halua, yleensä sellainen ihminen rupeaa seurustelemaan vakavasti sitten ihan jonkun muun kanssa. Kevytsuhteessa sitä on kuitenkin aina vähän sellainen varallaolija.

He's just not that into you.

kolme vuotta, mutta tosin on-offina. hengailtiin tiiviisti muutama viikko ja sitten taas muutaman viikon tauko, siinä välissä ehkä yhdet tai kahdet treffit joidenkin muiden kanssa, mutta sitten taas tuli ikävä ja hakeuduimme toistemme seuraan. kerrassaan turhaa, mutta nyt kun viimeinenkin mahdollisuus olla tämän ihmisen kanssa on mennyt, muistelen aikaa tosi haikeana..

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 21:24"]

Noin vuoden. Oli selvää molemmille, että ei tässä yhteistä tulevaisuutta aleta rakentamaan. Viihdyttiin yhdessä, katseltiin elokuvia, käytiin ulkona, harrastettiin seksiä, puhuttiin ja naurettiin. Olin minä ihastunutkin, ehkä mieskin minuun, pari kertaa myös pyörittelin mielessäni "entä jos tämä muuttuisikin vakavammaksi". Kuitenkin hylkäsin ne vakavasti otettavat ajatukset ja päätin vain ottaa ilon irti niin kauan kuin sitä kestää. Ihastuminen ei myöskään koskaan syventynyt rakkaudeksi. Syynä siihen, ettei suhteesta koskaan edes aiottu vakavaa, oli miehen kotimaa. Hän oli vain väliaikaisesti Suomessa, minulla ei ole aikomustakaan muuttaa ulkomaille eikä hänellä tänne. (Ne jotka aikovat kommentoida jotain turkkilaisista karvakäsistä tai muslimeista, niin mies oli kyllä ihan vaaleaihoinen eurooppalainen, jos sillä nyt yhtään mitään merkitystä olisi).

Minä en usko, että kevytsuhteella olisi kovinkaan suuria mahdollisuuksia muuttua vakavaksi. Kyllä sille yleensä on jokin syy, miksi jompikumpi (tai molemmat) ei halua vakavaa suhdetta. Pari kuukautta tapailua voi mennä vähän harkitessa ja katsellessa, mutta vuosi? No ei. Toki aina voi olla poikkeuksia, mutta epätodennäköistä se on. Jos itse on se rakastuneempi osapuoli, joka haluaisi enemmän, niin kyllä siinä tekee itselleen hallaa jos kuvittelee toisen muuttavan mieltään ja haluavankin vakavamman suhteen. Yleensä ei halua, yleensä sellainen ihminen rupeaa seurustelemaan vakavasti sitten ihan jonkun muun kanssa. Kevytsuhteessa sitä on kuitenkin aina vähän sellainen varallaolija.

[/quote]

Sori, vahinkoalapeukku. Yläpeukuttaa piti koska komppaan.

Aloin esimerkiksi itse tapailla miestä ajatuksella, etten halua siihen hetkeen mitään vakavaa suhdetta. Mies kuitenkin vei jalat alta ja jo parin viikon päästä haaveilin seurustelusuhteesta. Nykyään olemme naimisissa.

En olisi kestänyt kevyttä tapailua montaa kuukautta.