Lue keskustelun säännöt.
miehen tulevaisuuden suunnitelmat
22.04.2015 |
Onko mitään tehtävissä vai eikö ihmistä vaan voi muuttaa. Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta ja lapsikin on siunaantunut. Nyt kun vauvavuosi on ohi, niin olen alkanut puhumaan miehelleni tulevaisuudesta ja kävikin ilmi, että halutaan ihan eri asioita. haluaisin muuttaa toiselle paikkakunnalle, mies ei. Haluaisin muuttaa omakotitaloon tai rivitaloon tulevaisuudessa, hankkia kesämökin ehkä. Mies haluaa asua vuokralla kerrostalossa koko elämänsä, ei mökkiä, ei autoa. Olen oikeasti luullut, että tämä kerrostaloelämä ilman autoa on vaan jokin vaihe, joka menee ohi. Olen pitänyt sitä niin automaattisena, että en ole edes ottanut puheeksi ennen kuin nyt, kun tuli vahingossa esille, kun aloin katsomaan taloja toiselta paikkakunnalta oman paikkakuntamme lisäksi. Mitään tehtävissä? Olemme kolmekymppisiä.
Kommentit (30)
Ei se ihan niinkään ole. Olen asunut maalla ok-talossa lapsuuden ja me olimme joka vkonloppu mökillä, joten nuo asiat on minusta tärkeitä ja haluan lapselleni samantapaisen elämäntyylin. :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on sitten varaaa tuohon suunnittelmasi elämään?! Eikö nuo asiat tehdä ensin ja sitten vasta perusteta se perhe?!
Ehkä miehelle sisältö on raameja täreämpää, eikä hän pidä lainan ottoa raameja varten luonnollisena osana elämään.
Olet jo iässä, jossa ikätoverisi on tuon kaiken jo hankkinut...vaihda miestä?!
Ensin lapset ja sitten vasta keskustellaan arvoista, joita lapselle halutaan periyttää!
Kyllä meillä varaa olisi. Kyse on siitä, että mies ei halua tuollaista elämää. Mietin voiko häntä suostutella jotenkin vai onko täysin mahdotonta edes. Tiedän, että suuret muutokset pelottaa, mutta ymmärsin, että tästä ei hänen kohdallaan ole kyse. Tosiaan lapsuudenystäväni ovat tuota kaikkea jo suunnitelleet, suurin osa jo toteuttaneet. :/
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 09:51"]
Sinä haluat tuon kaiken, koska se on yhteiskunnassa joku ihanne ja normi?! :D
[/quote]
Mulla on omakotitalo syrjäseudulla että saan rokata rauhassa häiritsemättä naapureita. Työmatka on pitkä mutta en asuisi keskustan kerrostalossa vaikka se muiden mielestä on ihanne ja normi, sitä mulle tyrkytetään koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen kerran tulee mieleen se kumma kysymys. Miksi ihmiset ei keskustele asioista etukäteen vaan tekee noin isoja päätöksiä (perustaa perheen) ilman että edes tietää mitä toinen haluaa elämältä.
Turhapa tuossa on sinun enään valittaa. Olet saanut tietää etukäteen, että hän haluaa asua kerrostalossa ja ilman autoa. Et voi olettaa asioita.
Aika vähän kommunikoitte, jos viiden vuoden aikana ei ole tullut selväksi tulevaisuuden tärkeimmät odotukset eri asioiden suhteen. Ettekö puhu toisillenne?
Koeta miettiä jotakin kompromissiratkaisua. Ensiksi vaikka rivitaloa, tai omakotitaloa vuokralle. Jospa miehesi mieli muuttuisi.
Ymmärrän, että vuokralla-asuminen viehättää helppoutensa ja huolettomuutensa takia, mutta ainakin kerrostaloasunnossa asuessa juuri pieni lapsi saattaa jäädä paljosta paitsi. Ja te koko perhe. Olisiko vaikka se rivari hyvä vaihtoehto, jos sitä voisit propagoida? Siinä kuitenkin olisi oma pikku piha, jossa pienen olisi kiva leikkiä. Eikä ehkä rasittaisi ajatuksena liikaa miestäsi? Olisi helppohoitoinen ja mahdollista asua vuokralla? Eikä autoa välttämättä tarvittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä sitten pakkaat tavarasi ja toteutat haaveesi tai sitten opit elämään sen kanssa, että mies ei ole SINÄ!
Olitte varmaan tämän asian keskustelleet ennen lasta...
Kyse ei ole siitä, että haluaisin jotain vaan sen vuoksi, että minulta sitä odotettaisiin. Olen ihmisenä sellainen, että tartun asioihin, kun ne tulevat vastaan ja nyt tuli asuminen. Vuokralla asuminen pelottaa sen takia, että tästä voi joutua muuttamaan, jos vaikka asunto halutaan myydä. Lapsen kanssa olisi helpompaa asua jossain missä autotiet eivät olisi ihan vieressä ja tilaa olisi leikkiä. Ehkä alan katselemaan vuokra-rivareita sitten ja odotan jos miehen mieli muuttuisi. Olen kyllä valmis tekemään kompromisseja tässä asiassa, mutta vuokralla asuminen ja asuminen omassa on täysin eri asioita. Ja jos mies ei halua edes autoa, se vaikuttaa niin moneen asiaan. Voiko toista lasta edes hankkia, jos en aluksi pystyisi heitä yksin edes viemään minnekään. Tuntuu niin vaikealta vaan(ei varmasti mahdotonta)
ja miten se vanhuus sitten, jos eläkkeestä pitää maksaa kalliita vuokria tai pitää muuttaa asunnosta toiseen asunnon myynnin takia 70-vuotiaana :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten kun saat miehen suostuteltua?! Sinä hoidat talon, auton, jne...ylläpidön töineen ja kuluineen. Millaisessa ympäristössä miehesi on kasvanut?! Helppo elämä tekee mukaavuuden haluiseksi tai, jos se lapsuus on ollut työleiri niin ehkä sitä haluaa jotain muuta...
Milloin aikuinen ihmisen on tarvittunut lupaa esim. hankkia itselleen auton?! Eikö sinulla ole ihan oma tili, rahat ja taloudellinen vastuun perheestä niin voit ihan vapaasti sen auton itsellesi hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 10:12"]
Kyse ei ole siitä, että haluaisin jotain vaan sen vuoksi, että minulta sitä odotettaisiin. Olen ihmisenä sellainen, että tartun asioihin, kun ne tulevat vastaan ja nyt tuli asuminen. Vuokralla asuminen pelottaa sen takia, että tästä voi joutua muuttamaan, jos vaikka asunto halutaan myydä. Lapsen kanssa olisi helpompaa asua jossain missä autotiet eivät olisi ihan vieressä ja tilaa olisi leikkiä. Ehkä alan katselemaan vuokra-rivareita sitten ja odotan jos miehen mieli muuttuisi. Olen kyllä valmis tekemään kompromisseja tässä asiassa, mutta vuokralla asuminen ja asuminen omassa on täysin eri asioita. Ja jos mies ei halua edes autoa, se vaikuttaa niin moneen asiaan. Voiko toista lasta edes hankkia, jos en aluksi pystyisi heitä yksin edes viemään minnekään. Tuntuu niin vaikealta vaan(ei varmasti mahdotonta)
ja miten se vanhuus sitten, jos eläkkeestä pitää maksaa kalliita vuokria tai pitää muuttaa asunnosta toiseen asunnon myynnin takia 70-vuotiaana :(
[/quote]
Maksatko ihan kaikesta sitten puolet? Tuskinpa.
Tottakai on. Haluan vaan suhteelta juuri sitä, että asioista päätetään yhdessä. Tottakai voin hankkia auton, mutta jos se on vaan minun oma juttu ja joudun huolehtimaan siitä yksin ilman, että toinen haluaa puuttua koko juttuun, niin kenkulta tuntuisi ostaa autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kompromissin voi tehdä? Kumpikin tulee jossain vastaan. Edellyttäen, että teillä on varaa toivomasi elämäntyyliin.
omien toiveittesi suhteen kannattaa muutenkin miettiä, mitä ne edellyttävät. Jos haave omakotitalosta perustuu ajatukseen, että mies remontoi rintamamiestalon ihanaksi omin kätösin, niin kyllä siinä on miehellä sanansa sanottavana. Tai jos miehen työmatka käy mahdottomaksi toiselta paikkakunnalta, on syytä ymmärtää, ettei hän ehkä halua istua autossa kymmentä tuntia viikossa. Mökissä on myös tuo remonttiaspekti. Jos ajatus on, että mies rakentaa mökin ja sinä istutat pihalle kukkia, niin asiaa pitää vähän miettiä. Monen ajatus mökin ihanuudesta perustuu lapsuuden mökkeilyyn, jossa lapset kävivät ongella ja vanhemmat maalasivat seiniä ja kantoivat vesiä sekä raatoivat alkeellisessa keittiössä.... Mikä olisi idyllin sisältö omalla kohdallasi?
Mistä tietää että mies miettii tulevaisuutta? Kun se ostaa yhden kaljalaatikon sijasta kaksi.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 10:19"]
Tottakai on. Haluan vaan suhteelta juuri sitä, että asioista päätetään yhdessä. Tottakai voin hankkia auton, mutta jos se on vaan minun oma juttu ja joudun huolehtimaan siitä yksin ilman, että toinen haluaa puuttua koko juttuun, niin kenkulta tuntuisi ostaa autoa.
[/quote]
Ei auto mikään lapsi ole, johon pitäisi olla tunneside! :D Yhden auton ylläpidosta aikuinen ihmisen selviää yksinkin! Ei parisuhde auttamatta ole sitä, että mitään omaa ei saisi olla!
Minä olen maalta ja tottunut tekemään kaikenlaista rakentamiseenkin liittyvää. En ole missään kohtaa ajatellut, että mies olisi se joka tekee kaiken.
Haluaisin vaan tarjota omalle lapselle saman tyyppisen elämän, kun itse on saanut.
Onpa hankalaa, ei edes autoa? :D Mitä ihmettä keskustelitte ennen toista ihmettä: lasta.
Sinä haluat tuon kaiken, koska se on yhteiskunnassa joku ihanne ja normi?! :D