Lue keskustelun säännöt.
Tauko parisuhteessa?
05.04.2015 |
Lyhyesti kaipaan kokemuksia tauon pitämisestä parisuhteessa, ja mieluiten vielä siitä näkökulmasta, että sinä olet ollut se tauon ehdottaja/tarvitsija. Olen vajaa 30-vuotias nainen, ja olen seurustellut käytännössä viimeiset 10 vuotta ilman taukoa, kumppani on vain vaihtunut. Ensimmäisen miehen kanssa seurusteltiin 5 vuotta, ero oli minulle kivulias (vaikka se tuli minun aloitteestani), ja toipuminen kesti kauan. Kuitenkaan sellaista kepeää sinkkuelämää en ehtinyt elää, vaan uusi poikaystävä löytyi ehkä vähän liiankin nopeasti. Tämä suhde kesti 2 vuotta ja oli hyvin vaikea (miehellä mielenterveysongelmia, kohteli minua huonosti ja kaikki oli pielessä melkein koko suhteen ajan).
Erosimme viime kesänä, ja vain muutamaa viikkoa myöhemmin tapasin nykyisen poikaystäväni, joka on aivan ihana, kunnioittaa minua ja kohtelee minua hyvin. Hän on kunnollinen ja ns. täydellistä aviomies- ja isämateriaalia. Nyt oikeastaan koko suhteen ajan minua on kuitenkin ahdistanut enemmän tai vähemmän: koen, että haavoituin viime suhteessa hyvin paljon, ja koen myös, että olemme tämän nykyisen miehen kanssa edenneet liian nopeasti. Minua myös ahdistaa kokoajan enemmän ja enemmän se, että en ole koskaan elämässäni ollut sinkku, vaan aina ajautunut liian nopeasti suhteeseen eron jälkeen. Tämä mies on kuitenkin aivan ihana, ja mietinkin mitä voin tehdä, kun ahdistus on jatkunut viikkokausia ja vaikuttaa jo selvästi meidän suhteeseemme. Haluaisin olla sinkku, mutten halua menettää miestäni lopullisesti. Toivon vain että olisimme tavanneet hieman myöhemmin, niin että olisin ehtinyt olemaan sinkku edes pienen hetken. Tämä ei tietenkään ole mahdollista, ja olen siis yksinkertaisesti aika itsekäs tällä hetkellä. Toisaalta kun mietin taukoa suhteessa, en koe kovinkaan suurta mustasukkaisuutta, jos mietin että mieheni olisi muiden naisten kanssa sen aikana. Voiko tämä olla ihan hyvä merkki? Mietin myös skenaariota, jossa ehdotan taukoa, ja mies sanoo ettei sellaiseen voi suostua. Jäljelle jää vaihtoehdoksi pelkkä ero. En tiedä olisiko sekään niin kamala juttu.
Emme asu yhdessä, joten käytännössä tauon järjestäminen olisi helppoa. Pelkään myös, että "huijaan" miehen taukoon: jos hän odottaa, että palataan yhteen sen jälkeen, ja itse huomaan, etten enää haluakaan seurustella hänen kanssaan, on se mielestäni hänelle kohtuutonta. Olen puhunut jonkin verran näistä tuntemuksistani jo hänelle, ja hän otti asian aika raskaasti.
Ajatuksia? :( Yhdessäpysyminen (ilman taukoa) tuntuu tällä hetkellä kaikkein kaukaisimmalta ja ahdistavimmalta ajatukselta. Onko kellään onnistuneita kokemuksia tauosta, vai onko se ollut vain eron esimakua?
Kommentit (9)
Miksi et vaan pyydä enemmän omaa tilaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole tauosta kokemuksia, mutta paras ystäväni piti tauon miehensä kanssa ja palasi sen jälkeen yhteen. Heillä tosin oli vuosien parisuhde takana.
Joskus pitää olla itsekäs. Kuulostaa myös siltä, ettet ehkä ole ihan saanut aikaa toipua noista aiemmista suhteistasi, minkä vuoksi olisi ehkä reilua myös nykyiselle miehelle että pistätte jutun tauolle tai ihan kokonaan poikki. Jos sinusta tuntuu, että sinkkuvaiheen puuttuminen elämästäsi "vainoaa" sinua, on helpompi varmaan nyt tehdä asialle jotain kun sinulla ei ilmeisesti ole lapsia, eikä suhteen päättyminen aiheuta sivullisia "uhreja". Verrattuna siis siihen että tajuat useamman vuoden päästä että tarvitset sen vaiheen...
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:10"]
Miksi et vaan pyydä enemmän omaa tilaa?
[/quote]
Mitä siis tarkalleen tarkoitat? Näemme tälläkin hetkellä aika harvoin, koska teen niin paljon töitä. Ja myönnän, että osaksi haluan sen sinkkuvaiheen kokea myös siksi, etten ole kenellekään tilivelvollinen menemisistäni, tekemisistäni tai mistään. Ja siis myös siksi, että voin edes joskus elämässäni esim. mennä juhlimaan tai baariin tai mihin vaan niin, etten ole varattu. Myönnän, että haluaisin myös kokemuksia muiden miesten kanssa ja vaikka kaikki toitottavat että irtosuhteet ovat kamalia ja niistä tulee huono fiilis, haluaisin edes joskus kokea jotain sellaista. Ilman sitoutumista mihinkään, kun koko elämäni olen ollut sitoutunut johonkin toiseen ihmiseen. Olen itsekäs, tiedän. Ja koska viime suhteessa sain kokoajan kuulla olevani huono ihminen milloin mistäkin syystä, nyt tunnen itseni huonoksi ihmiseksi siksi, että kuuntelen kerrankin sydäntäni ja yritän tehdä niinkuin itsestäni parhaalta tuntuisi.
Hanki muutaman kk työkomennus vieraalle paikkakunnalle tai ulkomaille.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:13"]
Itselläni ei ole tauosta kokemuksia, mutta paras ystäväni piti tauon miehensä kanssa ja palasi sen jälkeen yhteen. Heillä tosin oli vuosien parisuhde takana.
Joskus pitää olla itsekäs. Kuulostaa myös siltä, ettet ehkä ole ihan saanut aikaa toipua noista aiemmista suhteistasi, minkä vuoksi olisi ehkä reilua myös nykyiselle miehelle että pistätte jutun tauolle tai ihan kokonaan poikki. Jos sinusta tuntuu, että sinkkuvaiheen puuttuminen elämästäsi "vainoaa" sinua, on helpompi varmaan nyt tehdä asialle jotain kun sinulla ei ilmeisesti ole lapsia, eikä suhteen päättyminen aiheuta sivullisia "uhreja". Verrattuna siis siihen että tajuat useamman vuoden päästä että tarvitset sen vaiheen...
[/quote]
No tältä minustakin tuntuu. Olen vaan tosi huono ottamaan riskejä ja pelaan yleensä kaiken varmanpäälle, siksi pelkään että rupean katumaan eroa heti, koska enhän voi millään tietää miltä minusta sen jälkeen tuntuu. En kuitenkaan voi toisen ihmisen tunteiden kustannuksella myöskään laittaa häntä odottamaan, että tiedän mitä haluan. Se kuulostaisi siltä, että haluan mennä katsomaan, onko jotain parempaa tarjolla, (vaikka olen lähes varma ettei ole), kun kysymys on enemmänkin siitä, että minua ahdistaa etten ole kokenut asioita, joita haluaisin kokea (=vapaus, sinkkuus, oman itsensä tutkiskelu ilman toista ihmistä, suhteista toipuminen omaan tahtiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:23"]
Hanki muutaman kk työkomennus vieraalle paikkakunnalle tai ulkomaille.
[/quote]
Olen jopa miettinytkin tätä, mutta tällä hetkellä (tai oikeastaan vielä pitkään aikaan) se ei käytännön syistä onnistu millään.
Mitä ihmeen säätöä tästäkin pitää tehdä? Mikset voi sanoa poikaystävällesi, että sinulla on näitä henkilökohtaisia haasteita, jotka sinun pitää ratkaista yksin? Nuo sun selvittämättömät asiathan uhkaavat toivottua, tasapainoista parisuhdettanne ja sinusta tuntuu, että sinun on ne omat vaikeutesi nyt kohdattava. Miten muuten sen asian edes voisi kohdata vääristelemättä totuutta? Anna hänen valita, miten suhtautuu ja millä ehdoilla voitte edetä, palata, ottaa etäisyyttä ja kasvaa yksilöinä. Ei tässä ole kyse jonkun tauko-funktion asentamisesta parisuhdeohjelmaan ja testikokemusten kysely. Sun tarpeet, sun kasvu ihmisenä, sun historia, sun elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:42"]
Mitä ihmeen säätöä tästäkin pitää tehdä? Mikset voi sanoa poikaystävällesi, että sinulla on näitä henkilökohtaisia haasteita, jotka sinun pitää ratkaista yksin? Nuo sun selvittämättömät asiathan uhkaavat toivottua, tasapainoista parisuhdettanne ja sinusta tuntuu, että sinun on ne omat vaikeutesi nyt kohdattava. Miten muuten sen asian edes voisi kohdata vääristelemättä totuutta? Anna hänen valita, miten suhtautuu ja millä ehdoilla voitte edetä, palata, ottaa etäisyyttä ja kasvaa yksilöinä. Ei tässä ole kyse jonkun tauko-funktion asentamisesta parisuhdeohjelmaan ja testikokemusten kysely. Sun tarpeet, sun kasvu ihmisenä, sun historia, sun elämä.
[/quote]
Kiitos! Ja näinhän se on. Se on vaan niin vaikeaa, mutta niinhän se "helpompikin" vaihtoehto (yhdessä pysyminen ja näiden ajatusten hautaaminen) on ihan hemmetin vaikeaa. Minulle. On vaan niin vaikea ajatella vain itseäni, kun tiedän sen satuttavan poikaystävääni. Tuskin hän kuitenkaan minua onnettomanakaan haluaa.
Mutta vielä: kiitos.
Nyt kun luen tuota tekstiäni itse, kuulostan siltä, että toivon jonkun sanovan minulle eron olevan paras vaihtoehto.