Ihastumisesta
Miksi ihminen muuttuu ihastuksen lähellä ollessa niin oudoksi? Taustatietoa AP on käynyt pari kk tietyllä salilla ja ihastuin erääseen respan naiseen ensisilmäyksellä. En ole vasta kuin pari kertaa nähnyt kyseistä naista, mutta on se niin mielettömän mukavan ja hellyyttävän oloinen ja samalla äärettömän luonnonkaunis! Unelmanainen jopa näin paremmin tutustumatta sanoisin.
Ongelma onkin siinä, että aina kun kohtaan hänet muutun aivan vaivaantuneeksi. Ehkä suurin ongelma on pakkien pelko? Olen ajatellut, että seuraavan kerran kun kohtaan hänet kysyn häntä kahville, meni syteen tai saveen. Mutta tosipaikan tullen en tiedä onko minussa miestä siihen. En ole ikinä ollut näin ahdistunut mistään ajatuksesta.
Noh joka tapauksessa se on joskus tehtävä, tuli sieltä sitten pakit tai ei. Jos tulee pakit niin voi ainakin jatkaa elämäänsä muulta osin sitten ja hyvässä tapauksessahan hän suostuu kanssani kahville ja pääsee sinne paremmin tutustumaan.
Ps. ihastun niin harvoin, että en tiedä miten päin olla tällaisessa tilanteessa. Sen takia avautuminen.
-mies27-
Kommentit (2)
Tiedän tunteen, en tiedä miksi niin käy. Siinä ikäänkuin tiedostaa koko kroppansa vähän turhankin hyvin ja varsinkin jos pitää jotain sanoa, niin itsekritiikki on huipussaan, jolloin on vaikea olla luonnollinen.
Bump muita kohtalotovereita?
-AP-