Miksei raskaudesta " saisi" kertoa ennen rv 12?

Siis ennen sitä vkoa 12 voi mennä vielä helposti kesken. Sen jälkeen riski on jo paljon pienempi. On se vähän ikävää, jos joutuu kaiken surun keskellä vielä ilmoittelemaan suurin piirtein koko maailmalle, että ei sitä lasta tulekaan :-(

Itse en halunnut kertoa ennen kuin vasta np-ultrassa käytyäni. Jotenkin oli sellainen olo, että kahden keskenmenon kokeneena en olisi jaksanut sitä säälittelyn määrää enkä selitellä ihmisille... ja keskenmenon riski ON aika lailla suurempi <12 rv.

joten en kerro ventovieraille raskaudesta ennen rv 12. Perheelle ja parhaille ystäville toki kerron. Mutta kaukaisemmille sukulaisille, työkavereille, naapureille.. Ei tarvitse tietää

Kun sitkeesti vaan kieltää olevansa raskaana ja väittää syöneensä vaan kasan lenkkiä joka ilta, niin kyllähän ne tietysti uskoo. Kylläkyllä.

Ollessani raskaana, minulle kerrottiin monista raskauksista (olinhan " kohtalotoveri" ). Ja kolme meni kesken oman raskauteni aikana, viikoilla 8 -12 kaikki kolme. Oli todella kurjaa. En olisi halunnut tietää, tosi vaikeaa kohdata näitä ihmisiä mahan kanssa... Eivät niin läheisiä että salaisuuksia yleensä jaamme. Kaukainen työkaveri esim.



Toki ystävää pitää tukea myös keskenmenossa.

7, suku asuu kaukana (nähdään kolmesti vuodessa, soitellaan kerran kolmessa kuukaudessa), ystäviä ei juurikaan ole (ja nähdään harvoin, jos silloinkaan), töitäkään ei ole, naapureita en tunne.. Joten kenelle kertoisin? Neuvolaan tietenkin ja lääkäreille, pakkohan niille on kertoa.. Enkä todellakaan halua kenellekään alkaa selitellä jotain keskenmenoja (mulla on niitä 3, rv 8, 12 ja 11) tai kohtukuolemia (sellainenkin on rv 32). Ja epäilenpä, että kaupan kassoja tmv mun raskaus kiinnostais...not.

:(

Ikävä kuulla tilanteestasi!

Oletko saanut jonkinlaista apua kokemustesi käsittelyyn? Oletko jutellut ystäviesi tai sukulaistesi kanssa tunteistasi?

Jollei lähipiiristä löydy ketään, jonka kanssa asioita voisi käydä läpi, niin suosittelen lämpimästi esimerkiksi terveyskeskuspsykologilla käyntiä tai vertaisryhmiin hakeutumista.

Ensimmäisestä raskaudesta kerrottiin lähipiirille heti ja suurinpiirtein koko maailmalle rv10 paikkeilla. Kun sitten rv12 tuli se keskenmeno, niin siinä sai vielä hyvän aikaa sen jälkeen kuulla kaukaisemmilta tutuilta kyselyjä miten raskaus edistyy ;(



Toisella kertaa rv12 ultrassa näkyi elävä sikiö, mutta samanaikaisesti oli vielä vuotoa joten ei oltu ihan varmoja raskauden jatkumisesta. Vasta rakenneultra rv18 näytti vauvan olevan voimissaan ja silloin uskallettiin paljasta uutinen kaikille (ne pari läheisintä olivat tietäneet alusta asti).



Tässä kolmannessa raskaudessa ei vuotoa ollut, mutta kun miettii mitä kaikkea saimme tuon edellisen raskauden aikana kokea, tiedämme ettei mikää ole varmaa ennen kuin saamme lapsen elävänä syliimme. Ja lapsen terveyskin selviää vasta tuon jälkeen... Eli mieluiten emme kertoisi raskaudesta kenellekään, mutta kun noita sukulaisia kuitenkin välillä näkee. Päädyimme taas paljastamaan asian rakenneultran jälkeen.



Muita syitä miksi emme aiemmin halunneet asiasta kertoa olivat ne kaksi väistämätöntä kommenttia:



-noin lyhyt ikäero?!? Oliko raskaus suunniteltu (" kiitos, kyllä oli. Toivottu ainakin" )

-no, toivottavasti edes tämä lapsi on sitten terve (esikoisemme ei ole, mutta rakastamme häntä ihan yhtä paljon kuin tervettä lasta. tälle kakkoselle toivomme samaa kuin esikoisellemmekin: onnellista ja hyvää elämää)



no juu, meni vissiin jo aiheen vierestä ;)