Mistä johtuvat "hankalat" verisuonet?

Mä päinvastaisessa tilanteessa en lakkaa hämmästelemästä, kuinka hoitsut jaksaa kerta toisensa jälkeen innostua mun verisuonista. Ei kait se näytteenotto keskimäärin niin vaikeaa voi olla? Mun ulkonevia pintasuonia ihastellaan välillä oikein porukalla, että kuinkas helppoa sinne onkaan neula tuikata. Jee jee :/

-Kalkkeutuneet suonet
-Voimakas kollageeni suonenseinämissä, heikko/erilainen sidekudos ympäröivässä kudoksessa
-Verisuoni hetkellisesti "tyrehtyy" kun sitä alkaa käsitellä
-Suonet syvemmällä
-Tavallista pienemmät ääreislaskimot
-Nestehukka

Nuo tulee minulla mieleen.. (Tietenkään narkkareita unohtamatta, jotka ovat tykittäneet suonensa pilalle..)

Tämähän on erittäin hieno ominaisuus muuten kuin verinäytteiden oton kannalta. Se nimittäin vähentää verenvuodon määrää tilanteessa jossa tulee haava, kun heti ärsytyksestä suonet supistuvat pieneksi pitkältä matkalta. Eli ei ne ole mitkään huonot suonet muuten kuin tosiaan näytteenoton kannalta.

Mulla on samaa vikaa, mutta helpotti, kun kerran yksi näytteenottaja löysi hyvän suonen poikkeavasta paikasta eli ei kåsitaipeesta vaan kyynärpään sivusta tavallaan. Eli hankalasuonisellakin voi jossain olla hyviä suonia. Paikka lienee tosi kummallinen, kun aina hoitajat tutkivat pariin kertaan molempien käsien kyynärtaipeet ennen kuin edes kokeilevat vinkkaamastani paikasta, vaikka mainitsee siitä heti kättelyssä. Silloinkin ovat aina hämmästyneen oloisia, kun sieltä löytyy suoni juuri kuten olin sanonut.

Ysi kohtalotoveri lisää. Mun kyynärtaipeissa on jonkin verran arpia, koska olen viettänyt paljon aikaa sairaalassa ja verinäytteiden otto on ollut tosi hankalaa ja iho arpeutuu helposti. Nyt niistä on vielä huonompi ottaa näytteitä. Lisäksi usein verinäytteet pitäisi ottaa silloin kun olen kipeä, jolloin mulla usein on nestehukka ja suonet pienenee muutenkin. Onneksi vielä on yksi varma paikka, josta saa tällä hetkellä parilla kokeilulla. Toivottavasti se toimii aina. Mummolla oli sama vika. 

Verenluovutuksesta mut on laitettu pihalle, kun molemmista käsivarsista koettamallakaan ei yhteensä kolme hoitajaa saanut pistettyä. Ja monta kertaa on haettu toinen hoitaja keskussairaalassakin etsimään suonta. Veemäistä kun vielä pelkään piikkejä ihan hirvittävästi. 

Kannattaa lämmittää niitä käsiä ennen näytteenottoa ja puristella käsiä nyrkkin. Jännitys saa suonet katoamaan, joten kannattaa olla mahdollisimman rento.

Jotkut näytteenottajat ei malta tunnustella paikkaa kunnolla ja odotella suonen pulliatumista (paljon asiakkita, vähän työntekijöitä, ei aikaa). Kättäkin kannatta väännellä ja käännellä, sillä jossakin asennossa suoni saattaa olla paremmin esillä.

Joillakuilla suonet luonnostaan ovat syvemmällä, niitä vaan ei meinaa löytyä millään. Jännittäminen vaikeuttaa toisten potilaiden kanssa, suoni supistuu voimakkaasti ja kanyyli ei ui sinne vaikka mikä olisi.
Hyviä kikkoja potilaalle: juo juuri ennen näytteenottoa/kanylointia pari kolme lasia vettä, pese käsiä pitkään oikein lämpimällä vedellä ja sen jälkeen roikota kättä reilusti sydämen tason alapuolella.

Ja anteeksipyyntö kaikille mun potilaille joita olen ohi pistänyt ja hakenut kollegan/lääkärin/narkkarin apuun. Kyllä sitä hoitajakin aina haluaisi ykkösellä päästä perille!

Lihavuus = kädet sellaista pullahöttöä ettei suonia näy/tunnu, kun ovat niin syvällä... Jännittäminen tai palelu --> ääreisverenkierto menee "kiinni". Synnynnäisesti vaan pienikokoiset/ohuet/mutkaiset verisuonet. Anatomiset poikkeavuudet suonien sijainnissa. "Läppäsuonet" eli kanyyli saadaan suoneen, mutta ei ui loppuun saakka kun törmää laskimoläppään.

Meillä tämä on "sukuvika" jo ainakin neljännessä polvessa. Oli nannaa, kun jouduin käymään tiputuksessa joka päivä kuukauden ajan.

Olen kohtalotoveri! Aina sanotaan, että ei löydy suonta ja huonot suonet on. Ikään kuin itse voisin asialle jotain. Joskus löytyy superhoitajia, jotka löytävät suonen heti, mutta useimmiten se on tuota piikittämistä piikityksen perään ja kamala kipu. N29

Mulla sama, suonet ovat jotenkin piilossa niin, että usein pitää hakea toinen pistäjä paikalle, kun ei onnistu. Ei ainakaan helpota piikkikammoa.

Osaako kukaan ammattilainen sanoa tähän mitään? Kyseessä kuitenkin on kaiketi synnynnäinen ominaisuus, jolle ei voi mitään. Vai kuuluiko johonkin sairauteen suonten "katoaminen" syvemmälle?

Joo sama juttu. Oon kyllä jännittäjä. Viimeks hoitaja kysyi, että."onko täältä joskus siis saatu näyte?". No onnistui nytkin, mutta tosiaan otettiin erittäin sivulta.