Lasten harrastuksista/motivaatio

Kyllä vaatii patistamista jonkin verran ja kuuluu tuon ikäisen lapsen ominaisuuksiin, eikä riipu kiinnostuksesta harrasteeseen. Ei varsinkaan vielä 6-vuotias hahmota ajan kulkua ja päivien ja viikkojen rytmiä jne, eikä ymmärrä vielä kotiharjoitusten merkitystä. Olen sitä mieltä ettei 6-vuotiaalta voi mitenkään odottaa, että itse paneutuisi niihin kotitehtäviin - tarvitseehan 7-vuotiaskin vielä koulun alussa aikuisen tukea koululäksyjen teon opetteluun ihan jo siinä asiassa, että oppii tarttumaan toimeen ja tekemään läksyt ajallaan, vaikka itse tehtävien sisällöstä suoriutuisikin. 6-vuotiaan käsitys harrasteista on, että kun käy pari kertaa treeneissä niin on kohta jo osaava kuin Suomen mestari, ei tuon ikäinen ymmärrä sitä harjoittelun määrää mitä monissa lajeissa/harrasteissa näkemiensä esikuvien vaatii. Toisaalta ovat kyllä niin innoissaan omista pienistäkin oppimistaan asioista, että tämä helposti pitää kuitenkin mielenkiintoa harrasteisiin yllä. Mutta tuon ikäinen innostuu siis helposti kaikesta (myös siksi koska haluaisi äkkiä oppia kaikessa ihan supertaitavaksi) ja mielenkiintoa kannattaa kyllä ruokkia, mutta liikaa harrasteita ei kannata kerätä. Rentoa olemistakin on mahduttava moneen väliin, että saa itse keksiä leikkejä ja tekemistä ja touhuta vaikka kaverien kanssa. Noita kolmea enempää en ainakaan harrasteita hankkisi, vaan sitten kannattaisi vaikka vaihtaa joku harraste toiseen ja sanoa, että voi myöhemmin sitten vaihtaa takaisin jos ei ollutkaan uusi harraste niin hyvä kuin entinen. En tiedä osasinko tuossa nyt pukea sanoiksi mitä tarkoitin, mutta toivottavasti tuossa joku punainen lanka oli.

Meillä ei ole kotiläksyllisiä harrasteita lapsilla (5, 7 ja 9v), vaan sekalaisia tanssi- tai liikuntaharrasteita 1-2 krt/vko, joista ei siis ainakaan vielä ole tullut kotiharjoitteita tehtäväksi. Isoin ei itse oikeastaan haluaisi tai aiemmin ainakaan halunnut harrastaa oikein mitään, mutta on nyt saatu suostuteltua 1krt/vko liikuntaharrasteeseen, missä käy mukisematta ja ilmeisesti ihan viihtyy siellä. Ei siis ole väkisin pakotettu ja lähtee joka kerta ihan vastaan haraamatta sinne, mutta tykkää eniten olla kaverien kanssa "vapaalla". Keskimmäinen käy parissa eri tanssiharrasteessa ja tykkää niistä kovasti, mutta aikunen joutuu silti huolehtimaan, että on varusteet mukana ja ainakin vielä 6-vuotiaana tuli aika useinkin välillä kiukkuja harrasteisiin lähtemisestä kun joku muu sillä hetkellä mielekäs tekeminen keskeytyi, vaikka kovasti näistä harrasteista tykkäsi jo silloinkin. Nykyään on kiukut vähentyneet ja mielellään lähtee, mutta siis aikuinen joutuu kuitenkin huolehtimaan ainakin siitä, että varusteet on kunnossa ja lähdetään harrasteisiin ajallaan eikä olla silloin kaverien kanssa leikkimässä tai katsomassa Netflixistä suosikkiohjelmaa. Pienin käy harrastamassa liikuntaa kerran/vko ja tietysti 5-vuotiaalle pitää vielä kaikki huolehtia valmiiksi. Meillä ei joka tapauksessa oikeastaan ole annettu vaihtoehtoja, kunhan terveitä ollaan, niin harrasteisiin mennään - niitä ei peruta esim. telkan katsomisen takia tai siksi, että kaverin kanssa on hyvät leikit juuri silloin kesken. Harrasteet tosin ovatkin aina samana viikon päivänä samaan aikaan, joten niistä on sellainen rutiini, ettei tuollaisista asioista konfliktia synnykään, mutta on tähänkin tarvinut tietysti opetella lasten ollessa pienempiä. Syyksi on aikanaan sanottu ihan rehellisesti se, että harrastukset maksavat rahaa eikä sitä saa takaisin, jos jättää huvikseen treeneihin menemättä, ja että nyt käydään harrastamassa ja mietitään sitten kauden ollessa katkolla että haluaako vielä jatkaa myöhemmin harrasteen parissa.

t. m34v

Ihan normaalia. Tuon ikäiselle on se juuri parhaillaan tehtävä juttu se tärkein, ja lähteminen voi olla vaikeaa. Mutta sitten kun on harrastuksessaan se onkin kaikkein parasta ja mahtavinta.