Suomalaisten kriittisyys kielitaitoaan kohtaan

Kokeeko kukaan muu tätä hiukan ahdistavana?

Olen aina tykännyt kielistä ja ollut niissä parempi kuin matemaattisissa aineissa. Olen saanut englannista pelkästään kiitettäviä arvosanoja - mikä nyt ei sinänsä kerro mitään, koska puhun nyt vain peruskoulusta toiseen asteeseen, mitään tieteellistä tekstiä en osaisi vääntää todellakaan. Kuitenkin arastelen hirveästi puhua englantia ääneen, varsinkin jos joku toinen suomalainen on kuulemassa. Mulla kun sattuu olemaan hyvin suomalainen aksentti.

Mua ärsyttää se, että ollaan tässäkin asiassa niin helvetin kriittisiä. Eikö pääasia ole, että tulee ymmärretyksi? Silti me vaan ilkutaan, jos joku laittaa väärään kohtaan "the" tai unohtaa taivuttaa jotain sanaa, jolla ei ole ymmärtämisen kanssa mitään tekemistä. Mun mielestä siinä englannin opiskelun aloittamisessakin voitaisiin alkaa siitä puhumisesta ja ymmärretyksi tulemisesta, eikä niinkään lauseiden täydelliseksi hiomisesta.

Ja miksi suomalainen aksentti on jotenkin huonompi kuin vaikkapa italialainen tai ranskalainen? Sehän on huomattavasti selkeämpikin. Laajemmalti ajateltuna tämä helvetin kriittisyys ja pilkunnussiminen joka asiassa on varmaan osasyy siihen, miksi täällä on kaikilla niin paska olla.

Riku Rantalalla on mielestäni hyvä kirjoitus aiheesta: http://www.hs.fi/matka/a1378456533966

Tuli vaan mieleen, kun luin kiivasta närppimiskeskustelua englannin kielen pilkkusäännöistä :)