Lue keskustelun säännöt.
Kun lapset oli pieniä, oli ihanaa ja mielekästä olla äiti.
02.04.2015 |
Murrosikäisten ja aikuistuvien lasten kanssa en tuota iloa juuri tunne. On paljon raskaampaa äitiys kuin pienten lasten kanssa.
Kommentit (5)
Niin minustakin on rasittavaa tämä jatkuva jänkytys, pitäs saada sitä ja tätä, ja tehä sitä ja tätä, ja viedä sinne ja tänne. Yleistä kiukkua ja ovien paukuttelua. Väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulasten äitinä olo oli kamalaa, nyt teinien kanssa ihanaa. Osaavat keskustella asiosta fiksusti eivätkä ole vaan parkumassa, ölisemässä ja palveltavana. Lapsia tehdessä kyllä tiesin, että se "aivoton" vaihe pitää käydä läpi.
Minusta melkein päinvastoin. Tai kaikki vaiheet ovat kyllä olleet ihania, mutta murkkuikä meni meidän pojalla ilman minkäänlaisia hankauksia, ainoa merkki sisäisestä kuohunnasta oli aamuärtyisyys. Kaiken aikaa säilyi hyvä keskusteluyhteys, asiat ratkaistiin puhumalla ja poika teki kotityötkin ihan mukisematta. Kun tätä vertaa vauva- ja pikkulapsiaikaan, jotka nekin kyllä olivat ihania, mutta työläitä, niin todella helppoa oli.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:16"]Pikkulasten äitinä olo oli kamalaa, nyt teinien kanssa ihanaa. Osaavat keskustella asiosta fiksusti eivätkä ole vaan parkumassa, ölisemässä ja palveltavana. Lapsia tehdessä kyllä tiesin, että se "aivoton" vaihe pitää käydä läpi.
[/quote] ihan kuin minun kirjoittama.
Lto
Vähän samoja mietteitä oli siihen aikaan kun tyttäreni olivat yläkoulussa. Nyt ovat lukiolaisia, ja ilo on palannut, murkku-ikä taitaa olla ohi :)