Minkä ikäisen kanssa pääsisi jo vähän helpommalla...

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:39"]Ap tässä. Minä olin vakaasti sitä mieltä että me oltaisiin hyviä kasvattajia, koska ollaan aika tiukkoja ja halutaan varsinkin opettaa lapsi kunnioittamaan muita ja ottaa muut huomioon. Ok, jossain on onnistuttukin, paljossa ei. Kyllä me molemmat vielä aikoinaan haaveiltiin useammasta lapsesta, sellaista tuskin koskaan tehdään kun ollaan niin näännyksissä välillä tämän yhdenkin kanssa! Ihan oman mielenterveyden takia ;)  [/quote] Oletteko liiankin tiukkoja? Joskus vanhemmat ovat niin tiukkoja, että lasta pitää komennella ihan koko ajan. Ilmapiiri on ahdistava ja lapsi kiukuttelee vain entistä enemmän.

[/quote]

Ei, koska me osataan pitää hauskaa ja varsinkin rakastaa. Varsinkin minä höpsöttelen paljonkin lapsentasoisesti. Mutta joo, tavaroiden heittely ei ole ok. Tai jatkuva huutaminen. Tai kaikkeen vastaus "EEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIII!!!!" (siis vaikka kun tullaan kotiin: käy pesemässä kädet, EIIIIIIIIIII!!!!)

Mielestäni selvä helpotus tapahtui kun lapsista tuli koululaisia. Ei uhmaa, järki päässä, osaavat lukea ja käyttää puhelinta, voi jättää vähäksi ajaksi yksin.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:08"]

Vauvavuosi: intensiivistä valvomista, yöllisiä huutosessioita, jäätävä univelka

1-2v: valvominen jatkuu, täysvahdittava vauhdikas lapsi, muuten kyllä aika suloinen

2-3v: nukkuu hyvin, uhmaa jonkin verran mutta menee vielä söpöyden piikkiin kun on niin pieni

3-4v: voi helvetin helvetti! IHAN KAMALAA, kaikkeen ei, huutoa, mekastusta, vauhtia, tottelemattomuutta, ja varsinkin sitä uhmaa...

4v >: uhmaa, uhmaa, uhmaa, ei ei ei, kaikesta valitetaan ja kaikki menot menee tavalla tai toisella aina reisille lapsen käytöksen takia

Ömmm.. Milloin tulisi se mukava hetki? Mukavaa oli ehkä ne ikävuodet 1,5v-2,5v. Sen jälkeen ja sitä ennen ollut aika kamalaa. Väsyttää taas päivän häröilyjen jäljiltä.

[/quote]

Ei mun lapsilla ole tuollaisia uhmia ollut minkään ikäisenä, eikä ensimmäisten 3 kk jälkeen mitään pahempia yövalvomisia. Ehkä sulla on kasvatustyylissä jotain vikaa jos 3-4 vuotias on tuollainen?

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 17:22"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:08"]

Vauvavuosi: intensiivistä valvomista, yöllisiä huutosessioita, jäätävä univelka

1-2v: valvominen jatkuu, täysvahdittava vauhdikas lapsi, muuten kyllä aika suloinen

2-3v: nukkuu hyvin, uhmaa jonkin verran mutta menee vielä söpöyden piikkiin kun on niin pieni

3-4v: voi helvetin helvetti! IHAN KAMALAA, kaikkeen ei, huutoa, mekastusta, vauhtia, tottelemattomuutta, ja varsinkin sitä uhmaa...

4v >: uhmaa, uhmaa, uhmaa, ei ei ei, kaikesta valitetaan ja kaikki menot menee tavalla tai toisella aina reisille lapsen käytöksen takia

Ömmm.. Milloin tulisi se mukava hetki? Mukavaa oli ehkä ne ikävuodet 1,5v-2,5v. Sen jälkeen ja sitä ennen ollut aika kamalaa. Väsyttää taas päivän häröilyjen jäljiltä.

[/quote]

Ei mun lapsilla ole tuollaisia uhmia ollut minkään ikäisenä, eikä ensimmäisten 3 kk jälkeen mitään pahempia yövalvomisia. Ehkä sulla on kasvatustyylissä jotain vikaa jos 3-4 vuotias on tuollainen?

[/quote]

Juu, todennäköisesti siitä just kiikastaa. Ei siitä, että lapsia on tosi erilaisia. 

Ainahan joku tämän murjaisee ;) Naapurissa on kaksi poikaa, jotka on (yritetty) kasvattaa samalla tavalla: toinen on todellinen kaunosielu, kiltti ja rauhallinen. Toinen on vieläkin pahempi tuittupää kuin omani, riehakas ja tottelematon ja tulistuu nollasta sataan ihan heti. 

Mä kyllä vaan uskon siihen että toisten lapsien kanssa pääsee paljon helpommalla.

Kyllä se tuon Sirkan kanssa alkaa nyt jo vähän helpottaa, Reijon kanssa on vielä hankalaa. T. Maire 85v. 

Meidän 1,5 vuotiaan kanssa kaikki on ollut ihanaa ja helppoa. Joo no...toki kaappeja availlaan ja ruoalla sotketaan, mutta uloslähtö, vaatteet, nukkuminen, uhmat...kaikki on helppoa. Helpointa ja ihaninta oli vauva aika. Molemmat lapset olleet hyviä nukkujia vastasyntyneenä. Tämä 1,5 lähinnä hymyilee, nauraa, tulee kainaloon, nukahtaa viereen (tai omaan sänkyynkin helposti), kiukuttelee joskus vähän jostain, mutta kun ollaan kahdestaan, on rauhallista ja mukavaa.

Esikoinen ollut taas toista maata. Hänen kohdallaan odotan sitä "mukavaa aikaa". Toki onhan niitö hyviä päiviä välillä, mutta tämä kohta 5 v on kyllä luonteeltaan niin itsepäinen ja helposti suuttuva ollut aina. Energiaa riittäisi vaikka muille jakaa ja lähinnä juostaan ja huudetaan koko päivä. Nukkuminen on vaikea, ruoka on pahaa....

No jaa. Riippuu lapsesta. Ongelmia voi tulla missä iässä vaan. Vaikeinta nyt 17 v:n kanssa, ihan eri luokkaa kuin nuo pikkulapsi murheet. 13v:n kanssa taas helppoa ollut aina. Yhden kanssa vaihtelevia vaiheita ollut, nyt aikuinen ja helppo.

Oma 6v ja olen tullut siihen tulokseen että pääsen helpommalla vasta kun hänestä tulee äiti ja minusta isoäiti... Sitten voi kettuilla hänelle samoin kuin äitini kettuilee minulle että ihan tuttua, kukahan on ollut ihan samanlainen lapsena. :D

Epäilen että aina vaan vaikeammaksi menee. Teini-ikä pahin. Helpointa alle kouluikäiset kun voi vanhempana määritellä mitä tehdään jne. Sen jälkeen valta pienenee, ongelmat suurenee ja lapsi on muille vaikutuksille altis. 4-5 v. lapsi ihan helppo homma- tekee mutä sanot ja on yöt kotona!

Mulla oli helppoa kaikki iät, mutta mä olenkin aika tiukka kasvattaja. Uhmat käsiteltiin aika nopeasti, ainoastaan ihan vauvaiässä oli lyhyet unet, mutta nukuin aina kun vauva nukkui, joten paikattiin päivällä!

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:21"]

Mulla oli helppoa kaikki iät, mutta mä olenkin aika tiukka kasvattaja. Uhmat käsiteltiin aika nopeasti, ainoastaan ihan vauvaiässä oli lyhyet unet, mutta nukuin aina kun vauva nukkui, joten paikattiin päivällä!

[/quote]

Juu, itse olen kyllä tiukka kasvattaja, mutta meillepä on suotu harvinaisen kovapäinen lapsikin. Tässä olisi joku nössömpi ihan hukassa :D ap

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:21"]

Mulla oli helppoa kaikki iät, mutta mä olenkin aika tiukka kasvattaja. Uhmat käsiteltiin aika nopeasti, ainoastaan ihan vauvaiässä oli lyhyet unet, mutta nukuin aina kun vauva nukkui, joten paikattiin päivällä!

[/quote]

Juu, itse olen kyllä tiukka kasvattaja, mutta meillepä on suotu harvinaisen kovapäinen lapsikin. Tässä olisi joku nössömpi ihan hukassa :D ap

[/quote]

P.s. En halua enää ikinä lapsia. En voi sietää lässytystä siitä miten ihania vauvat ja pienet lapset on. ap

Kuopukseni on 12 v ja juuri ajattelin, että vihdoin viimein elämä on helpottunut. 

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:21"]

Mulla oli helppoa kaikki iät, mutta mä olenkin aika tiukka kasvattaja. Uhmat käsiteltiin aika nopeasti, ainoastaan ihan vauvaiässä oli lyhyet unet, mutta nukuin aina kun vauva nukkui, joten paikattiin päivällä!

[/quote]

Kaverinikin oli sitä mieltä että on hyvä ja tiukka kasvattaja kahden ensimmäisen lapsensa aikana. Sitten syntyi se kolmas lapsi ja kaveri myönsi lopulta että paskat hän mikään hyvä kasvattaja ollut, ne kaksi ekaa vain olivat helppoja (ja ovat vieläkin ja tämä kolmas on vieläkin haasteita antava).

Eipä ole tullut vauvakuumetta uudestaan kun itselle tuli ensimmäisenä se kovapäinen tapaus, en ole uskaltanut äidiltäni kysyä onko joskus suunnitellut enemmänkin lapsia vai aiheutinko minä lapsiluvun jäämisen kahteen :D

T: 3

Ap tässä. Minä olin vakaasti sitä mieltä että me oltaisiin hyviä kasvattajia, koska ollaan aika tiukkoja ja halutaan varsinkin opettaa lapsi kunnioittamaan muita ja ottaa muut huomioon. Ok, jossain on onnistuttukin, paljossa ei. Kyllä me molemmat vielä aikoinaan haaveiltiin useammasta lapsesta, sellaista tuskin koskaan tehdään kun ollaan niin näännyksissä välillä tämän yhdenkin kanssa! Ihan oman mielenterveyden takia ;) 

Aivan kohta helpottaa! Viisivuotias on jo päässyt uhmaiästä eikä ole aina äidin helmoissa kiinni. Siitä edespäin koko ajan vain paranee. Ei se murrosikäkään kaikilla ole mitään kamalaa, meillä ainakin säilyi hyvä keskusteluyhteys koko ajan eikä mitään ylilyöntejä koettu.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:39"]Ap tässä. Minä olin vakaasti sitä mieltä että me oltaisiin hyviä kasvattajia, koska ollaan aika tiukkoja ja halutaan varsinkin opettaa lapsi kunnioittamaan muita ja ottaa muut huomioon. Ok, jossain on onnistuttukin, paljossa ei. Kyllä me molemmat vielä aikoinaan haaveiltiin useammasta lapsesta, sellaista tuskin koskaan tehdään kun ollaan niin näännyksissä välillä tämän yhdenkin kanssa! Ihan oman mielenterveyden takia ;) 
[/quote]

Oletteko liiankin tiukkoja? Joskus vanhemmat ovat niin tiukkoja, että lasta pitää komennella ihan koko ajan. Ilmapiiri on ahdistava ja lapsi kiukuttelee vain entistä enemmän.