Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja työssäkäynti
22.02.2015 |
Kaikki te jotka kärsitte pahasta masennuksesta, niin miten teidän työnantajanne on suhtautunut sairauslomiin ja sairauteenne? Mitä lääkäri on laittanut diagnoosiksi?
Itseä pelottaa kovasti, että töissä saavat selville "oikean syyn" siksi olen välillä pitkiä aikoja pois. Tähän asti lääkärit on kirjoittaneet jotain ympäripyöreää diagnoosi-kohtaan sairauslomatodistukseen. Meillä töissä on todella huono ilmapiiri. Kateutta, pahaapuhumista ja selkäänpuukottamista riittää ja yt:kin on ollut. En haluaisi menettää työpaikkaani, mutta parantuminen on minulle kaikista tärkeintä. Olen ollut pitkän väkisin töissä, vaikka sairauslomaa on tarjottu. Yhtenä päivänä vaan romahdin vessaan itkemään täynnä huonoja ajatuksia, ja päätin, että terveyttäni en tämän työpaikan takia uhraa.
Kertokaa te omia kokemuksia.
Kommentit (12)
Mulla on ollut aina masennusdiagnoosi syynä. Ihan sama. En ole työpaikkani suurin mulkvisti. Mutta jos työt menis alta niin eipä kyllä haittas tuokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan olisi voimia ajatella, mutta en haluasi menettää työtäni. Sitten vasta pohjalle menisinkin :(
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 19:38"]
Ei minullakaan olisi voimia ajatella, mutta en haluasi menettää työtäni. Sitten vasta pohjalle menisinkin :(
[/quote]
Minä menetin. Eihän se kivaa ollut silloin, mutta loppujen lopuksi se oli hyvä juttu.
Puhuttiinko teistä pahaa töissä? Että lusmuilette vaan? Työpaikallani oli eräs masentunut ja hänestä puhuttiin, ettei työnteko vaan maita :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina yrittänyt sinnitellä opiskeluissa ja töissä masennuksestani huolimatta. En ole koskaan ottanut siihen sairaslomaa. Ehkä masennukseni ei ole ollut kaikkein pahinta laatua, kun olen pystynyt jotenkin sinnittelemään. Kotona olen sitten itkenyt työpäivien jälkeen. Kerran kyllä töissäkin. Opintoni venyivät usealla vuodella, koska stressinsietokykyni on niin olematon ja pystyin ottamaan vain yhden tai muutaman kurssin kerrallaan. En silti koskaan ottanut sairaslomaa, en edes tiennyt, että sellainen vaihtoehto on olemassa.
Sain potkut kahdesta työpaikasta. Syytä ei kerrottu, vaikka kysyin. En ollut koskaan poissa, muuta kuin kerran vuodessa flunssan takia. Epäilen, että oikeana syynä oli joko masennukseni aiheuttama alentunut työteho tai henkilökemiat. Olin kyllä ahkera ja ystävällinen työntekijä. Yritin parhaani, mutta ei sille voi mitään, jos muisti ja keskittymiskyky pätkii ja ajattelu on hidasta. Olisi pitänyt hakeutua sairaslomalle, mutta en nähnyt omaa tilaani. En ajatellut, että psyykkiset syyt voivat olla perusteita sairaslomalle, kun kuitenkin kykenin työntekoon (hitaasti ja vaivalloisesti). Minulla oli kova tarve olla hyvä työntekijä, koska olin kiinnostavassa oman alan työpaikassa. Nyt itsetunto on niin romahtanut potkujen takia, etten enää pysty olemaan vakuuttava työhaastatteluissa, vaikka minulla onkin hyvät opiskelupaperit ja työkokemusta. Olen ollut pari vuotta työttömänä ja tilanne tuntuu toivottomalta.
Tsemppiä ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 14:32"]
Olen aina yrittänyt sinnitellä opiskeluissa ja töissä masennuksestani huolimatta. En ole koskaan ottanut siihen sairaslomaa. Ehkä masennukseni ei ole ollut kaikkein pahinta laatua, kun olen pystynyt jotenkin sinnittelemään. Kotona olen sitten itkenyt työpäivien jälkeen. Kerran kyllä töissäkin. Opintoni venyivät usealla vuodella, koska stressinsietokykyni on niin olematon ja pystyin ottamaan vain yhden tai muutaman kurssin kerrallaan. En silti koskaan ottanut sairaslomaa, en edes tiennyt, että sellainen vaihtoehto on olemassa.
Sain potkut kahdesta työpaikasta. Syytä ei kerrottu, vaikka kysyin. En ollut koskaan poissa, muuta kuin kerran vuodessa flunssan takia. Epäilen, että oikeana syynä oli joko masennukseni aiheuttama alentunut työteho tai henkilökemiat. Olin kyllä ahkera ja ystävällinen työntekijä. Yritin parhaani, mutta ei sille voi mitään, jos muisti ja keskittymiskyky pätkii ja ajattelu on hidasta. Olisi pitänyt hakeutua sairaslomalle, mutta en nähnyt omaa tilaani. En ajatellut, että psyykkiset syyt voivat olla perusteita sairaslomalle, kun kuitenkin kykenin työntekoon (hitaasti ja vaivalloisesti). Minulla oli kova tarve olla hyvä työntekijä, koska olin kiinnostavassa oman alan työpaikassa. Nyt itsetunto on niin romahtanut potkujen takia, etten enää pysty olemaan vakuuttava työhaastatteluissa, vaikka minulla onkin hyvät opiskelupaperit ja työkokemusta. Olen ollut pari vuotta työttömänä ja tilanne tuntuu toivottomalta.
Tsemppiä ap:lle!
[/quote]
Otan osaa. Kuulostaa kurjalta.
Minulla työnantaja oli kysynyt lääkäriltä syytä sairaslomaan ja lääkäri kysyi lupaa, saako hän kertoa oikeaa syytä. En antanut.
Alkuun olin kolmen viikon sairaslomilla joita aina jatkettiin. Sitten olikin jo B-lausunnon vuoro ja siirtyminen sairaspäivärahalle.
Tässä vaiheessa työnantaja varmasti tiesi syyn. Työkavereita en juuri nähnyt, joten en tiedä puhuttiinko minusta paljoa. Toimistohuoneeni kuitenkin pidettiin nimissäni, joten kyllä kaikki muistivat minun olevan kirjoilla.
Puolivuotisia B-lausuntoja töihin viedessä henkilöstöosastolla oltiin mukavia. Ei moittimista.
Vajaa 2 vuotta poissa oltuani työt loppuivat, mutta tämä oli tiedossa. Ei johtunut sairaslomista. Kävin paikalla putsaamassa pöydän.
Tästä meni vielä melkein 3 vuotta, kunnes olin siinä kunnossa että pystyin taas töihin.
Elettiin aikaa juuri ennen laman alkua, työ löytyi vielä helposti. Lähtikin sitten laman iskettyä suomeen asti aika vikkelään.
Työttömyyden jaksoin ja olen taas töissä. Muutaman vuoden työnhaun jälkeen.
Lääkityksellä olen yhä...
Tsemppiä AP:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jäin pois töistä, vielä kun pääsisin eläkkeelle niin oisin iloinen.
Kivaa, kun jaksatte kertoa kokemuksistanne. Tuo ainakin lohtua asiaa :)
Siinä vaiheessa kun olin oikeasti pahasti uupunut ja masentunut, niin ei ollut voimia ajatella tuollaisia asioita. Ei ollut vaihtoehtoja. Ajattelivat sitten miten ajattelivat. Masennus ei ole oma valinta.