Lue keskustelun säännöt.
Tukehdun kateuteeni!!!
22.02.2015 |
Kaveri sai ihan törkeän hyvän työpaikan ihan törkeän hyvällä palkalla ja vaikka asiaa kuinka mielessäni järjellä perustelen, olen pohjimmiltani kateellinen. En itse pystyisi samaan, vaikka haluaisin. Tuntuu että kaikki omat saavutukseni on kertaheitolla laimennettu, ei niistä viitsi enää edes mainita tuon supermenestyksen rinnalla. Olen yrittänyt kääntää kateutta amerikkalaistyyliseksi haluksi itsekin menestyä ja kehitellytkin paljon ajatuksia miten itsekin pystyisin parantamaan omaa asemaani, mutta tuntuu jotenkin olo niin mitättömältä rimpuilemiselta kun toinen on jo koko elämänsä ja uransa huippupaikoilla! Miten ihmeessä saan oloni tasaantumaan? Keksisin minäkin käyttöä 6900 kuukausipalkalle...
Kommentit (13)
Olen ollut samassa tilanteessa, ei siinä auta mitkään tyhjät neuvot. Ei täällä tyhjästä kukaan kovia palkkoja maksa, ehkä kaverisi saa burnoutin tai ei pärjää työssä. Sitten helpottaa kateuskin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aican turha olla kateellinen. Et tiedä, mitä kaikkea hän joutuu työn takia uhraamaan.
Täysin omilla ansioillaan, kunnioitettava suoritus ja myös siksi niin kadehdittava! Ap
Onko tuo 6900 bruttopalkka? Siitä kun otetaan pois verot ja muut maksut niin tuntipalkaksi tuskin tulee kovin hyvä, sillä ystäväsi joutunee tekemään pitkiä päiviä.
Noh, saa siitä käpälään 3500€, riippuen verovähennyksistä. Eli ei mitenkään järkysti. Verottaja on kateellisten ystävä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan, olen yrittänyt juuri miettiä sitä työn varjopuolta että ilmaiseksi mitään ei saa. Paljon palkkaa, mutta paljon myös vastuuta ja jotain sillä palkkasummalla joutuu elämästään myös myymään. Mutta ... Kunpa itsekin ... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pumppaat itsesi täyteen kateusenergiaa ja alat opiskelemaan ihan himona ja hankit huippukoulutuksellasi huipputyöpaikan ja sitten keksit jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi itse et ole järjestänyt uraasi siihen pisteeseen, jos se sinulle niin tärkeää kerran olisi...?
Vaikea on järjestellä omaa uraa noin vain kotiäitivuosien jälkeen. Tämä kaveri ponnisti kotiäitiydestä ihan huippuasiantuntijan hommiin käymällä ensin töissä hetken aikaa. Alaa en viitsi mainita kun kyseinen työtehtävä on ollut esillä jopa medioissa niin joku voisi tunnistaa henkilön helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus on syy, miksi en edes halua montaa "ystävää".. Enkä hirveesti edes puhu onnistumisistani..
Saiko suhteella vai omilla ansioilla?