Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelko ystävän syömishäiriöstä
23.03.2015 |
Olen 15-vuotias, kuten eräs kaverinikin. Hän on/on ollut masentunut, pelkää ihmisjoukkoja, ei syö julkisilla paikoilla jne. Olen tukenut häntä.
Hän sanoi, että treenaa lähes joka päivä, saattaa käydä 2 kertaa päivässä lenkillä. On puhunut että pelkää joutua terveydenhoitajalle, paitsi viiltelyarpien (terv.hoit. tietää niistä) takia, myös koska paino on pudonnut. Ei kuulemma halua että he luulevat että hän laihduttaa. Ei syö koulussa, puhuu usein kuinka joku tuputti herkkuja mutta ei voinut ottaa. Tänään olemme menossa salille. En halua auttaa häntä laihduttamaan tmv. jos kyse on syömishäiriöstä. Tuntuu pahalta, koska itse olen hieman ylipainoinen ja tarvitsisin treenikaveria, mutta haluaisin että kaverini liikkuu terveellisesti.
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 15:03"]Hei,
olen nyt parikymppinen naisenalku, mutta juuri sinun iässäni jouduin tukemaan samanikäistä ystävääni psyykkisten ongelmien (anoreksia, masennus ja juurikin viiltely) kanssa. Itse sain ystäväni ohjattua terveydenhoitajalle, mutta siellä hän ei halunnut käydä juttelemassa. Tiedostaako ystäväsi syömishäiriönsä? Entä onko hän ilmaissut avuntarpeensa? Kun ihminen itse jo jossain määrin käsittää olevansa sairastunut, on myös helpompi yrittää tukea häntä. Mene mukaan salille, mutta yritä puhua hänelle järkeä. Anorektikoillekin on tärkeää saada harrastaa liikuntaa, valitettavasti hyväntuulisesta harrastuksesta tulee vain pakkomielle. Muista kuitenkin, ettei kukaan ihminen voi pakottaa toista parantumaan. Muutos tapahtuu aina sisältäpäin. Entä ystäväsi vanhemmat ja muut läheiset? Alaikäisenä vanhemmilla on vastuu omasta lapsestaan, joten heidän tulisi olla ensimmäisenä auttamassa ja tukemassa.
[/quote]
Kotona hän käsittääkseni syö terveellistä kasvisruokaa, mutta suhtautuminen ruokaan ei vaikuta terveeltä. Hän on monesti sanonut, että "tuntemattomalle" puhuminen ahdistaa vielä enemmän. En kuitenkaan haluaisi asettaa itselleni liikaa vastuuta toisen hyvinvoinnista, vaikka toki tuen häntä.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15-vuotiaan äitinä olisin kiitollinen, jos minulle kerrottaisiin asiasta. Voi olla että vanhemmat tietävätkin tai tarvitsevat lisää vinkkejä jos epäilevät, mutta eivät ole varmoja mistä on kyse. Toinen vaihtoehto on kertoa terveydenhoitajalle. Olisi tärkeää että tieto menisi niille, jotka voivat auttaa. Teinit eivät keskenään todennäköisesti pysty selvittämään asiaa, vaan tässä tarvitaan aikuisten apua.
väliintulo. kaverini vei minut kädestä pitäen 14v terkkarille ja kertoi tilanteen puolestani. myöhemmin jouduin tekemään saman hänelle. olemme nyt parikymppisiä ja terveitä, edelleen kuin siskoja toisillemme.
kun olet puuttunut tilanteeseen ensin konkreettisesti, voit rauhallisin mielin tukea ystävääsi juuri omien voimavarojesi mukaan, etkä ole vastuussa hänen hyvinvoinnistaan.
Alue: Aihe vapaa
Hei,
olen nyt parikymppinen naisenalku, mutta juuri sinun iässäni jouduin tukemaan samanikäistä ystävääni psyykkisten ongelmien (anoreksia, masennus ja juurikin viiltely) kanssa. Itse sain ystäväni ohjattua terveydenhoitajalle, mutta siellä hän ei halunnut käydä juttelemassa. Tiedostaako ystäväsi syömishäiriönsä? Entä onko hän ilmaissut avuntarpeensa? Kun ihminen itse jo jossain määrin käsittää olevansa sairastunut, on myös helpompi yrittää tukea häntä. Mene mukaan salille, mutta yritä puhua hänelle järkeä. Anorektikoillekin on tärkeää saada harrastaa liikuntaa, valitettavasti hyväntuulisesta harrastuksesta tulee vain pakkomielle. Muista kuitenkin, ettei kukaan ihminen voi pakottaa toista parantumaan. Muutos tapahtuu aina sisältäpäin. Entä ystäväsi vanhemmat ja muut läheiset? Alaikäisenä vanhemmilla on vastuu omasta lapsestaan, joten heidän tulisi olla ensimmäisenä auttamassa ja tukemassa.