Lue keskustelun säännöt.
kertokaa kotiäidit, miten jaksatte tätä arkea!
22.03.2006 |
Mä olen nyt kolmatta viikkoa äitiyslomalla ja olen jo ihan kypsä!!!!!! Mulla on 3-vuotias poika ja toinen syntyy hetkenä minä hyvänsä. Tietysti vauvan syntymä tuo arkeen väkisinkin tohinaa, mutta nyt kun mietin, että edessä on vuosi ja ehkä toinenkin kotona oloa, niin en kyllä kauheasti jaksa riemuita.
Tänään oltu 2 tuntia hereillä. Sinä aikana tehty kaikki se sama, mitä joka ikinen aamu ennen tätä eli käyty pisulla ja pesulla sekä aamupalalla, katsottu teksti-tv:stä uutiset. Sitten lauloin vähän aikaa pojalle lastenlaulukirjasta, kun poika pyysi. Kävin suihkussa. Nyt istun koneella ja poika leikkii autoilla ja parkkitalolla. Mitä seuraavaksi? Vasta tunnin päästä ajattelin laittaa ruokaa....
Kommentit (20)
En minäkään sisällä jaksaisi olla, me käydään ulkoilemassa kaksi kertaa päivässä enemmänkin äidin kuin lasten takia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johonkin puistoon missä on muitakin lapsia ja mammoja, pojalla seuraa, sekä sulla seuraa. ja siellä hurahtaa nopeesti parkin tuntia. mä ainakin odotan että meidän likka kasvaa ja kevtä tulee, niin voidaan olla enempi ulkona...
Nyt kun tähän on tottunut, töihin lähteminen keväällä 2007 kammottaa! Ei pakkotahtisuutta, ei aikaisia herätyksiä, ei kiirettä... Voi olla ulkona, kyläillä päivällä, käydä perhekahvilassa, askarrella, tehdä käsitöitä, mennä vaikka uimaan lasten kanssa keskellä päivää. Elämä on ihanaa juuri näin!
T: Kotiäiti jo 6 vuotta
Ajattelin, että mentäisiin vasta iltapäivällä ruokailun ja päiväunien jälkeen, koska silloin motivaatiotasoni alkaa yleensä hiukan nousta..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset järjestä arkeasi siten, kuin itse sen haluat olevan? Ei sinun tarvitse tylsistyä tällä palstalla, ellet itse niin päätä.
Lapselle tietenkin järjellistä puuhaa, joka pitää hänet käynnissä; esimerkiksi säännöllinen ulkoilu, kyläily, kenties jokin kerho, askartelua, osallistumista.
Tämän lisäksi jotain mikä pitää itsesi liikkeellä. Lue, joko oman alasi kirjallisuutta, tai kaikki ne kirjat jotka jätit ajan puutteen vuoksi lukematta. Opiskele uusi kieli. Tai kokonaan uusi ammatti, jos tunnet kyllstyneesi edelliseen. Maalaa. Kirjoita. Pidä yhteyttä ystäviisi päivisin vaikka sähköpostin välityksellä, monesti illat on mukava pyhittää puolison kanssa oleiluun joten yhteydenpito ystäviin jää herkästi vähiin. Harrasta liikuntaa.
Älä usko, jos palstalaiset väittävät, ettei päiviin voi mahduttaa muuta kuin siivoamisen, ruuanlaiton ja lapsen kanssa olon. Niin väittävien palstalaisten vuorokausi on nettailun vuoksi lyhentynyt usealla tunnilla, siitä ajanpuute.
Tee arjestasi itsesi näköinen.
ja ajatusten vaihto. Ehkä sen takia roikun täällä netissä, kun täällä saa edes jonkunlaisen kontaktin muihin ihmisiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan itse olen joka työssä kyllästynyt aina hyvin pian, vaikka työpaikkoja on ollut monenlaisia - vaativia ja rentoja ja kiireisiä, akateemisia ja ei-akateemisia.
esim. opiskella kotiäitinä kun lapsi roikkuu koko ajan lahkeessa?
Meillä lapsi on vajaa 2 v.
ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat jutut, mitä täällä voi tehdä, on kotityöt ja lapsen kanssa tehtävät asiat sekä lehtien ja kirjojen lukeminen.
ap
Pihalla paistaa kivasti aurinko täällä Helsingissä.
Minä en kaipaa muiden mammojen seuraa, käytän mieluummin ajan johonkin omasta mielestä mukavampaan. Joku edellinen tossa sanoikin että olet omassa kodissasi, voit tehdä siellä ihan mitä tykkäät!
Ala kirjoittaa pöytälaatikkoromaania :) Siinä kuluu aika ja monet imetyshetket kehitellessä juonenkäänteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
esim. opiskella kotiäitinä kun lapsi roikkuu koko ajan lahkeessa?
Meillä lapsi on vajaa 2 v.ei ap
Hyvin muuten näkyy palstailu sinultakin sujuvan =) Potkitko kuinka kovaa sitä kaksivuotiasta lahkeistasi siinä istuessasi?
kaappien järjestely. Mutta ei ole mitään sellaista, mikä motivoisi. Se on ongelmani. Kohta tosin lähden ruoanlaittoon ja se motivoi vähän, kun alkaa jo olla nälkäkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies yhtään tukee ja vahtii välillä lapsia, opiskeleminen onnistuu kyllä. Meillä on lapset 5v, 2v ja 9kk, ja olen opiskellut etä- ja iltatunneilla ihan menestyksekkäästi. Isommat lapset jo leikkivät omiaankin, ja lukiessani vauva on kainalossa, ja kirja vapaassa kädessä. Ei tietysti mikään helpoin tapa opiskella, mutta ei mahdotintakaan!
Istu päivät palstalla ja valita kuinka rankkaa sinulla on, kun lapset eivät anna rauhassa edes palstailla vaan vaativat vastailemaan välillä kysymyksiinsä. Vaadi illalla miestäsi tekemään kotityöt, koska päiväsi on ollut niin rankka, eikä sinulta voi vaatia kahta työpäivää samana päivänä. Älä tee kertakaikkiaan yhtään mitään lapsen kanssa, eihän leikki ole aikuisen työtä. Älä missään nimessä koske mihinkään kotihommiin, tai jos kosketkin, muista tulla heti palstalle valittamaan, kun mies ei ollut tehnyt sitä illalla. Älä yritä löytää keskusteluseuraa muista kotona olevista äideistä, koska sellainen on arvoa alentavaa - äidit eivät osaa puhua kuin lapsistaan, etkä sinäkään voi tietenkään aloittaa keskustelua muusta aiheesta, koska kotiäitiys velvottaa sinua nyt puhumaan vain lapsista.
Muista _aina_ joka välissä painottaa sitä, kuinka rasittava sinun lapsesi on, kun ei anna sinun tehdä yhtään mitään. Ja muista tehdä se täällä palstalla.
Jos joskus oon pelänny paljon niin eilen.. Tulin käymään Astalla ja Jarilla Ylivieskassa. Erno läks käyttää Jaria asioilla ja kun ne tuli takas, Jari sano et suntio tulee näyttää Eemelin meille yheltä. Siinä vaiheessa tuntu et maailma pysähty, katoin kelloa ja huomasin et kello oli kakstoista. Siihen oli enää tunti ku näkisin Eemelin!! Aloin vapista ihan mielettömästi, en voinu liikkua. Sydän hakkas ihan mielettömästi...niin mielettömästi.. Tärisin ja itkin. Ajattelin vaan et miten mä voin mennä kattoon, Eemeli on kuollu??!!!! Se olo oli ihan järkyttävä. En pystyny kuunteleen jos joku sano Eemelin nimen. Silloin tuntu et sydän hyppää ulos kurkusta. Välillä tuntu et sydän pysähtyy ihan kohta, et ihan varmasti kuolen. Ja jos joskus oon pelänny niin sillä hetkellä...ja pelkäsinkin niin helvetisti.. Sain Astalta lääkkeen. Olo helpotti. Pelkäsin vieläkin ihan kauheasti, mutta olo helpotti. Lähettiin autoon ja ajaa kohti sitä kappelia. Sielä käytiin eka kattoo Eemelin haudan paikka, mua paleli ja jännitti et milloin multa kysytään et haluanko mennä kattoon vai en. Sit ku sitä kysyttiin, se kaikki pelko katos kokonaan. Mun oli saatava nähdä se kulta vielä. Ku mä astuin sisään siitä ovesta niin näin sen pienen arkun. Se oli niin pieni... Kun arkun kansi nostettiin ja näin Eemelin, mä romahdin täysin. Se kulta oli niin rauhallinen. Kun se ei liikkunut. Siinä se vaan makas ja oli niin rauhassa.. Ei se voinu olla mun Eemeli! Mut silti se oli. Kyykistyin arkun viereen ja katoin niitä suloisia kasvoja. Poika oli ku nukke...niin sulonen.. Niinku enkeli.. Silitin sitä pientä poskea, halusin ottaa Eemelin syliin. Kun vaan olisin voinu...mutten voinu. Silitin vaan sitä poskea ja itkin, kuinka väärältä ja epätodelliselta se hetki tuntui! Just olin mukana ottamassa Eemeliä vastaan tähän maailmaan! Justhan mä kuulin kun Eemeli itki ensimmäisen kerran, näin sen ku se avas silmänsä ensi kerran! Ja nyt mä istuin siinä, Eemelin vieressä, ja tiesin et se ei koskaan enää nousis ylös siitä. Se pieni enkeli nukkuis siinä ikuisesti.. Mutta nyt Eemelin oli hyvä olla. Ei kipua, ei tuskaa. Nyt se kulta on turvassa ja mikään ei enää sitä satuta. Nyt Eemeli on turvassa ja sillä on rauha... Kulta...
kerrotko, mitä mielenkiintoista ja haastavaa tekemistä voi keksiä kotona??
Ainoat jutut, mitä täällä voi tehdä, on kotityöt ja lapsen kanssa tehtävät asiat sekä lehtien ja kirjojen lukeminen.
ap
Mutta voin nyt puhua ihan itsestäni.
Minusta esimerkiksi lehtien ja kirjojen lukeminen on mielenkiintoista. Olen koko ikäni rakastanut kirjoja ja koonnut kotiin aikamoisen kotikirjaston. Sen lisäksi käydään läheisessä kirjastossa usein, ja kierrän myös kirjakaupoissa ja antikvariaateissa (keräilen tietynlaisia vanhoja kirjoja). Ostan irtonumeroina monenlaisia lehtiä ja kotiin tilaan muutamia lehtiä ihan vaan huvin vuoksi (esim. keräilyyn ja sisustamiseen liittyen) ja sitten joitakin omaan alaani liittyviä kiinnostukseeni (siihen alaan siis, jota opiskelin, ja jolla työskentelin ennen kuin jäin kotiin).
Samoin noista lapsen kanssa tehtävistä asioista saa kyllä mielenkiintoisia ja haastavia. Itse olen uppoutunut ajoittain lapsipsykologiaan ja erilaisiin pedagogisiin teoksiin - viimeksi innostuin Charlotte Masonin ajatuksista ja niiden nykyaikaisesta toteutuksesta. Olen hankkinut ja tehnyt Montessori-välineitä ja muutenkin koetan kiinnittää huomiota siihen, minkälaisia virikkeitä lapset kotona saavat. Ihan ne arkiaskareetkin hitaasti lapsen kanssa tuntuvat ainakin itsestäni mielenkiintoisimmilta, kun lähestyy asiaa siltä kannalta, kuinka uusia ja tärkeitä " oppimiskokemuksia" ne lapselle ovatkaan.
Minulla sattuu sen lisäksi olemaan monenlaisia harrastuksia (itsestäni mielenkiintoisia ja kai jonkin verran haastaviakin), joita on helppoa toteuttaa joko ihan kotona, taikka lasten kanssa liikkuessa. Teen käsitöitä - olen opetellut monimutkaisempaa kutomista ja virkkaamista ja tilkkutöitä vasta kotiin jäätyäni. Maalaaminen sen sijaan on ollut harrastus lapsesta saakka, ja minulla on oma " taidenurkkaus" kotona, missä on tilaa öljyväriharrastukselle. Samoin harrastan luontovalokuvausta. Olen aloittanut kasvimaan pidon. Yhdessä vaiheessa tein vapaaehtoistyötä viikonloppuisin, mutta tällä hetkellä siihen ei tunnu jäävän aikaa.
Minusta asiaa ei kannata lähestyä niinpäin, että eihän täällä kotona/kotiäitinä voi tehdä mitään sellaista, mikä minua kiinnostaa. Mieti sen sijaan ensin se, mikä sinua kiinnostaa, ja sen jälkeen mieti se, miten voit sitä kotiäitinä toteuttaa.
Sitten jos nyt ajatellaan ihan haastavuutta, niin eihän kotona tietenkään ole sellaista työelämän kaltaista painostusta käyttää aivojaan, saavuttaa ja yltää enempään. Se motivaatio pitää jotenkin löytyä itsestään, mikä sinänsä jo on minusta haastavaa, samoin kun joskus sen ajan järjestäminen.
Itse olen vähän laiska ihminen, jolla on taipumus joutohetkenä istahtaa tähän koneelle surffaamaan aika passiivisena. On siis nähtävä vaivaa sen eteen, että tulen käyttäneeksi omaa aivokapasiteettiani. Tosiaan olen opiskellut itsekseni kotona jonkin verran (myönnän, etten lainkaan sellaisin tuloksin kuin jonkin oppilaitoksen opiskelijana enemmällä ajalla voisi saavuttaa) ja yleensä koetan löytää kiinnostusta mahdollisimman monipuolisille asioille. Mm. minulla on aina ollut huono matematiikkapää, mutta päätin jokin aika sitten, että moinen asia on myytti, ja että minäkin voin ymmärtää matematiikka, vaikka aikuinen jo olenkin, ja nyt siis kertailen matematiikan saloja erilaisin konstein, epäsäännöllisen säännöllisesti.
Nro 9
Vierailija:
Sitten jos nyt ajatellaan ihan haastavuutta, niin eihän kotona tietenkään ole sellaista työelämän kaltaista painostusta käyttää aivojaan, saavuttaa ja yltää enempään. Se motivaatio pitää jotenkin löytyä itsestään, mikä sinänsä jo on minusta haastavaa, samoin kun joskus sen ajan järjestäminen.
Toiset tarvitsevat jotakuta toista kertomaan mitä pitäisi tehdä (esimerkiksi pomo), toisilla riittää aivokapasiteettia keksiä ne aktiviteetit itse. Kumpaan ryhmään sinä ap. kuulut?
mutta kotiäitiyteen vai odottamiseen?
Kyllähän sitten kun olo kevenee ja jos vauvakin joskus nukkuu ettei tarvitse haamuilla kovin hirveissä univeloissa, sitä jaksaa taas keksiä muutakin puuhaa kuin minimiperuskuviot.
Vähän kyllä ihmetyttää tuo että taas on ollut samanlainen aamu -eikös se elämä noudattele täsmälleen samoja raiteitaan vaikka käy töissäkin? Sama hulina aamulla kiireessä ja väsyneenä, töissä rutiinihommat, kotiin, kauppaan, ruokaa, siivousta... mitä ihmeen erilaista siinä elämässä sitten on? Olisiko kenties ollut hiukan liian korkeat odotukset äitiyslomalle jäämisen suhteen?
Puuhaa ja touhua riittää, ei käy aika pitkäksi. Meillä on 5 lasta 5v, 3v, 1.5v ja kaksoset 3kk .Käydään kerhoissa, ollaan ulkona, luetaan ja leikitään sisällä, siivotaan, tiskataan, pestään pyykkiä, joskus käydään jossain kylässä jne. Ainakin mulla itselläni, jos päivät menee suht samaan tahtiin homma toimii. Opiskellakkin kerkiää kun pienemmät lapset nukkuu päiväunia. Toki äitejä on moneen lähtöön, toiset eivät vaan yksin kertasesti viihdy kotona. mä taas oiken rakastan tätä kotona olemista kun saa puuhata kaikkea omassa tahdissaan lasten kaa. Aikapaljon lapset kyllä leikkii keskenäänkin, ja sillon mä istun täällä netissä:) Ei tule kyllä tosiaankaan ksokaan tunnetta että ei olisi mitään motivoivaa ja järkevää tekemistä.