Yksinäisyys

Muista että facebook on kulissia. Kenenkään elämä ei ole oikeasti kovin ihmeellistä. Muista pitää omasta jaksamisestasi huolta = tee jotain kivaa välillä. Vauvat kasvaa ja ensi vuonna sun elämä on jo ihan erilaista!

Montako kaveria sulla on Facebookissa? Mulla on nimittäin 0. Something to think about...

Kuka laskee jotain FB-kaveruuksia?

Ei voisi vähempää kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:48"]Montako kaveria sulla on Facebookissa? Mulla on nimittäin 0. Something to think about...
[/quote]

N. 100, joista melken kaikki on itselleni ihan turhia ihmisiä joiden kanssa en ole edes tekemisissä. Pitäisi varmaan poistaa koko facebook. Ap

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:52"]

Kuka laskee jotain FB-kaveruuksia?

Ei voisi vähempää kiinnostaa.

[/quote]

Yksinäinen ihminen ehkä? Ole onnellinen, ettet tiedä siitä mitään. Vielä.

Mutta onhan sulla mies? Sisko, äiti, veli, isä, serkku, jolle soittaa vaikka? Ei lauantai-iltana missään kuulukaan riekkua, kun on jo lapsia. Aikuisen elämää.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:55"]Mutta onhan sulla mies? Sisko, äiti, veli, isä, serkku, jolle soittaa vaikka? Ei lauantai-iltana missään kuulukaan riekkua, kun on jo lapsia. Aikuisen elämää.
[/quote]

Mies on, mutta harvoin kotona, ja hänellä on itselläänkin niin rankkaa etten ihan kaikkea uskalla hänen päälleen kaataa. Sisaruksia ei ole, ja vanhempiin sen verran etäiset välit, etten heille osaa oikein tästä vain soittaa. Siitä tulisi 3 minuutin niitä näitä-rupattelupuhelu josta tulisi vain kurjempi olo.
Niinhän se on, että tämän kotielämän pitäisi nyt vain riittää, ja koen hirveää syyllisyyttä siitä että olen onneton, vaikka vauvaani rakastankin.

Ei oo facebookkia, ei perhettä, ei sukulaisia vain minä. Yksinäistä on

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 21:00"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:55"]Mutta onhan sulla mies? Sisko, äiti, veli, isä, serkku, jolle soittaa vaikka? Ei lauantai-iltana missään kuulukaan riekkua, kun on jo lapsia. Aikuisen elämää.
[/quote]

Mies on, mutta harvoin kotona, ja hänellä on itselläänkin niin rankkaa etten ihan kaikkea uskalla hänen päälleen kaataa. Sisaruksia ei ole, ja vanhempiin sen verran etäiset välit, etten heille osaa oikein tästä vain soittaa. Siitä tulisi 3 minuutin niitä näitä-rupattelupuhelu josta tulisi vain kurjempi olo.
Niinhän se on, että tämän kotielämän pitäisi nyt vain riittää, ja koen hirveää syyllisyyttä siitä että olen onneton, vaikka vauvaani rakastankin.
[/quote]

Tämä siis Ap.

Sellaista se elämä on.

Mä voisin tulla teille kylään jos haluatte :)

Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Mulla on perhe, jonka kanssa jaan kaiken, siis mies ja lapset. En kaipaa muita ihmissuhteita. Olen toki töissä, mutta en kaipaa työkavereistani ystäviä vapaa-ajalle. Mieheni haluaisi enemmän perheen ulkopuolista sosiaalista elämää, mutta itse en. Tietyistä syistä en halua kyläillä tai riekkua kaupungilla, esim. monet ihmiset tarjoavat/juovat kyläilyn yhteydessä alkoholia, josta en pidä ollenkaan ja toisaalta en halua levitellä asioitani vieraille. Minulla ei oikeastaan ole juuri ystäviä.

Haluaisin kysyä, että ajattelitko ystäviesikin elämän "pysähtyvän" kun sinä olet kotona vauvan kanssa?

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 21:07"]Mä voisin tulla teille kylään jos haluatte :)
[/quote]

Voi kiitos hurjasti tarjouksesta, lämmittää mieltä, vaikka tämän foorumin kautta tuosta noin vain treffaaminen olisikin vähän mutkikkaampi juttu. Kiitos silti <3

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 21:09"]Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Mulla on perhe, jonka kanssa jaan kaiken, siis mies ja lapset. En kaipaa muita ihmissuhteita. Olen toki töissä, mutta en kaipaa työkavereistani ystäviä vapaa-ajalle. Mieheni haluaisi enemmän perheen ulkopuolista sosiaalista elämää, mutta itse en. Tietyistä syistä en halua kyläillä tai riekkua kaupungilla, esim. monet ihmiset tarjoavat/juovat kyläilyn yhteydessä alkoholia, josta en pidä ollenkaan ja toisaalta en halua levitellä asioitani vieraille. Minulla ei oikeastaan ole juuri ystäviä.

Haluaisin kysyä, että ajattelitko ystäviesikin elämän "pysähtyvän" kun sinä olet kotona vauvan kanssa?
[/quote]

Se on hienoa, jos se riittää sinulle. Itsekin kuvittelin etukäteen, että kestäisin tätä paremmin, mutta todellisuus ei sitten ihan vastannutkaan kuvitelmia. En kuvitellut muiden elämän pysähtyvän, mutta en toisaalta myöskään ihan tajunnut miten yksinäiseksi omani muuttuu. Miehenkään kanssa ei ole enää aikaa oikein muuhun kuin arjen pyörittämiseen. Normaaliahan se on ja kuuluu toki asiaan, mutta shokkina tuli vain miten vähän sitä omaa aikaa (tai parisuhdeaikaa) oikeastaan onkaan. Töihin en ole vielä palannut, mutta se varmaan helpottaa oloa sitten osaltaan kun se tapahtuu. Luulin olevani sopivampi äidiksi kuin näemmä olenkaan.

Vauva-aika on se pahin. Kyllä se elämä normalisoituu sitten taas pikkuhiljaa!

Ei se kerro soveltuvuudesta äidiksi jos on yksinäinen. Mutta ehkä tarvitset lähellesi ihmisiä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa ja kaipaavat myös seuraa. Jos pyörii vain kotona, pikkuasioista tulee äkkiä isoja mörköjä ajatuksissa. Onko lähelläsi esim. MLL:n perhekerhoa, jossa voisit tutustua uusiin ihmisiin? Itse muistan hyvin elävästi tuon ajan, ja ratkaisin osaltani asian keksimällä päiviin milloin mitäkin ohjelmaa.

Äitiys ei ole joka päivä vain onnen huumaa. Se on fakta. Niinpä kannattaa tehdä itse omasta elämästään mahdollisimman mielekästä.

2

Sulla on vauva. Sä olet äiti. Voikun sä näkisit sen arvokkaan asian.

nyt on yksinäistä. Vauva sitoo. Vauva tarvitsee. Olet se kaikkein tärkein. Sinun hyvinvointisi on tosi tärkeä.

pidä hyvää huolta itsestäsi.

se Facebook on harhaa. Se vaan on. Kulissia.

siihen vertailuun kun lähtee, niin lahoaa.

älä lähde. Moni ei ole siellä.

on muita juttuja, joita ei kailota siellä.

se vaan näyttää niin aktiivista, kun pistää parastaan sinne kirjojen sivuille..

tee vaikka oma Facebook. Mitä ei tarvi muille näyttää.

voimia sinulle. Mene seurakunnan kerhoon vauvan kanssa tai MLL tai puisto. Jostain löytyy kyllä . Ja nauti vauvaa-ajasta ja vauvasi seurasta. Hoida ja juttele ja kiinnostu.

olet hieno äiti. Siinä juuri missä olet nyt...ei sitä tarvitse esitellä, jos ei halua.

mä en halua yhtään kuvaa tai juttua mun perheestä sinne Facebookiin. En vaan halua. Joskus on kiva käydä lukemassa toisten juttuja ja petkuttaa hyviä. Mutta muuta en ajatellut sieltä tarvitsevani.

ei ole sellaisenaan mun juttu ollenkaan. En oikeesti kohtaa siellä ketään.

mäkin olen yksinäinen ja mulla on perhe. Ja tiedän, että yksinäisyys on pään sisällä. Ja välillä ene kyllö jaksakaan sosiaalista. Mutta onhan kaikkea kivaa. Kun sen vaan näkee.

hymy sinulle. Ota selfie ja ota kuva vauvasta ja ota kuva vauvasta ja sinusta. Ja kehitä ne ja  laita omalle kodin seinälle. Teidän oman kodin...ei yleiselle ilmoitustaululle kisaamaan. Vaan itselle muistuttamaan mikä on tärkeää.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 21:27"]Ei se kerro soveltuvuudesta äidiksi jos on yksinäinen. Mutta ehkä tarvitset lähellesi ihmisiä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa ja kaipaavat myös seuraa. Jos pyörii vain kotona, pikkuasioista tulee äkkiä isoja mörköjä ajatuksissa. Onko lähelläsi esim. MLL:n perhekerhoa, jossa voisit tutustua uusiin ihmisiin? Itse muistan hyvin elävästi tuon ajan, ja ratkaisin osaltani asian keksimällä päiviin milloin mitäkin ohjelmaa.

Äitiys ei ole joka päivä vain onnen huumaa. Se on fakta. Niinpä kannattaa tehdä itse omasta elämästään mahdollisimman mielekästä.

2
[/quote]

Olen kokenut että ihmisillä on yleensä vauvan saadessaan jo paljon muita äitikavereita, ja hankalalta tuppautua puolituttujen keskuteluihin mukaan. Pitää ottaa selvää onko jotain kerhoja. Kiitos kannustavista sanoista <3

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 21:32"]Sulla on vauva. Sä olet äiti. Voikun sä näkisit sen arvokkaan asian.

nyt on yksinäistä. Vauva sitoo. Vauva tarvitsee. Olet se kaikkein tärkein. Sinun hyvinvointisi on tosi tärkeä.

pidä hyvää huolta itsestäsi.

se Facebook on harhaa. Se vaan on. Kulissia.

siihen vertailuun kun lähtee, niin lahoaa.

älä lähde. Moni ei ole siellä.

on muita juttuja, joita ei kailota siellä.

se vaan näyttää niin aktiivista, kun pistää parastaan sinne kirjojen sivuille..

tee vaikka oma Facebook. Mitä ei tarvi muille näyttää.

voimia sinulle. Mene seurakunnan kerhoon vauvan kanssa tai MLL tai puisto. Jostain löytyy kyllä . Ja nauti vauvaa-ajasta ja vauvasi seurasta. Hoida ja juttele ja kiinnostu.

olet hieno äiti. Siinä juuri missä olet nyt...ei sitä tarvitse esitellä, jos ei halua.

mä en halua yhtään kuvaa tai juttua mun perheestä sinne Facebookiin. En vaan halua. Joskus on kiva käydä lukemassa toisten juttuja ja petkuttaa hyviä. Mutta muuta en ajatellut sieltä tarvitsevani.

ei ole sellaisenaan mun juttu ollenkaan. En oikeesti kohtaa siellä ketään.

mäkin olen yksinäinen ja mulla on perhe. Ja tiedän, että yksinäisyys on pään sisällä. Ja välillä ene kyllö jaksakaan sosiaalista. Mutta onhan kaikkea kivaa. Kun sen vaan näkee.

hymy sinulle. Ota selfie ja ota kuva vauvasta ja ota kuva vauvasta ja sinusta. Ja kehitä ne ja  laita omalle kodin seinälle. Teidän oman kodin...ei yleiselle ilmoitustaululle kisaamaan. Vaan itselle muistuttamaan mikä on tärkeää.

 
[/quote]

Kiitos <3 Sanasi saivat minut tässä mielentilassa kyyneliin. Toki rakastan vauvaani, eikä mikään ole minulle tärkeämpää. Tällaisina hetkinä on vain hankala nähdä koko perhe-elämän mielekkyys, kun seinät kaatuu päälle.

Olen vastaaja nro 13. Itse kävin vauvan kanssa aikoinani juurikin perhekerhoissa tms. en oikeasti halunnut tai kokenut tarvitsevani niitä, mutta ajattelin (ehkä pelkäsinkin) erakoituvani täysin. Aina siellä joku on, jolla ei jo ole kavereita tai joku hyväsydäminen joka toivottaa uudenkin tervetulleeksi. Ehkäpä erityisesti sitten kun vauva kasvaa, on vielä helpompi saada kavereita vaikka puistoista. Kaverin saamiseen tarvitaan myös hitunen omaa aktiivisuutta.