Lue keskustelun säännöt.
Mä en usko, että masennusta oikeesti on.
21.02.2015 |
ihmisillä on vaan ongelma asennoitua tilanteisiin, helpompaa ja kivempaa se on sääliä itseensä ja voivotella kun mikään ei onnistu (vaikkei mitään edes yritä) ja muut tekee kaiken puolesta. Ja saa paljon huomiota, eikä tarttee käydä töissä. Saa loikoilla sohvalla ja katsoa telkkua. Tän takia yhteiskuntaan on vaikea saada parannusta.
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:11"]
Niinpä niin. Mielenterveyden häiriöt ei todellakaan ole asenteissa samalla viivalla somaattisten sairauksien kanssa.
[/quote]
Ei todellakaan. Esimerkiksi psykopaatteja ja pedofiilejä vihataan, mutta sitten taas masennus on "hyväksyttävää".
Eihän nyt kukaan esim. sano että jalka poikki on OK, mutta jännetupentulehdus ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en usko, että syöpä on oikea sairaus. ne haluu vaan ilmasen peruukin, jotta olisi hienot hiukset.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:55"]
Niin tai näin, jotenkin samaa mieltä ap:n kanssa ja kyllä on paljon kokemusta alasta. On oikeesti sairaita ja sit on niitä reppapöksyjä jotka hajoo joka asiasta. Jos vähän painetta töissä tai jopa jo koulumaailmassa niin ei pysty jaksaan/tekeen mitään muuta ku saikkuasaikkua vaan. Jollain tavalla muoti-ilmiö joka toivottavasti kääntymässä jo poispäin ja tilalle tulee joku uusi trendi.
[/quote]
No olisko mitenkään mahdollista että näillä "reppapöksyillä" on todennäköisesti aika paljon kehnommat lähtökohdat kuin niillä vahvemmilla, normaalin toimintakykyisillä? Stressisietokyky kehittyy jo lapsuudesta alkaen, turvallisessa ja tasapainoisessa kasvuympäristössä kasvaa pärjääviä ja nää muut on joutunu kasvamaan ja elämään vääränlaisessa ympäristössä (jollaista täällä kyllä joutuu viimeistään koulumaailmassa kokemaan jokainen lapsi - siksi niin yleisiä nämä ongelmat).
[/quote]
Tämä minua juuri ärsyttää. Osa ihmisiä katsoo, että voi voi, kun isi sanoi mulle nuorena rumasti, saan loppuelämän saikuttaa ja elää muiden rahoilla ja voi voi, kun en voi mitään, kun olen heikompi. Vahvat ihmiset saavat maksaa mun elämisen.
On tässä perkele monella muullakin ollut lapsena vaikeaa, mutta silti on menty eteen päin ja tehty töitä ja elätetty itsensä. Nykymaailma on sellaista, että jos nostat kädet pystyyn ja nyyhkit, palkitaan ilmaisella rahalla ja asunnolla ja asumistuella ja kaikella mahdollisella. Mutta jos olet vahva ja selviät, maksat joka saatanan euron itse elämisestäsi ja teet töitä 65 vuotiaaksi asti, että "herkät ja heikot" ihmiset saa maata kotona ja kaivaa omaa napaansa ja sitä isänsä sanomista koko elämän
[/quote]
Niinpä, tähän kun viisasten kiven keksisi niin nobelin varmaan saisi. En aivan allekirjoita sitäkään että pelkästään lähtökohdista on kyse, koska heikoistakin lähtökohdista tulee erittäin vahvoja henkilöitä ja päinvastoin. Vaan jotenkin syy on jossain kauempana tässä yhteiskunnassa. En voisi kuvitella että itsenäistymisen jälkeen kun yhteiskuntaa ruvettiin rakentamaan että voisko meidän Paavali nyt tulla kaatamaan metsää vaikka naapurilla on uudempi kuokka? Olisi edes ollut vaihtoehto vastaus siihen aikaan vs nyt että en voi mennä kouluun kun mulla ei 00 uusinto iphonea tjs. Jotenkin tää suvaitsevuus, kurittomuus, nykyisen kasvatusmetodit, löysäily yms. ovat osasyyllisiä tähän ongelmaan.
No aivan sama sun uskojes kanssa. Kirjoitit tämän aloituksen tahallasi, mutta aika väsähtänyt ketju tästä tuli.
Provojen aatelia. Saat papukaijamerkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän tolla mun teinillä sit on, jos ei olekaan vakavastai masennuksesta kyse, hmm...
Mä en usko, että se säälittelee itteensä.
Mä olen ihan tosissani. Ymmärrän kyllä, että ajatellaan provoksi. Mulla on lähipiirissä parikin "masentunutta" ja ei kyllä yhtään kiinnosta olla tekemisissä. Aina sais kuunnella voivottelua. Mistähän ne sen energian siihen valittamiseen saa? Suuntaisi sen edes johonkin hyödylliseen. Mutta kuten sanoin ni on kivempaa kun saa vaan olla, eikä ole vastuuta mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Mitään asiaahan ei ole olemassa ennen kuin SINÄ uskot siihen.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:03"]
Mikähän tolla mun teinillä sit on, jos ei olekaan vakavastai masennuksesta kyse, hmm...
Mä en usko, että se säälittelee itteensä.
[/quote]
Murrosikä? Teineillä hormonit heittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäm_koulussa on jäänyt pari oppituntia ap:ltä väliin.
Voi ap, otan osaa, että et ollut jonossa silloin, kun älyä jaettiin.
Tiedätkö, että on olemassa sellainen viisaus, kun: on parempi olla hiljaa ja antaa ihmisten luulla, että olet tyhmä, kuin avata suu ja todistaa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:05"]
Juuri näin. Mitään asiaahan ei ole olemassa ennen kuin SINÄ uskot siihen.
[/quote]
Onko joku asia olemassa vain siksi, että sanotaan niin ja suurinosa uskoo siihen? Varmaan uskot jumalaankin? :D
Niinpä niin. Mielenterveyden häiriöt ei todellakaan ole asenteissa samalla viivalla somaattisten sairauksien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:08"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:05"]
Juuri näin. Mitään asiaahan ei ole olemassa ennen kuin SINÄ uskot siihen.
[/quote]
Onko joku asia olemassa vain siksi, että sanotaan niin ja suurinosa uskoo siihen? Varmaan uskot jumalaankin? :D
[/quote]
Kyllä siitä on ihan tutkimustuloksiakin. Masennus näkyy aivojen toiminnassa.
On masentuneita ja on "masentuneita".
Nämä "masentuneet" sitten saavat ihmiset ajattelemaan ap:n lailla.
Minä en usko että flunssaa on. Ihmiset vaan laiskuuttaan valuttelavat räkää nenästään, että saisivat jäädä kotiin katsomaan telkkua. Näin se kuule on.
En minäkään uskonut kunnes itse sairastuin masennukseen.
Tää voi olla bensaa nuotiolle mutta olkoon. Osittain samaa mieltä ap:n kanssa. Tai siis uskon että masennusta on olemassa ihan samalla tavalla kuin alkoholismia tai huumeriippuvuutta. Ja kaikissa niissä potilaan omalla tahdolla pystyä elämään oman biologiansa kanssa on valtava merkitys. Masennustaipumus on osalla ihmisistä, toiset oppii elämään sen kanssa ja toiset ei.
Omassa lähipiirissä on kroonisesti masentunut henkilö, joka ei edes halua itselleen apua. On pitkillä ja pätkillä sairauslomilla, selkä tai maha vihottelee jos ei muuta ja jatkuvasti on huono ja kurja olla. Ei suostu masennuslääkitykseen, ei halua terapiaa, ei halua elää säännöllisesti eikä halua syödä terveellisesti. Ei, kaikki on sen syytä että työpaikalla/asunnossa/ kämpässä vuonna kirves oli hometta, työkaveri x työpaikassa y oli tyhmä, pomo kiusaa, työkaveri kiusaa, opiskeluaikana proffa oli tyhmä eikä siksi voi valmistua jne. Aina paha olo on jonkun muun ulkopuoliseen vastuulla. Itse ei voi tehdä mitään oman olonsa parantamiseksi; tyhmän työterveyslääkärin pitäisi löytää joku fyysinen sairaus, johon olisi ihmelääke. Vaan kun ei löydy.
Masennus voi puhjeta myös traumaattisen kokemuksen seurauksena, kuten itselle kävi. En ole luonteeltani negatiivinen ihminen, mutta silloin ilman lääkitystä en tiedä olisinko tänään enää täällä. Nyt vuosien jälkeen olen kuitenkin toipunut täysin.
Ei ap kannattaisi olla noin ylimielisen oloinen, et voi ennustaa mitä omassa elämässäsi tulee vielä tapahtumaan, toivottavasti et kuitenkaan masennusta joudu kokemaan