Pelkään jääväni yksin.
Meillä on miehen kanssa jo yksi lapsi ja toinen tulossa. Olen kumminkin raskauden myötä masentunut pahasti. Myös miehellä on henkisesti huono olla, en tiedä miksi. Eikä taida hän itsekään tietää. Sanoo vain, että töissä on niin raskasta. Pelkään, että mies on niin loppu, että päättää tehdä niin kuin moni, että lähtee vain pois ja välttämään vastuuta ja jättää lapset minulle. En tiedä miten pärjäisin yksin kun en ole henkisesti vielä terve vaan hoitosuhde on vasta alkuvaiheessa. Joka päiväinen elämä tuntuu nyt jo kovin raskaalta, en millään jaksaisi hoitaa yksin taaperoa ja vielä siihen lisäksi vauvaa. Mies purkaa yhä pahaa oloaan minuun tiuskimalla ja kiukuttelemalla, minä olen tämän jo omalta osuudeltani lopettanut. Sillä se ei auta yhtään, että sen lisäksi, että molemmilla on paha olla muutenkin henkisesti niin kaadetaan toistemme päälle lisää pahaa oloa. Mies ei osaa oikein puhua vieraille ihmisille, käymme kyllä pariterapiassa, mutta miehen on vain vaikea avautua. Ainoa keino vain sattuu olemaan se pariterapia, koska meidän välillämme ei kommunikaatio toimi, aina syntyy riita, ellei siinä ole joku muu estämässä ja johdattelemassa keskustelua. Mies sanoo, että on vaikea myös puhua minulle. Pelkää puhua, koska pelkää, että teen itselleni jotain tai suutun. Tuntuu, että olemme ihan umpikujassa. Haluaisin saada tämän toimimaan, mutta se ei onnistu jos mies ei ala puhua...
Hakkaa apua. En ymmärrä miksi olette tuohon enään toista lasta tehneet. Järki käteen ihmiset ♡