Lue keskustelun säännöt.
Lapsen äidin rakkaus raskaana loppui.
10.02.2015 |
Olen tulevan lapsen isä. Tulevan lapsemme äiti kertoi että ei enää rakasta minua ja käski minut elämästään pois. Muutin ystävälleni. Kuvittelin että tämä on tilapäistä mutta aika kului ja pian hän pyysikin minua etsimään oman asunnon. Masennuin pahasti ja aina kun näin hänet käyttäydyin sekavasti, stressaantuneesti ja hätääntyneesti koska olin aivan sekaisin järkytyksestä ja pommitin häntä viesteillä ja anelin häntä takaisin. Nyt hän ei halua olla enää missään yhteydessä. Hän ei voi sietää minua eikä läsnäoloani. Ennen raskaaksi tuloa hän rakasti minua ja minä häntä enemmän kuin mitään. Sitten hän vetäytyi, ei enää yhtäkkiä luottanut minuun ja halusi olla yksin. Tästä on jo lähes puoli vuotta. Vauva syntyy pian. Kenellekkään käynyt samoin? Onko minulla enää mitään toivoa?
Kommentit (9)
Raskaana alkaa hylkiä jopa omia lapsiaan ja lemmikkejään, kun maailmaan mahtuu vain se uusi tulokas, jonka tarpeisiin pitää keskittyä. Kyllähän siinä saattaa mies olla kovilla. Toisaalta sitten isilläkin on usein tuossa kohtaa omat kotkotuksensa, kun pitää rimpuilla kohtaloa vastaan.
Vaikutat peräänsoitteluinesi hiukan siltä, että olet lapsen roolissa hänen elämässään, ja siksikin syrjäänpotkittava. Mieti, mitä isällä voi olla tuoreelle äidille annettavaa, ota sitä etäisyyttä sopivasti ja muutu suojeltavasta suojelijaksi. Jos suojelu ei lapsen synnyttyäkään kelpaa, suojelet siten lasta. Älä anna savustaa itseäsi ulos lapsesi elämästä, vaan piipahdat päivittäin vähintään katsomassa. Me ei tarvita sua mihinkään -tyyppiseen kitinään voit todeta, että kun et ole mitään pahaakaan tekemässä, äidin asia ei ole lapsensa puolesta sellaista asiaa päättää. Joskus tuleva äiti vain on liian tyhmä osatakseen ajatella lapsenkin etua. Jos mikään ei auta, etsi taustatukea hänen suvultaan, ystäviltään yms. Jos kaikki eivät ole jälkeenjääneitä, joku heistä näkee nokkaansa pitemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vain hormonihirviöltä, jollainen itsekin olin toisen raskauden aikana. Saas nähdä miten käy synnytyksen jälkeen. Siinä voi kyllä siltikin mennä puolikin vuotta tai kauemminkin ennen kuin hormonit tasaantuu taas normaaliksi. Ensimmäisellä kerralla minulla ei mennyt näin, mutta toisella kerralla olin kyllä ihan tärähtänyt :D
Ja tsemppiä jos tämä ei ole provo. Toivottavasti asiat korjaantuu tai voisitte ainakin olla hyvissä väleissä, vaikka erossa olisittekin. Kannattaa nyt antaa äidille tilaa, eikä painostaa yhtään. Anna hänen tulla sinun luoksesi :)
Kiitos ja tämä ei ole mikään vitsi.
Mun läheiselle kävi noin. Ja lapsi syntyi nyt vähän aikaa sitten. Muija sekosi odotusaikana ja alkoi hylkiä tätä lapsen isää. Manipuloi ja halusi että lapsella ei olisi isää sen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:25"]Kiitos ja tämä ei ole mikään vitsi.
[/quote]
Huhhuh. Rankkaa. Voimia!
Tiedän kanssa yhden pikaparin ja vahinkoraskauden, jonka nainen raskausaikana ja vauva-aikana hautoi välitöntä eroa, eikä enää pitänyt miehestään - mutta yritti kuitenkin lapsenin takia ja nyt yhä yhdessä ja ihan hyvin menee. Yli kymmenen vuotta nyt yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on käynyt samalla tavalla. En tosin ole pommittanut häntä yhteenotoilla, enkä myöskään anellut takaisin. Kun en tiennyt miten asian kanssa tulisi oikein toimia, niin otin yhteyttä neuvolaan. Sieltä kehoitettiin kunnioittamaan tulevan äidin toivetta, joten tässä ei voi muuta kuin odottaa miten tilanne kehittyy. Toivottavasti aloittaja on saanut olla tavalla tai toisella läsnä lapsensa elämässä.
Kuulostaa siltä, että hän halusi sinut vain siittäjäksi. Kun tuli raskaaksi, olit tehnyt mitä tarvittiin, ja hän lemppasi sinut. Muista, että siinä kohtaa kun hän alkaa vaatia elatustukea, sinä pysyt lujana ja vaadit yhteishuoltajuuden ja jokaviikkoiset tapaamiset syntymästä alkaen.