vakava masennus, miten uskallan jäädä pois töistä

Olen vakavasti masentunut, teen virheitä töissä, joista saan entistäkin huonomman olon ja itsesyytökset ajattelemattomuudestani, jopa itsetuhoisia ajatuksia. Olen esimiesasemassa äitiysloman sijaisena. Ehkä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nyt erittäin rankka huono olo. Olen alalla jossa "kaikki tuntee kaikki" ja pelottaa tässä taloustilanteessa varsinkin, että onko palaamista enää töihin jos jään sairauslomalle mielialahäiriön vuoksi. Olen sinnitellyt yh:na vaikeassa tilanteessa jo n viisi vuotta avioeron jälkeen. Ex-mies oli väkivaltainen narsistinen(?) manipuloiva, en pääse hänestä eroon koska yhteinen lapsi. Ainoa tukiverkko lapsen hoitoon vuorotyössäni ovat hänen vanhempansa (ketkä eivät saa mitään kuria tai järkeä poikaansa, hehän hänet ovat tuollaiseksi kasvattaneet) ja lapsen isän apu. Koska olen esimiesasemassa eivät muut työntekijät osaa tehdä kaikkea mitä minä teen, eivätkä voi tehdä kaikkea, vaan täytyy olla esimies. On tietenkin muita muissa toimipisteissä ketkä voivat auttaa. Sana sitten leviää että olen "seonnut" ja asemani jatkossa hankaloituu, ainakin kun ketä sijaistan palaa.

Eksäni on pahoinpidellyt myös lastani. Lapselle on tullut käytöshäiriöitä, ja tarhan johtaja on tehnyt lastensuojeluilmoituksen lapsen isästä tämän takia. Lapsen isä rakastaa kovasti lasta ja haluaa olla hyvä isä, mutta ongelma on hänen arvaamaton ja ankara johtajatyyppinen kasvatustyyli. Olemme siis lastensuojelun asiakkaita nykyään. Lapselle olen viimeaikoina lähinnä vain huutanut ja ollut ilkeä. Hän huomaa huonon oloni ja yrittää käyttäytyä kiltisti, mutta itkee etten rakasta häntä.

Olen viimeiset puoli vuotta tapaillut itseäni 9v nuorempaa miestä. Hän välittää minusta paljon, mutta hänestä tuntuu ettei kykene viralliseen suhteeseen kanssani, koska kun minulla oli parempi kausi tavatessamme olin niin ylienerginen ja seksuaalinen ja hänellä suhteen alkuajoilta se kuva minusta. Sitten tunteemme syvenivät, silti hänestä tuntuu ettei halua vielä sitoutua lapsen kanssa elämiseen, haluaa olla vapaa reissaamaan ja panostaa parisuhteeseen, ei vielä lapsiin. Ja kun hän haluaa saada lapsia olen jo yli 40. Nyt viimeiset kuukaudet mennyt alamäkeä vointini suhteen. Hän on sanonut aiemmin minulle että varmasti olisikin kanssani jos minulla ei olisi lasta.

Kaverini ovat huolissaan minusta, ja ovat jo soittamassa äidilleni joka asuu toisella puolen Suomea että hän tulisi ottamaan lapseni hoitoon kun en kykene hänelle olemaan tasapainoinen vanhempi. Lapsi on itkenyt että en rakasta häntä kun huudan hänelle kun hermot ei kestä, ja olen ilkeä. 

Olen hyvin häpeissäni tilanteestani. En vain ole superihminen.

Masennusoireita ollut ala-asteelta saakka. Elämäni ollut sinnittelyä pärjäämisen kanssa. En ole onnistunut hankkimaan kunnon koulutusta, olen masentunut koulussa (lukio, ammattikolulu) ja ne jääneet kesken. Nyt työn kautta olen päässyt nykyiseen asemaan. Huonon taloustilanteen vuoksi nykyään paljon yksin työskentelyä.  

Saamme lastensuojelusta nyt apua kyllä esim kotipalvelua kerran viikossa jatkossa lapsen hoidon suhteen. 

Lopetin mielialalääkkeet n kaksi vuotta sitten kun en tuntenut olevani masentunut. Parempia hetkiä tuli jolloin tuhlasin paljon rahaa, ja sitten masennus kun en pystynyt pienituloisena maksamaan niitä. Nyt n 9000€ shoppailuvelkaa, äitini otti sen lainan lopulta omiin nimiinsä, minä lyhennän sitä, ja henk koht luottokiellon että kierre katkeaisi.

Olen lähemmäs 40v, ilman kunnon koulutusta, elämäni pelkkää epäonnistumisten sarjaa tähän saakka.

En kykene muodostamaan kunnon ihmissuhdetta vaikka avioerosta jo 5vuotta. Ihmissuhteeni avioeron jälkeen ovat olleet joko villiä seksiseikkailua miehestä toiseen etsien hetken helpotusta, tai roikkumista tulevaisuudettomissa laastarisuhteissa.

Tällä hetkellä olen itkenyt töissä koko alkuvuoden. En pysty olemaan pirteä innostava napakka esimies mitä työpaikkani tarvitsee. 

Olen erittäin pettynyt itseeni ja siihen etten kykene normaaliin elämään, sisälläni on levottomuus tai musta aukko joka musertaa ja käperryn itseeni.

Kuinka selitän esimiehelleni sairausloman tarpeen? Olisi paras jos se olisi jotenkin että lapseni tarvitsee nyt minua että hänellä on niin huono olla isänsä takia. Jos minä osoitan heikkouden merkkejä, voidaan minut potkia helposti pois esim yt:ssä tms mitä nykyään on kaikkialla.

En pysty käsittämään, miksi joidenkin kaverieni elämä on niin tasaista ja he tekevät hyviä järkeviä päätöksiä, käyvät koulut loppuun, minä en ole siihen kyennyt. Heillä on sisäinen rauha.

Luulen että yksin työskentely on ollut suurin tekijä tämän "ilman lastasi olisinkin sinun kanssasi" miehen lisäksi. Tarvitsisin tasapainoisen ihmissuhteen jossa saan tukea ja apua lapsen hoidon kanssa.

Miten voin selittää työnantajalleni että en selviydy töistäni ilman että saan hullun maineen?

Todella toivon että saisin asiallisia vastauksia.