Lue keskustelun säännöt.
Huono omatunto kun en ota lapsia matkalle mukaan?
27.02.2015 |
Miksi hitossa musta tuntui tänään TODELLA pahalta varata risteily minulle ja miehelleni 5-vuotishääpäivämme kunniaksi, kun samalla olin kysynyt vanhemmiltani voisivatko he hoitaa 3-vuotiasta ainokaistamme kahden päivän ajan? Lapsemme on kerran aiemmin päässyt risteilylle viime syksynä ja puhuu edelleen siitä miten kivaa siellä oli ja Ville Viikinki oli ihan paras ja muuminamit taxfreesta maistuu vieläkin kielellä jne. On myös päässyt lentokoneella etelään, muumimaailmaan ja kylpylässäkin on käyty ja kaikissa on ollut huisin hauskaa. Ja nyt tälläinen pieni isän ja äidin reissu niin aiheuttaa minussa ihan kamalan olon että miten voin olla ottamatta lastani risteilylle mukaan. :(
Kerran käytiin mieheni kanssa eräässä paikassa kahdestaan (parin tunnin juttu vain) ja monta kertaa puhuttiin miten meidän lapsikin ois tykännyt käydä siellä ja pian kyllä tullaan uudestaan koko perhe. Tuli ihan surullinen olo lapsen puolesta vaikka ei hänelle sitten tietenkään kerrottu että missä on oltu ja mitä tehty.
Kahdenkeskinen aika on tosi kortilla mulla ja miehelläni eli tarpeeseen tämä tulee ja toivon että voitaisiin nauttia tästä täysillä, muttamutta... Olenko ainoa ja miten päästä tästä inhottavasta tunteesta eroon?
-Aika katkaista napanuora?-
Kommentit (14)
Jos lapsi on jo päivähoidossa, niin eihän se nyt aikaa vanhempien kanssa kaipaa! Viikot hoitopaikassa ja viikonloput mummolassa, mihin se muka vanhempia edes tarvitsee, kun on kaverit ja rakastavat isovanhemmat?
Parisuhde ennen kaikkea - ilman laivareissuja ei avioliitto voi kestää ja hyvä suhdehan vaatii aina etäisyyttä lapseen, ettei se vaan huomaa, että isällä ja äidillä on hyvä olla. Parempi, että lapsi näkee riitoja, hermotumista ja negatiivisia tunteita, niitähän ei tule peitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuntui kans. Mutta niin kuin tiedätkin, 5v hääpäivä on vain kerran, lapsen kanssa voi mennä joku toinen kerta. Hauskaa matkaa ja onnea!
Parisuhteelle tekee hyvää olla ihan kaksin välillä. Ja noinkin isolle lapsellle hyvää olla tuttujen aikuisten hoidossa pienen ajan. Kaikki voittaa. Tottakai on ikävä ja kokoajan miettii tyyliin tästä lapsi ois tykännyt, mutta se menee ohi ja tilalle tulee hassu tunne menneisyydestä, tälläistäkän se olikin matkailla miehen kanssa ilman ennen lapsia. Jos teille tulee lisää lapsia niin yöhoitoon jättäminen on helpompaa, lapset jää sinne ikäänkuin perheen toisena tiiminä ja eivät jää "yksin".
Kiitos vastanneille! Helpottaa kyllä kun tietää että ei ole ainut joka näin hassusti ehkä ajattelee... :) Ja tosiaan ikävähän varmasti on mutta eniten päällimmäisenä mielessä se kuinka paljon lapsi ois nauttinut jostain risteilyohjelmasta tai ihan vaan bussimatkasta :)
ap
Kuhan et pilaa reissuanne marisemalla huonosta omasta tunnosta, ei haittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tunne huonoa omaatuntoa, koska tarvitsette myös sen oman aikanne miehen kanssa. Virkistää kummasti :)
Jos lapsella on kivaa mummolassa, niin voitte mennä hyvillä mielin! Turha miettiä, miten kivaa lapsella risteilyllä olisi, te teette nyt aikuisten juttuja ja sitten taas toinen reissu lapsen ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainenkohan ihminen sitä olisi itsestänikin tullut, jos olisin viettänyt elämäni vain äidin ja isän kanssa? Varmaan pakostikin hullu. Kyllä sitä lapsikin voi viettää ihan mukavan viikonlopun isovanhempien kanssa. Rikastuttaa kummasti elämää, että on ihmiskontakteja.
Mä valitsen mahdollisuuksien mukaan kahdenkesken matkan niin, ettei tule sellainen olo, et lapsen ois pitänyt olla mukana. Esim. kylpyläksi valittaisiin vaikkapa Naantali, jossa ei ole lapsille mitään. Tai lähdetään kaupunkilomalle Lontooseen tai Barcelonaan, jossa alle kouluikäinen ei varmasti jaksaisi kulkea nähtävyyksissä yms.
Mutta vaikka tulisi valittua ns. perhekohde, ei pidä tuntea huonoa omatuntoa. Lapsi viihtyy mummolassa ja te palaatte kahdenkeskiseltä retkeltänne virkeinä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on näitä juttuja, joissa ladataan risteilyyn helvetisti paineita. Sitten mies vetää pään täyteen ja vilkuilee vieraita naisia, käytävällä mekastetaan koko yö ja aamupalalla jäätte japanilaisturistien jalkoihin. Mutta pääasia on, että voi leikkiä lapsettomia, vaikka ette oikeasti ole.
Montako tuntia viikossa olet lapsesi kanssa? Ihan oikeasti etkö vain pukemassa tarhaan tai laittamassa hätäisesti nukkumaan.
Menette joku toinen kerta lapsen kanssa risteilylle tai jonnekkin muualle. Lapsellakin varmasti mukavaa isovanhempien luona, joten turha potea huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehdota isovanhemmille, että vievät lapsen jonnekkin kivaan paikkaan kun on heillä hoidossa. Esim. Hoploppiin, uimaan, jätskiannokselle, lelukauppaan valisemaan joku pieni lelu.
On lapsella sitten jotain mistä teille kertoa ja sun ei tarvi olla pahoillaan, kun lapsellakin ollut jotain extraa. Lapsille riittää joku ihan pienikin kiva juttu.
Ei se lapsi kaipaa sellaista mistä ei tiedä. Kyllä aikuiset tarvii välillä myös omaa-aikaa. Menette lapsen kanssa sitten toisella kertaa.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 22:26"]
Millainenkohan ihminen sitä olisi itsestänikin tullut, jos olisin viettänyt elämäni vain äidin ja isän kanssa? Varmaan pakostikin hullu. Kyllä sitä lapsikin voi viettää ihan mukavan viikonlopun isovanhempien kanssa. Rikastuttaa kummasti elämää, että on ihmiskontakteja.
[/quote]
Olen samaa mieltä.Viikot päiväkodissa ja viikonloput mummolassa, niin säilyy vanhempien parisuhde hyvänä ja lapsella on aina kivaa seuraa. Isovanhemmilla on enemmän aikaa kuin omilla vanhemmilla, joten miksipä ei lapsi viettäisi siellä laatuaikaa. Normaali lapsi ei tarvitse vanhempia vaan paljon, paljon vaihtuvia ihmiskontakteja. 10 tuntia päiväkodissa on minimi, jolla lapsi tulee toimeen.
Niin ja siis otsikosta huolimatta kyse on siis yhdestä lapsesta :D
ap