Lapsen kaverin äiti.

Niin tuo niin hankala paikka, kun haluaisi auttaa sitä lasta, mutta miettii myös vahingoittuuko oma lapsi.
En tiedä kestäisinkö itsekään kuulla rasistisia juttuja lähipiirissä. Ainakaan en varmaan osaisi olla avaamatta suutani.
Maahanmuuttokriittisyyttä ymmärrän ja sen hyvistä ja huonoista puolista voi keskustella rakentavasti, mutta vihamieliset puheet ja haukkuminen menee yli ja luultavasti en antaisi omien lapsien pyöriä sellaisessa seurassa, missä asiat ovat mustavalkoisia.

Tee lastensuojeluilmoitus. Ei kuulosta normaalilta perhe-elämältä. Minkä ikäinen tuo lapsi on? Mikset anna hänen olla teillä, ajattele että voit olla ainoa turvallinen aikuinen hänen elämäsään!

No jos vaikka soittaisit sossuun puhelun ja selittäisit nää asiat sinne?

Minullakin oli tuollainen ystävä. Kotiolot olivat huonot ja käytös myös huonoa. Muistan kaveruutemme ensimmäisenä vuotena, miten vanhempani asettivat ystävälleni kiellon kotiimme hetkeksi, kun oli käyttäytynyt meillä niin huonosti. Onneksi ei pitkään. Kaveruus säilyi ja edelleen ollaan tekemisissä. Vanhempani huomasivat, että huonot tavat eivät tarttuneet minuun, vaan päinvastoin onnistuin siinä sivussa kasvattamaan kaverianikin. Hän ymmärsi arvostaa ruokaa, jota meillä sai, oppi nopeasti, miten piti kohdella muita, kuinka käyttäytyä jne. Mielipiteistä joskus väännettiin, mutta kun kasvattajana ei ollut vain meidän perhe vaan myös koulu ja muu yhteiskunta, niin eivät huonot tavat tarttuneet kuin vain satunnaisesti pintaan.

Nykyään ystäväni on itse äiti, jonka kotiin ovat ovet avoinna. Kaikki kaverit ruokitaan ja siinä sivussa opetetaan pöytätapoja. Jaksaa vieläkin kiitellä vanhempiani, jotka jaksoivat pitää yhden lisälapsen mukana kuviossa.

Ei vanhemmillani ollut mitään hienoa agendaa siitä miten pelastavat yhden lapsen elämän. Päinvastoin ajattelivat varmasti kovasti samalla tavalal kuin sinäkin ap, mutta ihan huomaamattaan tulivat siinä sivussa antamaan esimerkin ns. normaalista perheestä, normaalista arjesta ja normaaleista ihmissuhteista. Pieni lapsi kun usein kuvittelee, että kaikilla on samanlaista kuin omassa kodissaankin. Aika pitkälle riittää se, että asettaa ne normaalit rajat, ojentaa niin kuin omiaan ja luottaa esimerkin voimaan.

Vaikket pitäisi tuon lapsen äidistä, auta kuitenkin lapsen itsensä vuoksi. Auttamisella voi olla suuri merkitys hänelle, suurempi kuin mitä olisi jonkun parempiosaiset auttamisella. Lapsi ei ole äitiään valinnut.