Kun omainen ei pysty enää kunnolla hoitamaan asioitaan, kuka hoitaa?

Ottakaa vielä yhteys terveyskeskukseen ja selittäkää tilanne. Tietoja he eivät saakaan lain mukaan antaa, mutta muuten pitäisi heidän neuvoa asiassa eteenpäin. Voitte myös pyytää kotihoidon kartoitusta, jolloin sairaanhoitaja ja /tai terveydenhoitaja tulevat käymään vanhuksen kotona. Siinä voi ottaa muistiongelmat puheeksi ja selvitään tietysti onko tarvetta ja mahdollisuutta kotihoidon käynteihin. En ole itse Helsingistä, mutta meille sanottiin, että periaatteessa hoitokotiin ei ole "asiaa" ennenkuin kotihoidon käyntejä tarvitaan vähintään kolme/vrk.

Millä tavoin miehesi tai miehesi äiti ei voi olla yhtyeydessä lääkäriin tai kodinhodon yksikköön tai muistipoliklinikkaan?

Vanhustenhoidon palveluesimieheen yhteys.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 16:37"]Lapseton 8kymppinen miehen täti kyseessä ja alkaa olla aikamoisia muistivaikeuksia-ja ongelmia tädillä. Soittelee ja viesteilee mm 11v lapsellemme ihan randomviestejä tyyliin "toimitatteko paketin tänne **** postiin, asun täällä" jne. Ja juurikin äsken taas soitti lapselle.

Hänelle on toitotettu että varaisi lääkäriajan ja muistitestiin jne mutta ei hoida asiaa. Miehen kädet varsin sidotut, tädin siskon eli mieheni äidin myös.

Miten pahassa jamassa pitää nykysuomessa olla vanhuksen tilanteen, että saa ns apua ja mennään sen ns oman oikeuden ohi? jotta esim mieheni voisi varata tädille ajan ja viedä/vaatia lääkärintutkimuksia tms? jotta vanhus saisi kodinhoitajan apua edes 1x/vkossa?

Aika avuton olo tässä on, kyseessä Hgin kaupunki.
[/quote]

Soita vanhuspalveluun ja kysy edunvalvojaa. Tietty muös lääläriin /hoitokotiin pitäus saafa

Jos muistisairas ei itse ymmärrä hakea apua, voitte ilmoittaa hänestä hänen omaan terveyskeskukseensa. He voivat sitten esim. tehdä kotikäynnin, joko kotihoitajat tai lääkäri myös.

Jos on rahaa, voitte myös pyytää yksityislääkärin hänelle kotiin omaan laskuunne, esim. Helsingissä Doctagonin lääkärit tekee kotikäyntejä. Arvokkaan oloinen lääkäri saattaa joskus arvovallallaan saada hiukan dementin vanhuksen hakeutumaan hoitoon. Tämä toimii vain vanhoihin ihmisiin, jotka muistavat vielä ajat, kun kunnanlääkäri oli iso kiho jolle ei uskallettu sanoa vastaan.

Hoitokotiin ei helposti saa, aikakaan kunnalliseen. Ensin mennään lisääntyvällä kotipalvelulla.

Jos muori on vielä jossain tolkuissa, kannattaa piakkoin laatia edunvalvontavaltuutus, jossa miehen täti valtuuttaa jonkun edunvalvojakseen. Valtuutukseen voidaan rajata mihin kaikkeen edunvalvojalla on valtuudet. Tämä helpottaa asioiden hoitamista huomattavasti, sillä edunvalvojan ei tarvitse asioida maistraarin kanssa joka asiasta.

Jos taas valtuutusta ei ehditä tehdä, asiaa säätelee holhoustoimilaki, ja tällöin edunvalvoja on vastuullinen maistraatille tekemisistään, ja maistraatti pystyy puuttumaan asioiden hoitoon todella paljon. Esim. vuosittain on laadittava tilinpäätös, jonka maistraatti mahdollisesti hyväksyy.

Raha-asioiden suhteen kannattaa tehdä maistraattiin selvityspyyntö edunvalvonnan tarpeesta. Tässä auttaa, jos on jo saatu lääkäriltä lausunto dementiasta. Jos asia on sen kaltainen, ettei se maistraatissa selviä, asia etenee käräjäoikeuteen ja vanhukselta pyydetään vastinetta, jota hän ei luultavasti pysty toimittamaan.

Edunvalvojaksi kannattaa suositella jotain lähisukulaista, koska viran puolesta toimivalla edunvalvojalla on valtava määrä asiakkaita eikä hänellä ole resursseja saati intressejä paneutua vanhuksen asioihin samalla tavalla kuin sukulaisella. 

Edunvalvoja voi tilata päämiehelleen ruokaa kaupungin ateriapalvelusta. Esim. minun äiti oli niin pihi ja kitsas, että tilasi itselleen vain kaksi ruokaa. Kaupasta osti aina tomaattia, leipää ja margariinia, vaihdellen jotain muutakin. Kun hän lopulta oli laitoskunnossa, jääkaapissa oli jo 18 margariinia. Kun minusta tuli edunvalvoja, tilasin hänelle päivittäisen ruuan (josta tuli kauhea meteli, koska sehän maksoi 6€/annos ja oli kauheaa tuhlausta) ja pääsin myös ostamaan äidille ehjiä vaatteita reikäisten tilalle ja mm. lämpimän talvitakin. 

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 17:16"]Raha-asioiden suhteen kannattaa tehdä maistraattiin selvityspyyntö edunvalvonnan tarpeesta. Tässä auttaa, jos on jo saatu lääkäriltä lausunto dementiasta. Jos asia on sen kaltainen, ettei se maistraatissa selviä, asia etenee käräjäoikeuteen ja vanhukselta pyydetään vastinetta, jota hän ei luultavasti pysty toimittamaan.

Edunvalvojaksi kannattaa suositella jotain lähisukulaista, koska viran puolesta toimivalla edunvalvojalla on valtava määrä asiakkaita eikä hänellä ole resursseja saati intressejä paneutua vanhuksen asioihin samalla tavalla kuin sukulaisella. 

Edunvalvoja voi tilata päämiehelleen ruokaa kaupungin ateriapalvelusta. Esim. minun äiti oli niin pihi ja kitsas, että tilasi itselleen vain kaksi ruokaa. Kaupasta osti aina tomaattia, leipää ja margariinia, vaihdellen jotain muutakin. Kun hän lopulta oli laitoskunnossa, jääkaapissa oli jo 18 margariinia. Kun minusta tuli edunvalvoja, tilasin hänelle päivittäisen ruuan (josta tuli kauhea meteli, koska sehän maksoi 6€/annos ja oli kauheaa tuhlausta) ja pääsin myös ostamaan äidille ehjiä vaatteita reikäisten tilalle ja mm. lämpimän talvitakin. 
[/quote]

Ei missään tapauksessa kannata tehdä näin, jossa omainen on vielä siinä kunnossa, että pystyy tuon edunvalvontavaltuutuksen allekirjoittamaan.

Maistraatti kannattaa pitää poissa kuvioista niin pitkään kuin mahdollista. Mummo kuulostaa olevan siinä kunnossa, että hänelle pitää varata aika lääkäriltä ja VIEDÄ hänet sinne. Ensimmäinen kerta on vaikea ja kirpaisee, mutta tästä lähin hänen ei voi enää antaa hoitaa mitään asioitaan yksin.Tai sitten tosiaan lääkäri kotiin. Tämän jälkeen muistisairaan kanssa pitää mennä musititutkimuksiin ja sen jälkeen vielä ainakin neurologille, ehkä myös neuropsykologille, jos hän itse kieltä ongelman. Mukana olevan läheisen pitää täyttää pitkiä lomakkeita ja omaisen pitää olla koko ajan sama.

Pankissa kannattaa järjestää valtakirja jollekin joka alkaa hoitaa asioita. Sukulaisetn kannattaa keskenään päättää, kenen on helpointa hoitaa asioita. Voi olla, ettei edunvalvontavaltuutusta pystytä enää tekemään, koska asianajaja huomaa, ettei mummo ole järjissään, mutta valtakirjoilla pystyy myös toimimaan hyvin.

Maistraatti kannattaa pitää poissa kuvioista niin pitkään kuin mahdollista. Mummo kuulostaa olevan siinä kunnossa, että hänelle pitää varata aika lääkäriltä ja VIEDÄ hänet sinne. Ensimmäinen kerta on vaikea ja kirpaisee, mutta tästä lähin hänen ei voi enää antaa hoitaa mitään asioitaan yksin.Tai sitten tosiaan lääkäri kotiin. Tämän jälkeen muistisairaan kanssa pitää mennä musititutkimuksiin ja sen jälkeen vielä ainakin neurologille, ehkä myös neuropsykologille, jos hän itse kieltä ongelman. Mukana olevan läheisen pitää täyttää pitkiä lomakkeita ja omaisen pitää olla koko ajan sama.

Pankissa kannattaa järjestää valtakirja jollekin joka alkaa hoitaa asioita. Sukulaisetn kannattaa keskenään päättää, kenen on helpointa hoitaa asioita. Voi olla, ettei edunvalvontavaltuutusta pystytä enää tekemään, koska asianajaja huomaa, ettei mummo ole järjissään, mutta valtakirjoilla pystyy myös toimimaan hyvin.

Ota yhteyttä sinne kotihoitoon. Siellä autetaan ihmisiä jolla ei omaisia ole. Hankkivat edunvalvojan, ruokapalvelu, lääkkeet, kela tuet jne. T. Ksh

Toivottavasti saan itse avustetun kuoleman, jos joudun joskus vastaavaan tilanteeseen.

t. lapseton

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:10"]

Toivottavasti saan itse avustetun kuoleman, jos joudun joskus vastaavaan tilanteeseen.

t. lapseton

[/quote]

No jaa, minun lapsettomalla sedälläni oli edunvalvojana yksi serkuistani, ts. sedän yhden sisaren poika. Hän hoiti sedän asioita hyvin aina tämän kuolemaan saakka. Tämä kävi selväksi sedän jälkeen tehdyssä perunkirjoituksessa, johon itsekin perijänä osallistuin.

Ns. viran puolesta olevilla edunvalvojilla voi olla oma lehmä ojassa. Tiedän tapauksen, jossa täysi-ikäisen, mutta tietyllä tapaa kehitysvammaisen naisen tili oli edunvalvojan toimesta ensin tyhjennetty ja sitten lopetettu. Tilillä ei paljon rahaa ollut, mutta nainen itse eikä hänen äitinsä asiasta tienneet ennen kuin pankissa kävivät ihmettelemässä, miksi äiti ei saanut siirrettyä tyttärensä tilille rahaa. Tiliä ei ollut enää. Juttu on aivan tuore ja äiti harkitsee rikosilmoituksen tekemistä, sillä kavallushan tuo on, vaikka kyse olikin pienestä (alle 100 euroa) summasta.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:10"]

Toivottavasti saan itse avustetun kuoleman, jos joudun joskus vastaavaan tilanteeseen.

t. lapseton

[/quote]

No jaa, minun lapsettomalla sedälläni oli edunvalvojana yksi serkuistani, ts. sedän yhden sisaren poika. Hän hoiti sedän asioita hyvin aina tämän kuolemaan saakka. Tämä kävi selväksi sedän jälkeen tehdyssä perunkirjoituksessa, johon itsekin perijänä osallistuin.

Ns. viran puolesta olevilla edunvalvojilla voi olla oma lehmä ojassa. Tiedän tapauksen, jossa täysi-ikäisen, mutta tietyllä tapaa kehitysvammaisen naisen tili oli edunvalvojan toimesta ensin tyhjennetty ja sitten lopetettu. Tilillä ei paljon rahaa ollut, mutta nainen itse eikä hänen äitinsä asiasta tienneet ennen kuin pankissa kävivät ihmettelemässä, miksi äiti ei saanut siirrettyä tyttärensä tilille rahaa. Tiliä ei ollut enää. Juttu on aivan tuore ja äiti harkitsee rikosilmoituksen tekemistä, sillä kavallushan tuo on, vaikka kyse olikin pienestä (alle 100 euroa) summasta.

[/quote]

Mietis nyt vähän. Jos tilillä on alle 100 euroa, mitä järkeä siitä on ylläpitää? Monet pankit ottaa ylläpitomaksuakin koko ajan, ja edunvalvoja joutuisi tekemään tilityksen maistraatille tästä muutaman euron tilistä joka vuosi (ja edunvalvoja saa laskuttaa siitä hyvästä palkkiota). Kavallus on kyseessä vasta, jos varoja ei ole käytetty päämiehen hyväksi. Edunvalvojan kuuluu toimia päämiehen edun mukaan eikä typerästi, terveisin äitinsä edunvalvontavaltuutettu.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 19:19"]

Mietis nyt vähän. Jos tilillä on alle 100 euroa, mitä järkeä siitä on ylläpitää? Monet pankit ottaa ylläpitomaksuakin koko ajan, ja edunvalvoja joutuisi tekemään tilityksen maistraatille tästä muutaman euron tilistä joka vuosi (ja edunvalvoja saa laskuttaa siitä hyvästä palkkiota). Kavallus on kyseessä vasta, jos varoja ei ole käytetty päämiehen hyväksi. Edunvalvojan kuuluu toimia päämiehen edun mukaan eikä typerästi, terveisin äitinsä edunvalvontavaltuutettu.

[/quote]

Tiedätkö sinä itse, miten ylimieliseltä sinä kuulostat?

Parikymppiäkin on monelle iso raha, mm. näille ihmisille. Tunnen heidät molemmat. Sitä paitsi minusta korrektia olisi ollut kertoa tilistä ja sen lopettamisesta niin äidille kuin tyttärellekin. Äiti ainakin on hyvinkin oikeustoimikelpoinen Suomen kansalainen.

Minä en ollut koskaan oman äitini virallinen edunvalvoja enkä edes virallinen omaishoitaja, vaan epävirallinen, naapuruksina kun hänen viimeiset kuusi vuottaan asuimme. Pidin huolta hänen rahoistaan ja laskuistaan, mutta aina hän oli mukana, kun automaatilla hänen tilillään kävimme. Hänen rahansa olivat hänen, eivät minun, vaikka pankissa oli käyty hakemassa minulle tilinkäyttöoikeus hänen tiliinsä. Tiedän, että ns. höppänät ihmiset ovat hieman eri asia kuin ns. täysjärkiset, mutta äitinikin yli kahdeksankymppisenä siihen suuntaan oli menossa. En koskaan olisi kuitenkaan tehnyt mitään sellaista, mistä hän ei olisi ollut tietoinen.

Jaa niin, miehelleni oli ilmestynyt Aktiaan tili. Se oli jonkin muinaisen pääkaupunkiseutulaisen pankin tilin uudelleensyntymä ja siltä löytyi nykyrahaksi laskettuna reilut 70 euroa. Mies kävi pankissa juttelemassa sen jälkeen kun kirje tuli, eikä hänelle virkailija ehdottanut tilin sulkemista. Tili jäi sellaiseksi kuin oli ja sillä on edelleen se reilu 70 euroa eikä mies halua sitä lopettaa. Hän ainakin on oikeustoimikelpoinen, viisikymppinen suomalainen mies ja pankin virkailija oli kuulemma suunnilleen samanlainen.

No, mies on esim ottanut yhteyttä tädin terveyskeskukseen, mutta sieltä on annetti hyvin nihkeästi mitään esim tietoja asiaan liittyen ja toisekseen eihän ketään voi pakottaakaan hoitoa vastaanottamaan tai lääkärille menemään. Ja siitä siis osin kyse, täti ei halua lääkärin mennä. Hän on myös säänn kovin sekava, esim tänään laittanut tuon 11v lapsemme kännykkään viestejä ja kun mies kommentoi hänelle kertoen että kenen numero kyseessä niin tädin tekstiviesti takaisin oli aivan hämärä, totesi että "en edes tiedä teidän numeroanne, lakatkaa jo häiritsemästä" yms. ei siis ilm muista kuka lapsi on kyseessä tai kuka mieheni oli jolta viestin sai:´( Ja yhdessä viestissä luki "viestit helvettiin", sitä en lapselle edes näyttänyt. Ja on tosi läheinen täti miehelleni, ollut kuin kakkosäiti ja asuneet samassa taloudessakin miehen lapsuuden ajan.

ap

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 20:00"]

No, mies on esim ottanut yhteyttä tädin terveyskeskukseen, mutta sieltä on annetti hyvin nihkeästi mitään esim tietoja asiaan liittyen ja toisekseen eihän ketään voi pakottaakaan hoitoa vastaanottamaan tai lääkärille menemään. Ja siitä siis osin kyse, täti ei halua lääkärin mennä. Hän on myös säänn kovin sekava, esim tänään laittanut tuon 11v lapsemme kännykkään viestejä ja kun mies kommentoi hänelle kertoen että kenen numero kyseessä niin tädin tekstiviesti takaisin oli aivan hämärä, totesi että "en edes tiedä teidän numeroanne, lakatkaa jo häiritsemästä" yms. ei siis ilm muista kuka lapsi on kyseessä tai kuka mieheni oli jolta viestin sai:´( Ja yhdessä viestissä luki "viestit helvettiin", sitä en lapselle edes näyttänyt. Ja on tosi läheinen täti miehelleni, ollut kuin kakkosäiti ja asuneet samassa taloudessakin miehen lapsuuden ajan.

ap

[/quote]

Miten niin ei voi pakottaa lääkärlle? Tuohan on heitteillejättöä! Tietenkään terveyskeskuksesta ei anneta tietoa, se on selvää, mutta juuri sen takia teidän pitää viedä se omaisenne sinne ja kertoa, että olette huolissaan hänen muististaan. Se riittää, ja siitä pyörä lähtee rullaamaan eteenpäin.

Muistisairaat eivät käytännössä koskaan koe olevansa sairaita eivätkä he halua hoitoa. Juttelin erään kokeneen lääkärin kanssa ja hän sanoi, että se on sääntö eikä poikkeus. Jopa niin, että jos vastaanotolle tulee joku, joka epäilee itsellään olevan muistisairaus, siitä tietää, ettei hänellä ole sitä tai se ei ainakaan ole vielä sellaisessa vaiheessa, että sen voisi todeta yleisimmillä muistitesteillä.

Nyt panet miehesi varaamaan ajan ja viemään sen tädin vastaanotolle. Niin tekevät tavalliset suomalaiset joka päivä, itsekin olen tehnyt niin. Henkilö ei lopulta vastustellut yhtään. Kerroin hänelle syyksi sen, kun hänellä oli ollut yskää. Perillä sitten sanoin, että mielestäni muistissa on ongelmia.